Suomessa lakon myötä on kritisoitu liikennelentäjiä sekä arvosteltu lentäjien työn vaativuutta. Ajattelin siksi kirjoitella tänne yleisfoorumille yleisluontoisesti asiasta; näyttäähän lakko-aiheista keskustelua käytävän paljon täällä muutenkin. Alkuun on todettava, että minulla ei ole mitään tekoa lakon tai sen osapuolien kanssa. Työskentelen liikennelentäjänä ulkomailla. Tästä saattaa johtua töksähtävä kieliasu, suomenkieltä en päivittäin käytä kotona enkä töissä.
Ensinnäkin työn vaativuus. Pilottiklopin tie liikennekoneen puikkoihin on pitkä ja kallis. Lentämistä voi lähes kuka tahansa opiskella, mutta kaikista ei tule silti lentäjiä. Ei vaikka kouutuksen itse maksaisi. Se on fakta, joka näyttää olevan vaikea hyväksyä. Miksi sitten kaikista ei tule lentäjiä? Johtuu siitä, että vaatimukset työssä ovat kovat monessa suhteessa.
Minä esimerkiksi olen kustantanut itse koulutukseni alusta asti, vasta parina viime vuotena esimerkiksi uuden konetyypin tyyppikoulutus on tullut nykyisen työnantajani kautta. Aivan alkeista lähtien koulutus maksaa, omalla kohdallani tarvittava pankkilaina oli 470000markkaa vuonna 1996 kun tälle tielle lähdin. Opiskelun edistyessä oli onni saada opinahjostani apulennonopettajan työtä, jotta kustannukset pysyivät hieman enemmän aisoissa toisaalta sai ilmaista lentotunteja. Rahaa on palanut sen jälkeenkin paljon, mutta onneksi on ollut työtä helpottamassa.
Lentäjän on ammatissa toimiakseen pidettävä yllä tarvittavia erittäin monia kelpuutuksia, hänen on säilytettävä terveydentilansa vastaamaan korkeita kriteerejä, hallittava moitteettomasti erittäin paljon asioita, joita en tähän ala sen enempää spesifioida. Listasta tulisi turhan pitkä. Säännöllisesti kelpuutuksensa säilyttääkseen lentäjän on suoritettava menestyksellä muun muassa simulaattorissa poikkeustilanteiden hallinta. Tottakai ammattilaiselle tämä ei ole kummempi juttu, mutta jännittää aina, koska homma on aina ns.katkolla. Työssä normaalille on reittiverkostosta riippuen pitkiä poissaoloja kotoa.
SE, missä lentäjä ansaitsee
Suomessa on edelleen vallalla perivenäläinen kateus, ja lentäjien palkat saa kateellisen kansanosan takajaloilleen. Lentäjillä on erilaisia palkkoja, riippuu kokemuksesta, asemasta yhtiöstä(mitä konetyyppiä lentää ja millä reiteillä). Yhdysvalloissa moni valmistunut lentäjä aloittaa ns.regional-yhtiöistä lyhyillä reiteillä ja näissä tulot eivät ole todella mitään 20000dollaria tai euroa, pikemminkin kuukausituloksi muodostuu jotain 3000-4000dollarin välillä nykyään. Uran alussa kun lyhentää opintolainaa koulutuksesta, ei se ole todellakaan suuri palkka. On niitä pienempiäkin palkkoja. Kokemusta ja virkaikää kun karttuu, on mahdollista edetä eri yhtiöihin ja isompiin konetyyppeihin, ison koneen pääliköksikin ja näitä teitä leveämmän leivän ääreen. Älkää luulkokaan, että se on jotain suojatyötä! Sitten kun sattuu häiriö ilmassa, kokeneen ammattilaisen arvo ja kylmä harkinta punnitaan, palkka ansaitaan kun kone tuodaan ehjänä kentälle.
Minä olen toiminut nyt 11 vuotta liikennelentäjänä.Olen toiveammatissani ja tyytyväinen. Lennän toistaiseksi hyvässä yhtiössä, hyvän porukan kanssa hyviä koneita. Työ on raskasta ja vastuullista, mutta töissä on hauskaa! Se on suuri asia. Ilmailuala on haasteellisessa tilanteessa eikä tulevaisuudesta kukaan voi olla varma. Silti ammattipiloteille on aina töitä maailmassa. Toivon myös, että lentäjäksi palavasti haluavat juniorit eivät taantumaa pelästy vaan satsaavat unelmaansa. Kova työ palkitaan tavalla tai toisella!
Itse etenin aikaan Suomessa Ilmailuopiston haussa varasijalle, mutta sisään en päässyt. Mutta sen takia vaikea tie toiveammattiin on kuljettu, ja olen ansainnut tehdä työtäni ja nauttia siitä. Silloin kun pankkilainan vanhempien takaamana sain, sukulaiset serkkuja myöten sanoivat, että tekoni oli typerintä mitä he tiesivät. Ja sanoivat, että turha tulla jälkeenpäin itkemään. En ole tullut itkemään:) Eivätkä muuten ole sen jälkeen mulle paljon muutenkaan kommentoineet. Miksihän? Siksi kun vahingon ilo jäi kokematta? Kaikkien ei mielestäni tarvitse mennä saman normin mukaan ja lukea insinööriksi tai lääkäriksi jos ei halua. Riskejä pitää ottaa joskus, jotta saavuttaa unelmansa. Ei elämän tarvitse olla ilotonta normeihin kangistumista jos siitä ei mitään saa.
Jos jaksoit lukea tänne asti, pyydän taas anteeksi jäykkää kieltä ! Jos haluaa tietää lisää lentäjän työstä Yhdysvalloissa, kannattaa mennä tuonne ---> pprune.com. Minäkin olen siellä, en kylläkään tässä esittämälläni nimimerkillä.
Niin se palkka? Lentäjän palkka on kaikkien huulilla. Minun palkkani 2009 tammikuun alusta lokakuun loppuun asti 92000 US taalaa brutto. Saa olla kateellinen kuka vain, mutta tervetuloa kokeilemaan kulkea samaa polkua kuin minä ja kollegani. Työkaluna Boeing "triple-seven" ja työpaikkana sen oikeanpuoleinen tuoli ohjaamossa tai oikeastaan koko taivas ;)
Ensinnäkin työn vaativuus. Pilottiklopin tie liikennekoneen puikkoihin on pitkä ja kallis. Lentämistä voi lähes kuka tahansa opiskella, mutta kaikista ei tule silti lentäjiä. Ei vaikka kouutuksen itse maksaisi. Se on fakta, joka näyttää olevan vaikea hyväksyä. Miksi sitten kaikista ei tule lentäjiä? Johtuu siitä, että vaatimukset työssä ovat kovat monessa suhteessa.
Minä esimerkiksi olen kustantanut itse koulutukseni alusta asti, vasta parina viime vuotena esimerkiksi uuden konetyypin tyyppikoulutus on tullut nykyisen työnantajani kautta. Aivan alkeista lähtien koulutus maksaa, omalla kohdallani tarvittava pankkilaina oli 470000markkaa vuonna 1996 kun tälle tielle lähdin. Opiskelun edistyessä oli onni saada opinahjostani apulennonopettajan työtä, jotta kustannukset pysyivät hieman enemmän aisoissa toisaalta sai ilmaista lentotunteja. Rahaa on palanut sen jälkeenkin paljon, mutta onneksi on ollut työtä helpottamassa.
Lentäjän on ammatissa toimiakseen pidettävä yllä tarvittavia erittäin monia kelpuutuksia, hänen on säilytettävä terveydentilansa vastaamaan korkeita kriteerejä, hallittava moitteettomasti erittäin paljon asioita, joita en tähän ala sen enempää spesifioida. Listasta tulisi turhan pitkä. Säännöllisesti kelpuutuksensa säilyttääkseen lentäjän on suoritettava menestyksellä muun muassa simulaattorissa poikkeustilanteiden hallinta. Tottakai ammattilaiselle tämä ei ole kummempi juttu, mutta jännittää aina, koska homma on aina ns.katkolla. Työssä normaalille on reittiverkostosta riippuen pitkiä poissaoloja kotoa.
SE, missä lentäjä ansaitsee
Suomessa on edelleen vallalla perivenäläinen kateus, ja lentäjien palkat saa kateellisen kansanosan takajaloilleen. Lentäjillä on erilaisia palkkoja, riippuu kokemuksesta, asemasta yhtiöstä(mitä konetyyppiä lentää ja millä reiteillä). Yhdysvalloissa moni valmistunut lentäjä aloittaa ns.regional-yhtiöistä lyhyillä reiteillä ja näissä tulot eivät ole todella mitään 20000dollaria tai euroa, pikemminkin kuukausituloksi muodostuu jotain 3000-4000dollarin välillä nykyään. Uran alussa kun lyhentää opintolainaa koulutuksesta, ei se ole todellakaan suuri palkka. On niitä pienempiäkin palkkoja. Kokemusta ja virkaikää kun karttuu, on mahdollista edetä eri yhtiöihin ja isompiin konetyyppeihin, ison koneen pääliköksikin ja näitä teitä leveämmän leivän ääreen. Älkää luulkokaan, että se on jotain suojatyötä! Sitten kun sattuu häiriö ilmassa, kokeneen ammattilaisen arvo ja kylmä harkinta punnitaan, palkka ansaitaan kun kone tuodaan ehjänä kentälle.
Minä olen toiminut nyt 11 vuotta liikennelentäjänä.Olen toiveammatissani ja tyytyväinen. Lennän toistaiseksi hyvässä yhtiössä, hyvän porukan kanssa hyviä koneita. Työ on raskasta ja vastuullista, mutta töissä on hauskaa! Se on suuri asia. Ilmailuala on haasteellisessa tilanteessa eikä tulevaisuudesta kukaan voi olla varma. Silti ammattipiloteille on aina töitä maailmassa. Toivon myös, että lentäjäksi palavasti haluavat juniorit eivät taantumaa pelästy vaan satsaavat unelmaansa. Kova työ palkitaan tavalla tai toisella!
Itse etenin aikaan Suomessa Ilmailuopiston haussa varasijalle, mutta sisään en päässyt. Mutta sen takia vaikea tie toiveammattiin on kuljettu, ja olen ansainnut tehdä työtäni ja nauttia siitä. Silloin kun pankkilainan vanhempien takaamana sain, sukulaiset serkkuja myöten sanoivat, että tekoni oli typerintä mitä he tiesivät. Ja sanoivat, että turha tulla jälkeenpäin itkemään. En ole tullut itkemään:) Eivätkä muuten ole sen jälkeen mulle paljon muutenkaan kommentoineet. Miksihän? Siksi kun vahingon ilo jäi kokematta? Kaikkien ei mielestäni tarvitse mennä saman normin mukaan ja lukea insinööriksi tai lääkäriksi jos ei halua. Riskejä pitää ottaa joskus, jotta saavuttaa unelmansa. Ei elämän tarvitse olla ilotonta normeihin kangistumista jos siitä ei mitään saa.
Jos jaksoit lukea tänne asti, pyydän taas anteeksi jäykkää kieltä ! Jos haluaa tietää lisää lentäjän työstä Yhdysvalloissa, kannattaa mennä tuonne ---> pprune.com. Minäkin olen siellä, en kylläkään tässä esittämälläni nimimerkillä.
Niin se palkka? Lentäjän palkka on kaikkien huulilla. Minun palkkani 2009 tammikuun alusta lokakuun loppuun asti 92000 US taalaa brutto. Saa olla kateellinen kuka vain, mutta tervetuloa kokeilemaan kulkea samaa polkua kuin minä ja kollegani. Työkaluna Boeing "triple-seven" ja työpaikkana sen oikeanpuoleinen tuoli ohjaamossa tai oikeastaan koko taivas ;)
Vastaukset 6
Vanhimmat
hyvä kun joku kirjoittaa asiaa.todella on onni että meillä suomessa lentäjien koulutus ja laatuvaatimukset ovat kovia eikä siihen ammattiin latvajaakot kelpaa niillehän on simu olemassa.nyt vain on käynyt niin että jotkut provosoivat tätä alaa.valitettavast täällä maan päällä arvostellaan lentäjiä mutta ilmassa kehutaan heidän ammattitaitoa.totuus on että me suomalaiset olemme peruskateellinen kansa.minä en kuulu lentäviin ihmisiin mutta olen joskus päässyt seuraamaan heidän työtänsä enkä todella ole kade
tässä kateuden lietsonnassa niitä lentäjiä, jotka käyvät toimistotyöväen porukalle nauramassa, kuinka hyvää palkkaa saa jne.
Ihminen voi olla vaikka miten pätevä mutta voi samalla olla "alempiarvoiselle" todella veemäinen kuspiä.
Jos on itse tehnyt kaksi työvuoroa peräkkäin ja väsyttää niin ei ole kivaa moista kuunnella.
terkuin usein lomautetun finskiläisen läheinen.
On joku mun tekstin lukenut, kun on tullut pari vastaustakin. Kiva juttu!
"Peace n sunshine" -nimimerkin mainitsema palkalla kehuskelu on kyllä naurettavaa ja kertoo paljon näistä lentäjistä. Varmasti kuitenkin on, että kyseessä on vain muutama tällainen tapaus? Käsite myötähäpeä sopii tähän!
Ei ammatin perusteella voi katsoa ylös- eikä alaspäin ketään. Tunnen monta kollegaa sen verran hyvin, että tiedän heidänkin olevan asiallisia miehiä ja naisia. Aivan sama onko ihminen lääkäri, bussikuski, kaupan kassa tai joku johtaja, ei ihminen ammatinsa takia tule paremmaksi tai huonommaksi kuin toinen. Se, mitä katson alaspäin, on hölmö pätemisen tarpeinen ihminen, joka haluaa hyötyä muiden kustannuksella. Ammattiin katsomatta.
Kyllä sitä tottakai omaa työtään pitää arvostaa ja tuntea ylpeyttä, ja minäkin olen siitä ylpeä, mutta se on eri asia.
Tiedän, että ei se oma työkään aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Mä olen mm. takavuosina jäänyt rikkinäisen rahtikoneen kanssa, pakkolaskun jälkeen, pieneen Etelä-Amerikan valtioon kun työnantaja meni yllättäen nurin. Tuhansien kilometrien päässä kotoa ja ilman rahaa. Siinä ei paljon varmaan monikaan olisi mennyt naureskelemaan muille. Viimein kotiin päästyäkin palkka jäi saamatta aika pitkältä ajalta kun ei ollut maksajaa. Ja on noita vähän vastaavia tapauksia pari muutakin uran alkuvaiheilta, ja monella kollegalla. Niiden valossa nykyistä työnantajaa ja työtä osaa arvostaa!
Auringonpaistetta myös toivottaen!
777Mickey eli suomalaisittain Mika
läheinen on ollut useita kertoja Finnairilla ollessaan lomautettuna. Jo vuosia sitten. Näistä asioista ei ole lehdissä vuosien myötä mitään huudeltu. Ulkomailla näistä asioista varmaan tiedetään vielä vähemmän, ellei ystäväpiiriisi kuulu joku lomautettu. Ei ollut lamaa lähimaillakaan mutta tappiota piti kaunistella.
Se on aina hankalampaa se rahattomana oleminen jos peruspalan kanssa saa kieli keskellä suuta elellä.
Olkoon se lentäjän palkka mikä hyvänsä niin toimistohommat on normaalipalkkaisia ja kun jää ilman sitä pikkupalkkaa niin asuntolainan lyhennykset sun muut alkaa painamaan. Ihan tosissaan.
Läheiseni on jo uutta työtä etsimässä, vaikka mieleisiä töitä ei ole tarjolla. Kun/jos hän lähtee niin uutta työntekijää ei oteta ja jäljelle jäävät kollegat tekevät ylitöitä, ylitöitä, ylitöitä, ylitöitä...
En juuri tunne Finnairin asioita muuten kuin mitä alan lehdistä olen lukenut. Tuttuja siellä ei ole.
Ikävän kireäksi on mennyt firmoissa, kun jopa voittoa tuottavasta yrityksestä potkitaan pois. Saati sitten jos on huono tilanne. Ja siinähän käy niin ennepitkää juuri niin, että siihen työpaikkaan jäljelle jäävät saa aina enemmän duunia kuin olisi kohtuullista. Sitten ihmiset äänestää jaloillaan. Ei varmasti ole pitkän päälle yritykselle itsellekään hyväksi. Ja tottakai se on ikävä, kun tulopuoli tippuu ja lainat on silti hoiduttava. Silti mun mielestä on tärkeää tehdä työtä, jonka kokee mielenkiintoiseksi eli ei kiinnostava alaa kannata vaihtaa jos muuten viihtyy. Muuten työelämä menee itsellä vähän nuivaksi. Jos hommat loppuu kokonaan sittenhän se on pakko.
Mun kotipuolessa on kokemusta myös tästä lamasta: vaimo on rahoitusalalla ja tuli lähtö haastavasta ja hyvästä hommasta. Meilläpäin pankkeja ja muita alan firmoja kaatui aika paljon ja millään niistä pystyssä olevista ei nyt mene hyvin. Puolittainen alanvaihto seurasi, mutta rahoitusala hänellä kiinnostusta edelleen. On odotettava, että ala toipuu ja alkaa työllistää ammattilaisia uudelleen ja haettava sitkeästi.
Asia kirjoitus sinänsä, mutta kohtuullisen typerää olettaa moisten jättipalkkojen olevan ansaittuja. Akateemisilla aloilla koulutus kestää paljon pidempään ja yhtä hyvin voisin halutessani selittää oman koulutukseni haasteita täällä.
Ennen paperimiehet olivat kuuluisia palkoistaan ja muka korvaamattomia. Nyt ei paljon elvistele nekään. Kuka oikeasti väittää ansaitsevansa palkkaa ton 9000 kuussa tai enemmänkin`? Ei ihme ettei nämä firmat kannata.