olisi nyt kyseessä. Miltä mahtaa tuntua sellaisesta ihmisestä jolle on puhuttu luottamuksellisia asioita ja nimenomaan kielletty kertomasta asioita eteenpäin, mutta varoituksista huolimatta henkilö jatkaa toimintaansa.
Tai olet jossain uskonnollisessa yhteisössä josta olet irtautunut ja he kääntävät sinulle selkänsä. Ja miltä mahtaa tuntua niistä joitten luottamus on rikottu.
Onko sinulla henkilökohtaisia kokemuksia asiasta. Kyseessä voi olla myös joku foorumi taikka muu yhteisö joka on hyvin pieni ja rajoittunut muutamiin kirjoittajiin.
Tai olet jossain uskonnollisessa yhteisössä josta olet irtautunut ja he kääntävät sinulle selkänsä. Ja miltä mahtaa tuntua niistä joitten luottamus on rikottu.
Onko sinulla henkilökohtaisia kokemuksia asiasta. Kyseessä voi olla myös joku foorumi taikka muu yhteisö joka on hyvin pieni ja rajoittunut muutamiin kirjoittajiin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
tullut ryppy rakkauteen
On ja nyt se tulee tänne tekemään riitelyjä.
vedätys numero 456, miten teemme suolen viiskybäsistä pellejä?
sä olet jo. Kerroppas miltä se tuntuu.
Mutta asiassa on sen verran arkaluontoisia piirteitä, että jätän nimimerkkini käyttämättä.
En tiedä miltä mahtaa tuntua henkilöstä joka juoruaa toisten asiat muille, ehkäpä hän nauttii siitä tavallaan tai on muuten ajattelematon ihminen joka näkyy sitten hänen muussakin toimissaan. Tämän vuoksi en kuulu kuppikuntiin, niissä helposti tieto lipsahtaa. Siinä vain joutuu luopumaan tietyistä asioista mutta olen katsonut asian olevan niin, että vaikeneminen on kultaakin kalliimpi asia.
Uskonnollisiin yhteisöihin en ole kuulunut pitkiin aikoihin ja kirkostakin eronnut koska olen sen kokenut itselleni turhaksi. En tarvitse ketään sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin. En myöskään arvostelijoita jotka siellä istuvat.
Itse en rikkoisi kenenkään luottamusta, en tee sitä edes läheisteni (myös lasteni) kesken koska kaikki kertovat omia itselleen tärkeitä asioita. Tämän täytyy olla selkäytimessä ja väitän sen minulla olevan koska olen tehnyt vuosia työtä jossa luottamus on a ja o.
Minun luottamukseni on petetty ja sitä en ole voinut antaa koskaan anteeksi, enkä anna vaikka tekemisissä ko henkilön kanssa joudun olemaankin. Ei ole pakko antaa anteeksi ellei voi edes omille vanhemmilleen. Joskus tekemiset ovat sellaisia. Ainakin minulla se on vaikuttanut koko loppuelämään.
Olen kieltänyt myös kaikkia urkkimasta omia yksityisasioitani, ne kuuluvat vain ja ainoastaan minulle. Tämä suomalainen kulttuuri taitaa olla vähän sellaista, että pidetään asiat sisällä eikä luoteta niin helposti. Asialla on toinenkin puoli, täällä myös tuomitaan ja hävetään monia asioita joille muualla naurahdetaan ja annetaan asian olla.
miettineeksi, kun eräs läheinen ystävä halusi opiskella jehovantodistajien johdatuksella raamattua ja sitten päättikin ettei heidän katsomus hänelle sopinutkaan, niin nämä käänsivät selkänsä eivätkä oikein tahdo edes moikata tätä henkilöä. Jälkeenpäin olen kuullut jos jotakin sanomisia jotka eivät olisi mielestäni kuuluneet kenenkään ulkopuolisen korviin.
En kerro asiasta enmpää etten sorru itsekkin samaan virheeseen.
Otan asiaan toisenlaisen ajatusmallin jota itse elämässäni toteutan. Kerron itse jos kerrottavaa on. Tiukka reviirin varjelu herättää kiinnostusta ja aikaan saa vihjailuja jotka rönsyilevät lähipiirin keskusteluissa ja usein saavat turhan isot mittasuhteet tyhjästä. Urkkia yksityisasioita aika jännä kuvio. Minusta tuntuu, että kukaan ei itseasiassa ole kiinnostunut urkkimaan minun yksityisasioistani vaan jos niin tuntisin kuvittelisin olevani jotenkin erikoinen ja kiinnostava maailman napa ; )))) Mikä olisi niin suuri synti vanhemmilta tai sisaruksilta, että sen kertominen eteenpäin johtaisi elämään ilman anteeksiantoa. Sellainen elämä olisi säkin sisällä elämistä ja ihmisten ilmoilla liikkuminen oman varjonsa pelkoa.
Olen osallistunut useiden uskonlahkojen joulu- sekä muihinkin kirkollisiin juhliin mm. Jehovalaisten. Eikä ole kukaan selkääni syljeskellyt kun olen kieltäytynyt lähemmästä seurustelusta. Ystäviä ovat ja tuiki tavallisia ihmisiä. Ei kannata menne itse sotkemaan elämäänsä vaan jos uskoa haluaa oppia, oppikirja on kaikille sama ja mm. evl. raamattupiirit käsittelevät opin käsitteitä. Eikä heidän tapoihin kuulu hyljeksiä harhaan joutuneita lampaitaan ; ))))) Uskonlahkot kiehtoivat minua joku vuosi sitten puhtaasti uteliaisuuttani, mikä saa ihmiset uskomaan erilaisiin ihmisen tulkitsemiin totuuksiin sokeasti, ilman kyseenalaistuksia.
hyljeksi ja aivan varmasti hylätään eikä jehovilla ole samaa raamattua kuin evlut:lla. Satun omistamaan heidän raamatun. Ja noi juhla jutut niin eivät nyt kuuluneet tähän asiaan ollenkaan. Saattaa olla etten ihan ymmärtänyt viestiäsi. Sama juttuhan on lestaadiolaisillakin jos lähet yhteisöstä niin eipä takasin taida olla tulemista.
Voi mähkyrä...kohta joku pyytää tän poistoon vaikka aloituksen ei pitänyt mennä pelkästään uskontoon vaan luottamukseen.
Uskontojen pohjana on raamatun historia ja kukin muokkaa sitä katsomuksensa mukaan. Minä en omista jehovalaisten raamattua, enkä muitakaan, enkä aijo hankkia. Enkä ole soluttutunut minkään lahkon sisään, ulkoa katsellen ja ihmisten arkea seuranneena en ole huomannut heidän touhuissaan poikkeavuutta. ; ))
Ei kannata mennä suin päin sisään mihinkään järjestöön uskoen pelastukseen. Jos elämä heittelee on luotettava maalaisjärkeen.
Soluttautunut? ei kait niihin tarvii silleen mennä. Jehovat vain esim. eivät vietä joulua taikka synttäreitä kun heidän uskontonsa pohjautuu vanhaan testamenttiin. Jumalaakin sanotaan jahveksi. No tämä tästä.
No jaa, kuten huomaat perustuu raamatun kertomuksiin. Soluttautua, ehkä terminä ei oikea, mutta tarkoitin, että en mene etsimään ratkaisuja, jonka muut tekisivät omasta puolestani jos elämä ei kanna.
Sitähän se on monille tuskaisille, jotka lähtevät etsimään uskosta ratkaisua tilapäisiin ongelmiinsa. Ihmisen heikkoa tilaa on organisoitujen järjestöjen helppo käyttää hyväksi manipuloivilla päänsilityksillä. Sitten se on menoa .....kunnes silmät avautuvat..... sen jälkeen olet luopio.
omista asioistaan saa vaikka kuinka kertoa, mutta kyse olikin muiden luottamuksellisten tietojen levittämisestä tai muunlaisesta toisen henkilöön kohdistuvasta loukkauksesta, jos oikein ymmärsin.
Kyllä minäkin omia asioitani hölötän vaikka kuinka, ei ne niin kummoisia ole. Täälläkin joskus.
Epäiletkö, että ymmärtämykseni ei riittänyt asian ytimen sisäistämiseen?
Annoin vain toisenlaisen näkemykseni asialle. Hölötys on hölötystä, ajatustenvaihto on keskustelua. Ei ne asiat niin kummosia ole livessäkään, kuvitellaan vain ; )))
Kysyin muuten esimerkkiä mikänkälaisen luottamuksellinen tiedon paljastaminen läheisten kesken on anteeksi antamatonta. Onko mielipidettä?
on lähinnä uskonnollisesta yhteisöstä, synnyin lahkolaisperheeseen ja ensimmäiset elinvuoteni tietenkin kuljin vanhempieni mukana kokoontumisissaan. Murrosikäisenä irtaannuin populasta ja taisi käydä niin että käänsin itse heille selkäni, eivät he minulle. Olihan se aikamoinen irtitempautuminen kaikesta entisestä ja uusien "tapojen" opettelua omin nokkinensa. Vuosiakusia meni niin etten pitänyt mitään yhteyttä vanhempiini, mutta aikuistuttuani asiat saivat vähän pienemmän mittasuhteet ja pääsimme asiallisiin, joskin eteäisiin väleihin. Kaipa lahko mua paheksui minkä ehti, ehkä vieläkin, muttei se miltään tunnu enää.
Ylensä luottamuksesta, jos joku pettää luottamukseni kerran, saatan toki sen anteeksiantaa ja olla kuin mitään ei olisikaan tapahtunut, mutta ikinä en enää pysty häneen varauksettomasti luottamaan, aina on taustalla äänetön varoitusmerkki.
tiedän että meidän suku on kuulunut johonkin lestaadiolaisiin tai helluntalaisiin ja kun muuttivat tänne etelään niin luopioksi tituleerasivat kun eivät enään harrastaneet samaa uskontoa. No mua se ei tietenkään haittaa kun en kuulu mihkään. :)
Mä taas olen sellanen että annan poikkeuksetta jatkuvasti anteeksi vaikka luottamus olisi mennyt montakin kertaa. Jotenkin tahdon ihmisistä ajatella että ne on kuittenkin vilpittömiä ja vahinkoja sattuu. Taidan olla liian sinisilmänen *miettii*
mitä on tullut tehtyä. Mitäs pienistä kun ei pienetkään meistä. Jos luottamus on petetty pahemman kerran voi anteeksianto olla tällä tytöllä lujassa. Pikkuvirheitä teen itsekin, jos joku niistä hirveästi suuttuu, en sille mitään voi, anteeksi toki pyydän mutta koetan elää niin, etten turhaan ketään loukkaisi.
ja se on sattunut. Olen kova lärpättäjä ja siksi miehisyyttänikin on kyseenalaistettu palstalla usein. Olen kuitenkin elämän varrella tullut varovaiseksi, että en puhu luottamuksellisia asioita henkilöille, joihin en sataprosenttisesti luota. Päästän aika lähelle, mutta ani harvoin ihan lähelle.