Niin kauan kuin ihminen leikkii
hän elää.
Pettäminen ei sovi ihmiselle
milloinkaan.
Pettäessään ihminen usein
huomaamattaan pettää eniten
itseään.
Tunnen vain olevani taas kuin se Heli Laaksosen/Pulu uis-kirjan
Merimies,
joka puurtaa saadakseen jotain valmiiksi
koko elämänsä ja hajoittaa se parissa tunnissa.
Mitenkähän olisi, jos alamme hieman sekoittaa palstoja sanailuilla ?
Tulin avautuneeksi eräällä nikeistäni - kauheaa !
hän elää.
Pettäminen ei sovi ihmiselle
milloinkaan.
Pettäessään ihminen usein
huomaamattaan pettää eniten
itseään.
Tunnen vain olevani taas kuin se Heli Laaksosen/Pulu uis-kirjan
Merimies,
joka puurtaa saadakseen jotain valmiiksi
koko elämänsä ja hajoittaa se parissa tunnissa.
Mitenkähän olisi, jos alamme hieman sekoittaa palstoja sanailuilla ?
Tulin avautuneeksi eräällä nikeistäni - kauheaa !
Vastaukset 9
Vanhimmat
mitähän se muuten onkaan, olisi syytä välttää, sillä pröystäilyä...sanallisesti tarkoittanen, Kyllä se tulee ilmi,jos ihminen on "viisas", ja liekkö niin tarpeellistakaan olla normaalilla,yleisesti käsitetyllä tavalla viisas.
Omalla kohdallani ajattelen näin; on ihan sama kuinka elän, olen elänyt, kunhan olen elänyt oman totuuteni mukaan.
Eivät paina kuoltuamme "hyvien" tai "huonojen" tekojemme määrä, puurtamamme työ, sen ansiot, kunnia, arvonanto.
Mitäkö olen saanut aikaan? Heh...en mitään. Miksi siis kuitenkin olen tyytyväinen: Oletpa elänyt ihan oikein susmorsian...kaikessa "hullussa omassa totuudessasi."
Aina on hitto soikoon syy elää...kärsiä,taistella,antaa ja...ottaa vastaan.
En ihan tunne nim. KaidePuun ajatusmaailmaa, mutta tuon leikillisyyden tunnen omakohtaisesti. Päivinä jolloin kaikki on hyvin, ja sisäpuolella kuplii elämänilo ja pieni vallattomuus, se kyllä löytää tien purkautumiseen.
Silloin se, kaikesta huvittuminen tekee olemisen kevyemmäksi.Pettämisestä ei ihminen todellakaan voi hyvin.
Helpointa onkin saada olla vapaasti oma itsensä, en vaan tiedä tarkoittiko aloitteentekijä meidän alkavan tietoisesti sekoittelemaan palstaa sanailuillamme. Kas kun minulta se käy luonnostaan :D
Yhdelle nikeistään avautumiselle, josta seurasi "kauheaa" hm, yleensä jos seula käy harvaksi, saa jälkeenpäin miettiä, olinko liian avoin, eihän siinä lie muuta kuin joutuu ikäänkuin suojattomaksi joltain osin.
Luottamus elämään, ihmisiinkin on oma elämänfilosofiani, eikä se ole tähänkään ikään päässeenä minussa
kuollut.
Olen kyllä aivan tosikko, mutta ei kai se estä kirjoittamasta, kun kerran osaan.
Harva voi sanoa muuttaessaan paikkakunnalta pois että sain jotakin valmiiksi.
Valmiiksi saajat ovat työn aatelisia.
Mutta että aloittaja siteeraa murrekirjailijaa, sitä pidän jonkinlaisena opin-näytteenä.
Sanailut sinänsä ovat minun mielilukemisia ja saan usein hyvänmielen sanailijoien nokkeluuksia lukiessani.
Erilaisten kulttuurien stahanovitsit toteuttavat omia projektejaan useammassa polvessa. Näin hiljan taas pätkän nimestään päätellen puolalaissyntyisestä kuvanveistäjästä amerikassa.
Hänen isänsä teki kallioveistoksia. Aloitti kai sen intiaanipäällikön näköiskuvapatsaan louhimisen jättikokoiseksi. Poika jatkaa isänsä työtä.
Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.
Tämä säkeistö Tove Janssonin Syyslaulusta jatkaa aloittajan ajatusta valmiiksi saamisesta. Sanotaanhan myös, että kun on saanut kaiken valmiiksi, on kuoleman aika.Lähimmät ihmiset muistavat meidät siitä, millaisia tunteita heissä herätimme, eivät niinkään materiaalisista aikaansaannoksista. Aika on arvokkainta, mitä voimme toisillemme antaa.
Koko päivä on ollut yhtä hämäränhyssyä, aamutuimasta iltapuhteeseen, nyt jo pimeää kuin yösydännä.
Mitä sain tänään aikaan : olin kaitsemassa sairastunutta lapsenlasta, jotta hänen äitinsä pääsi työhönsä, hoitamaan sairaita.
Alkaa olla yöhyväisten aika : hyv´yötä !
valmiissa maailmassa...
huomenna kohdataan :)
.
kehititkään, Ramoona!
Hämärää on ja Syyslaulunkin aika alkaa meiltä olla kohta ohi.
Se on sanoiltaan ja säveleltään niin kaunis, että toivoisin sen useammin kuulevani.
Varmaan Erna Tauroa ovat inspiroineet nuo Tove Janssonin sanat.
Koska elämänhalu on meissä voimakkaana vaikuttamassa, niin monet meistä eivät koskaan
tee "taloaan" valmiiksi, jottei tuo ennustus toteutuisi.
Vain kuukausi jouluun ja sitten mennään taas valoa kohti!
.
Ramonan ja Sadun viesteistä, niin hyvää tekevänä. Kautta aikojen on tuo lämmin suhtautuminen kanssaihmisiin ollut elämää edistävä asia.
Meidät on Luoja--- evoluutio luonut siihen ihanaan tehtävään. Jo pienen "rääpäleemme" hyvinvointi on meissä saanut aikaan tuon hoivaavan ja hellivän geenin, joka on tarpeellinen koko elämämme aikana.Sitä olen tarkoittanut kirjoittaessani tunneälystä, jossa emootiot ovat vallitsevia, Vaistomaisesti me tiedämme, luemme
kanssaihmisiämme, ja minä ainakin olen saanut tukea ja kannustusta, juuri niiltä ihmisiltä, joita arvostan.
Pystyn kyllä lukemaan--- sivuuttaen feminisyyteni täysin, tieteellistä tekstiä, mutta onnellisin olen voidessani olla emotionaalinen. Itse elämä-- sen jatkuvuus on kiinni meistä, voiko ihanampaa tehtävää ollakkaan?