Rakas vauva

mikkään ei oo ihanampaa,
kun odottaa sitä ekaa, jonka kautta
itsetä tulee mummo !

Ihana runo, josta muistuu mieleen omat fiilarit
sitä ekaa ja toistaiseksi ainoaa lapsenlasta odotellessa.

Kiitti !

Annathan minun olla pelokas, minä vasta
tänne synnyin, suothan itkuni, en oikein nyt
osaa muuten puhua, minä katson Sinuakin ja
kuka oikein olet, mutta jonain päivänä Sinua
Rakastan..

Autathan minua elämäni alku matkassa, vaikka
minä en osaa Sinulle sanoa, alan jo vähän Sinua
tuntea ja pikku käteni sormeesi tiukasti kiertyy,
katseeni silmiisi osuu ja jos herkistyt, ymmärrät,
Sinut tunnistan..

Ja menee kuitenkin vain tovi ja jo minä sinun
syliisikin kipuan, poskeasi koetan ja silitän,
maistakin sitä, hyvän mielen Sinulle suotan, ja
yhä useammin minä tahdo käteniasetaa Sinun
kätesi suojaan..

Ja voi Sinua kun sinun silmistäsi tulevat kyyneleet,
kun näet minun horjuvat ensi askeleet, kuinka minä
levitän käteni ja tulen sinun tykö ja sinä nostat minut
tuttuun lämpöiseen syliisi, minä näen sinut oikeen läheltä,
mummoni Rakkaaan..

..vaikka et minua vielä näe, minä
jo ajattelen mummo Sinua..

http://www.youtube.com/watch?v=jbhJ1FHvy2c&feature=fvw

Kiitos Runostasi.

Oman lapsensa lapsen, vauvan, saaminen syliin ja
pienen ihmisen lämmön ja tuoksun tunteminen,
voiko aidompaa ja Rakkautta ja onnea kokea?

On kulkenut ja taivaltanut elämää pitkän
matkaa, ylämäkeen ja välistä alamäkeen, sitten
saa syliinsä jotain, joka puhuttelee niin aidosti,
pelkistäen: elämällä on tarkoitus!

Pikku sormet haparoivat, itkuakin tulee,
pikku potkujakin, mutta Rakkautta niin että
sydän on pakahtua..

Tämä oli ainutlaatuisen hellä ja lämpöinen
Rakkausrunosi.

Tekstisi hiljensi ja seisautti, oli tunnetta,
sanomaa ja kerrontaa, kauniissa muodossa..

Kiitos Sinulle täsä upeasta
Runostasi ja sydämestä onnea tulevalle,
onnelliselle, Mummolle!

muistan noi fiilikset kun musta tehtiin vaaria! Kivasti sä puit ajatukset sanoiksi.:))