Metsän lapsi

Olen metsän lapsi
yksinäinen, varjoton

En kuitenkaan niin pieni,
etteivätkö puut korkeudestaan
antaisi minulle tilaa

Ja oksillaan ne viitoittavat
minulle Tien, jota vaellan

Olen pienten alkujuurten
kanssakulkija
ja matalat varvut ovat
seurapiiriäni

Olen päivän lapsi,
ja yöt nukun suurten, naavaisten
kuusten suojassa,
aamun kastepisaroilla
sammutan janoni

Olen ohuen
lumihunnun lävitse
siivilöityvien valonsäteiden lapsi,
elän hennoista unelmista

Vain sinä kuljet tummana
varjona takanani
8302
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Kaunista. Pidän kuvailevasta, satumaisesta tunnelmasta. Tule mieleeni yksi suosikkikirjoittajistani tällä palstalla. Kiitokset!

Äänestä
  • Niin minullekin. Palaillaan.

    Äänestä

Mä tunne sun tarinan,
sitä olen seurannut läpi sun pienen elämän.
Viattomuuttasi varjelen ja elämän iloasi,
sitä minä aina suojelen.
Kun kuljen mä takanas,
niin aikaa mittaan ja arvostan,
oikeuttasi elämääsi,
sitä minä aina puolustan.

Voi sinua pieni metsän menninkäinen,
miten minä sinua rakastan?

ps,
mielen syvyyksiin luovaat tunteita,
kiitän tuottamastasi ilosta.
Tam

Äänestä
  • Ja turvallista, kun on lumileijona suojelijana.
    Eipä silloin metsän varjot pelota.
    Kiitos Sinulle !

    Äänestä

Kun valo lisääntyy
varjot katoavat.

Puhallan varvuista lumet
ettet uppoa.
Ja laitan valon polullesi.

Äänestä
  • Kiitokset ystävällisyydestäsi, KapteenskaK !
    Ja ajatuksesta, joka vastaukseesi sisältyy.
    Niinpä tietenkin, kun valo lisääntyy, varjot katoavat.

    Äänestä

Avoin syli sinne tulla saa - sellaisenaan

Runos tuntoja arteita ihania
niitä minäki metssässä ammentannu

Metsän lapsi
kiitos maanläheisestä runostas pidin

Äänestä
  • Toivotaan, että vielä kauan riittää puhdasta luontoa, jossa voimme runoja keräillä ja metsän sylissä levätä!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Linnunsydän kirjoitti:

Olen metsän lapsi
yksinäinen, varjoton

En kuitenkaan niin pieni,
etteivätkö puut korkeudestaan
antaisi minulle tilaa

Ja oksillaan ne viitoittavat
minulle Tien, jota vaellan

Olen pienten alkujuurten
kanssakulkija
ja matalat varvut ovat
seurapiiriäni

Olen päivän lapsi,
ja yöt nukun suurten, naavaisten
kuusten suojassa,
aamun kastepisaroilla
sammutan janoni

Olen ohuen
lumihunnun lävitse
siivilöityvien valonsäteiden lapsi,
elän hennoista unelmista

Vain sinä kuljet tummana
varjona takanani

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu