mikä teijän mielestä tekee ihmisestä todellisen hp-fanin.. mun mielestä ei tartte pukeutuu mitenkää tai puhua koko ajan siitä, mutta mun mielestä on todellinen fani, jos on alkanut lukemaan kirjoja ennen leffaa... kyllähän nekin voi olla mielestään todellisia faneja, jotka ovat alkaneet lukemaan vasta leffan nähtyään, mutta nää on vaa mun mielipiteitä..
todellisia faneja vai ei?
PiPPuRi
10438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minua ei henkilökohtaisesti kiinnosta missä vaiheessa joku rupeaa fanittamaan. Toki sitä on aina kiva tuoda esille, että luin ensimmäisen kirjan melkeinpä heti sen ilmestyttyä. Siis siinä vaiheessa kun kukaan ei ollut Pottereista vielä kunnolla kuullutkaan.
Mutta en silti pidä itseäni *oikeana* fanina. Olen lukenut kirjat ja pidän niistä, mutta ne eivät ole minulle henki ja elämä. Olen omistanut elämäni Grim Fandangolle ja Jackie Chan Adventuresille, joten HP on minulle vain harrastus.
Tämä alkaa nyt olla aika off-topic... Hm, alkuperäiseen kysymykseen viitaten en voi sanoa mitään muuta kuin, että oikeaa faniutta ei kenties voi määritellä...
Tämä nyt oli taas tällainen ihan hyödytön kommentti.
...lukemaan joskus v. 98 ku Kivi oli tullu suomeks. Siitä se fanitus alkoikin :)
Mut ei mikään tollanen fiktiivinen tms... oo mulle koko elämää vaa niinku Naomi sano ni harrastus lähinnä mutta kiva sellainen :)
Fanius on ihmisessä itessään...niin eli on paha mennä sanoon että toi ei oo oikee fani...sain ekan kirjan sillon ihan ekojen joukossa luulisin mutta kun asun osan vuodesta englannissa niin luin sen siellä englanniks jo aikasemmin...Potterin suomennoksista en oikein pidä mutta ihania kirjoja...kaikkein tyhmintä on se että porukka tappelee siitä että kuka on fani ja kuka ei...musta tärkeintä on se että ite tietää kuinka paljon mistäkin tykkää ja silleen...toki ne kirjat on alkuperäsii niin että ehkä ne jotka on nähny pelkät leffat ei voi sanoo olevansa faneja...tiedäppä siitä sitten mitään...ollaanhan me jokainen hp-fani vaan yks muiden joukossa mutta ei se tee fania että laitta päänsä pantiksi kirjan takia...samoin ne potter-kerhot joita varsinkin englannissa on paljon ei välttämättä tee fania ja voihan se olla vähän oudon näköistä pukeutuu johonkin kaapuun ja sillain...
Minä aloin lukea kirjoja vasta leffan jälkeen, mutta selitys on yksinkertaisesti siinä että olin liian nuori. Jos Kivi kerran ilmestyi -98 niin olin silloin vasta 8 vuotta vanha... Opin kyllä lukemaan ennen kouluun menoa mutta pienenä katsoin aina mitä luin kannen perusteella... Ja kun Potterien kansia katsoo niin ei ihme ettei alle 10-vuotias tyllerö hevin innostu...
Leffan jälkeen aloin kuitenkin ajatella että se oli hyvä, ja aloin lukemaan kakkosta. Se oli hyvä joten luin pian ykkösenkin ja sitten kolmosen, olin tuolloin ehkä 12 tai 11-vuotias. Lumouduin Siriuksen ansiosta ja luin myös nelosen. Siitä se ajatus sitten lähti... Myöhemmin luin vitosen jo kun see ilmestyi englanniksi, rakastin sitä. Suomeksikin luin parissa päivässä. Sirius on minun lempihahmoni foreva. Sen olin, kuten jo sanottua, todennut jo kolmosen luettuani, ja todellakin järkytyin kun hän kuoli. Aion kuitenkin vielä jatkaa lukemista ja elää siinä toivossa että edes Lupin säilyy hengissä.
Itse pitäisin itseäni todellisena fanina, vaikka aloitinkin sen lukemisen vasta leffan jälkeen. Voihan sitä minusta silloinkin faniksi tulla.
http://www.geocities.com/sirrepuppelski
Mun mielestä ei oikeastaan voi olla fania ja "fania". (Siis eri juttu olisi ihminen, joka väittäisi olevansa vaikka nyt Potter-fani, mutta sitten ihmettelisi vaikkapa että kuka ihme mahtaa olla vaikka McGarmiva,eli väittäisi sitä vaan omaksi huvikseen.)
Mutta mun puolesta, jos joku on lukenut kirjat ja sanoo olevansa fani, niin saa sitä olla ihan rauhassa. Hmm. Ei ihmisten luokittelussa ole muutenkaan järkeä, varsinkaan "faniuden" perusteella, ainakaan mun mielestä. Mutta kyllähän sitten yli-addiktoituneella fanaatikolla ja ihmisellä, joka nyt sattuu vaan tykkäämään niistä kirjoista, on eroa, mutta ihan yhtä "todellisia" faneja molemmat voi mielestäni olla.
Ehkäpä "todellinen" fani on sellainen, joka tietysti nyt ainakin on lukenut kaikki kirjat, mieluiten vielä monta kertaa, koska ainakaan itse fanina en voi saada niistä tarpeekseni ja joka kerta lukiessani olen ihan yhtä fiiliksissä kuin ekalla kerrallakin. Sitten täytyy tietenkin olla kiinnostunut Potterista ja siihen liittyvästä, rupeaa etsimään tietoa ja taustatietoa ja analysoimaan ja miettimään syvällisiä ja ei niin syvällisiä. Ja kun kerta kiinnostaa, etsii asiaa ja tietää asiaa. Ei asioita tarvitse mitenkään opetella, ne vain jäävät helposti päähän.
Fanikamaa ei mielestäni fanin tarvitse omistaa koska se on niin pinnallista. Aivan täysi fanaattisuuskin on mielestäni tyhmää. Ärsyttää jos joku väittää olevansa fani, jos on nähnyt pelkät elokuvat.
Ehkä tärkeintä on, että Potter on lähellä sydäntä ja sitä pitää melkeinpä (huom. melkeinpä) pyhänä. Tämä sopii kaikenlaiseen faniuteen.
Täytyy myös olla tarpeeksi järkevä ja hyväksyä, että kaikille se Potter ei välttämättä ole niin pyhä. Ei ainakaan saa mennä haukkumaan toisia sen takia. (älkää tekään siis tulko haukkumaan meitä!) Pitäisi osata keskustella kypsästi ja järkevästi näistä asioista, ja varmasti "tosifani" osaa keksiä parempia perusteita faniudelleen kuin "se vaan on niin hyvä". Miksi se on hyvä? Mikä tekee siitä hyvän? Mitä on hyvä?
Fanius ei ole vain pitämistä, se on enemmän.
se kivi on ihan sama kirja, luki sen sitten 98 tai 2004, aina se on ihan lukijassa eikä lukemisajankohdassa. Mun sisko luki sen kirjan vasta vähän aikaa sitten ja on kuitenkin melkein yhtä fani kuin meitsi...
Minulla on yks kaveri joka kuului sellaseen Potter-kerhoon ja oli ihan fani ekan leffan jälkeen. Kyseinen kaveri inhosi silloin LoTR:ia, mutta kun kaksi tornia tuli, Potter oli historiaa ja oli ihanaa pukeutua haltiaksi. Nyt Potterit on kaverini mielstä lapsellista paskaa. Kuitenkin silloin kun hän kuului siihen Potter-kerhoon, minä olin hänen mielestään jotenkin huonompi koska en kuulunut, tällä hetkellä olen täysin potterin lumoissa ja kaverini uusi innostus on Silmarillion... Ja sitten vielä se että kirjat on tosiaan niitä alkuperäisiä mutta suurin osa potter-kerhoista taisi kuitenkin tulla vasta elokuvien jälkeen...Miksiköhän...se on eri asia olla Potter-elokuva fani kuin potter-fani...Se on tosin vain minun mielipide...Saa ottaa kantaa ja haukkua tai kehua, yritän kestää kaiken...
En tiennyt että edes Potterit olivat olemassa,
ennen kuin kävin katsomassa Viisasten kiven. :)
ite en alkanu lukee -98 niitä kirjoja, ku sattumoisin olin niin pieni (8wee), mutta sain viisasten kiven 10 wee synttäri lahjaks ja ihastuin heti... olin vähän arka, ku se kansi kuva ei ollut ihan niin kiva, mutta sisältö.. sitä parempi