Joku sanoi joskus, että pitäisi laittaa kässäri kustantamoon nimeltä mainitulle kustannustoimittajalle. Muuten joutuu isoon pinoon kirjallisuudenopiskelijoiden selailtavaksi ja saattaa olla siellä herraties kuinka kauan eikä päädy välttämättä koskaan eteenpäin.
Onko näin? Itse en tunne nimeltä yhtään kustannustoimittajaa. No kyllä joitain nimiä saattaa sattumoisin löytää eri yhteyksistä, mutta nimi sinänsä ei sano mitään.
Onko todella niin, että pitää olla jo jotenkin piireissä ennen kuin kannattaa edes yrittää? Tietää, kenelle lähettää? Tämä sitten lukee tai antaa jollekulle toiselle luettavaksi.
Onko näin? Itse en tunne nimeltä yhtään kustannustoimittajaa. No kyllä joitain nimiä saattaa sattumoisin löytää eri yhteyksistä, mutta nimi sinänsä ei sano mitään.
Onko todella niin, että pitää olla jo jotenkin piireissä ennen kuin kannattaa edes yrittää? Tietää, kenelle lähettää? Tämä sitten lukee tai antaa jollekulle toiselle luettavaksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
käsikirjoitukset varustetaan juoksevalla numerolla ja ne käsitellään tulojärjestyksessä. Joskus kässäri voi ohittaa jonon, mutta jokainen tutkitaan ja hyvä kässäri etenee rattaissa riippumatta siitä onko kirjoittaja kustannustoimittajan tuttu vai noubadi. Keskity hyvän tekstin kirjoittamiseen äläkä epäolennaisuuksiin.
Ei se, jos tuon esiin realiteetit, sulje pois sitä, mitä sanoin. Kyseinen asia ei ole mätäkuun juttu, vaan useamman teoksen julkaiseelta kirjoittajalta lähtöisin oleva tieto.
Tottakai keskityn mahdollisimman hyvän tekstin tuottamiseen, mutta onko se riittävän hyvää? No toki huonojakin esikoisia julkaistaan, mutta kynnys on silti tuntemattomalle korkea ja kysymys ihan oikea.
Kyse ei ollut siitä, että pitäisi olla tuttu ksutannustoimittaja, vaan että kässäri pitäisi lähettää NIMELTÄ MAINITULLE kustannustoimittajalle. Siinä on iso ero.
Joo ei nääs hei nimettömille kantsi mitää lähetää, mieluiten kyl parillisena päivänä vasemmalla kädellä postilootaan pudotettuna oikee silmä kii ja kengännauhat umpisolmussa hei kato silleen käsiksestä tulee - HUDUM!!- taikaiskusta paaaaaljon parempi kun nääs mitä se oli sun kotonas kuule julli.
Mitä aloitus koskee, niin sitähän puhutaan ihan yleissti esimerkiksi erään kirjoituskursseja järjestävän tahon toimesta.
Tuntuu olevan palstan lukijoille vaikea paikka, kun kommentit on menneet ainoastaan v-linjalle.
se sitten onkaan, no missä se nimilista
kustannustoimittajista
oikein viipyy, pistä tähän tulemaan niin alkavat saada sitä postia oikeaan lokeroon.
No eihän siellä mitään nimilistaa anneta, todetaan vain vallitseva tilanne. Ne nimet täytyy jokaisen kaivaa jostakin itse.
Tämä aihe kuuluu sarjaan kirjalliset legendat, joka on luultavasti saanut alkunsa siitä, että joku kirjailija on todennut lähettävänsä käsiksensä suoraan hänen kanssaan työskentelevälle kustannustoimittajalle.
Jos olisin "Se Nimetty Kustannustoimittaja", antaisin tod.näk käsikset lukuun niille, joilla on vähän pienempi pino edessään.
Paras tapa saada käsiksensä kirjaksi on kirjoittaa niin hyvä käsis, että se menee läpi.
Se, että näin on sanottu, on todentotta, ei se ole urbaanilegenda. Olen itse kuullut sen yhteydessä, josta mainitsin ja sen kuuli myös vaja parikymmentä muuta henkilöä. Sanojan nimeä en viitsi tähän pistää, mutta jokainen kirjoittava ihminen tietää, ettei niitä tahoja, jotka antaa laadukasta kirjoittamisen opetusta ole maassamme kovin montaa.
Mutta pitääkö se mitä sanottiin, paikkansa, onkin jo toinen juttu. Käsittääkseni aloituksessa on kysymys tästä vai kuinka?
paikkaansa.
Nimet pitää tietää, jottei joudu isoon pinoon :D se on sitä suhteilla pelaamista, mihin koko maailma perustuu. Minä tiedän nimet ja henkilöt, joten pääsen pinon ohi. Sorppa, enkä taatusti kerro nimiä kenellekkään.
Olen lähettänyt kirjoituksiani kustantamoihin ilman kustannustoimittajan nimeä. Vastaukset ovat tulleet suhteellisen pian. Mutta olen liittänyt mukaan saatekirjeen, jossa olen hieman kertonut itsestäni. Luulen, että siitä on apua. Tämä on vain oma arvioni. Olen myös saanut palautetta kirjoituksistani, ja yhden kustannustoimittajan olen tavannutkin ja neuvotellut hänen kanssaan "tekeleeni" jatkotoimenpiteistä.
Jostain syystä aloitukseni käynnisti veetyylin, jota en osannut odottaa, no tuli pari asiallista kommenttiakin.
Kuitenkin jokainen tietää, että esikoisen saaminen läpi on vaikeaa, siinä kelpaisi mikä tahansa avitus, esimerkiksi se, että joku asiansa osaava kustannustoimittaja lukisi tosissaan lähetekirjeen ja vaikkapa viisi ekaa lukua ja päättäisi vasta sen jälkeen, heittääkö yli laidan. Jos saman tekee joku kirjallisuudenopiskelija, on tuurista kiinni. On vaikka joku tiukkapipo tajunnanvirtatanja tai heinähattu kikhernemies, jos genre tai tyyli ei ole oikea, niin eikun punaiselle linjalle.
Lyhyt vastaus kysymykseen on:
Niin kauan kuin olet vielä julkaisematon, tiesi kulkee samaa tietä muiden tapaan kustannusyhtiön postiin, jossa Sinun ei tarvitse tuntea ketään, sillä kaikki jaetaan summittain kullekin kustannustoimittajalle. Vasta julkaistuilla on mahdollisuus lähettää pakettinsa tutuksi tulleelle kustannustoimittajalleen.