Älä luule,
että unohtanut oisin.
Kuinka koskaan sua
......unohtaa mä voisin.
Älä luule,
etten kaipaa
sua lainkaan.
Etten tiedä kuinka paljon
sulta.....elämääni sainkaan.
Älä luule,
ettei ikävä ois mulla.
Etten luoksesi sun
.....enää tahtois tulla.
Ja jos elämässä asiat
ne menneet vain ois toisin,
kenties luonasi sun
onnellinen tänään olla voisin.
----------
Älä luule,
että unohtanut oisin.
että unohtanut oisin.
Kuinka koskaan sua
......unohtaa mä voisin.
Älä luule,
etten kaipaa
sua lainkaan.
Etten tiedä kuinka paljon
sulta.....elämääni sainkaan.
Älä luule,
ettei ikävä ois mulla.
Etten luoksesi sun
.....enää tahtois tulla.
Ja jos elämässä asiat
ne menneet vain ois toisin,
kenties luonasi sun
onnellinen tänään olla voisin.
----------
Älä luule,
että unohtanut oisin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ihana runo, kauniskin :)
Ja kanssa jonkun toisen
nyt elämäsi jaat!
Niin luulin!
Siksi lähdin,
en toinen olla vois.
Jos multa jotain sait
sain minä enemmän.
Ja sen mä tahdoin
pitää
vain
yksin sisälläin.
En suruani tuota,
sun tahdo näkevän
siks itkin yksin hiljaa.
Vain kera kaipauksen.
Mut kiva tuo on tietää
et unohtanut oo.
Ja kenties tulen tuon
vois vielä sytyttää.
En halua unohtaa sinua.
Ajattelen sinua joka päivä ja
kerron asioitani.
Itken sinun olkapäätäsi vasten.
Tunnen kätesi ihollani.
Hyvää yötä.
Muistan mä sinut,
kuin kesäisen yön.
kuutamon, rannan
ja tähtien vyön.
Silmies tuikkeen
ja hiustesi tuoksun.
Ja kuumana sykkivän
vereni juoksun.
Kätesi hellän
kaulallain myös.
ja ne onnemme
hetket kesäises yös.
Kesäisen rannan ?
Veden lämpimän sen.
Aallot joiden alle
me peityttiin.
Kuutamo yön
kun,
alla suuren kuusen
me suudeltiin?
Salaa katseilta
noilta,
ken nähdä meidät vois?
Silmäsi tuikki
kuin tähdet nuo
taivaan.
Se ilta päivän oli kesäisen,
kun rannalle kanssas sun kuljin,
Jo laski aurinko,
ruskoa nostattaen.
Päivän lämpö viel ilmassa viipyi
ja me rannalla kahden muita ei lain.
En muita silloin kaivannutkaan,
kun sinun silmiesi syvyyksiin vaivuin.
Huus järvellä kuikka,
jossain kaukana kai
käki kultaansa
maisemaan kukkui.
Vesi lämmin,
kuin kesäiltana vain,
meitä aaltojen
syleilyyn kutsui.
Sinä yönä
rannan kuusten katveessa vain,
sulle rakkauden valoja vannoin.
Ja sen kaiken, mitä oli mun maailmassain.
------
Sinun syliisi ehdoitta annoin.
Ei se paljoa ollut, myönnän mä sen.
Vain rakkautta
sydämen mitta.
Mitä itse mä sain,
sitä pois anna en.
Se on elämän mittainen kaipuu.
Jac_
Kauniin mä säilytin myös
ei kalliimpaa aarretta mulla.
Kun kätkössä
suuren
kuusen naavaisen
sain rakkauden valasi kuulla.
Huus järvellä kuikka
vai käkikö lie
se armastaan kaivannut siellä.
Mut muistan,
mä
kaivannut silloin ketään en
kun rintaasi vasten sain olla.
Ja suudelmat hellät
mä mitä sulta sain
ne liekkinä sieluain poltti.
Joku muukin mua
kosketti,muistatko sen?
Mä sitä en kertoa tohdi.