Nyt tullut viikon aikana ongelmaksi ihan järkyt raivarit tytöllä kun tarjoan tissiä. Tyttö 2 kk. Alkaa suunnilleen täristä ja silmät laajenee nelinkertaiseksi kun näkeekin tissin. Sitten kun hetki yritetään niin hirveä huuto ja itku vähän ajan päästä.- Tämään olen syöttänyt vain pullosta kun muuten ei olisi syönyt mitään. Olen yrittänyt kaiken, aloittaa pahimpaan nälkään pullosta ym ja sitten tissiä mutta ei kelpaa. Itkee nytkin illan koko ajan. nälkä muttei syö. Olen sitten antanut pumpattua ja korviketta. Alkaa korpeamaan koko imetys niin paljon että taidan lopettaa. Ei taida tuo tissi enää siinä määrin kelvata että alkaisi sujua. Olisiko kellään kokemusta? lopetanko yrityksen?
rintaraivarit
hermostus
5666
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kokemusta mutta tähän saattais toimia sama kun moniin muihinkin imetysongelmiin eli kokeilu ensin unenpöppörössä. Tyttö saattaa jo muistaa että pullosta tulee helpommin. Meillä kelpaa pullo helposti muilta mutta mun täytyy syöttää lisämaidot niin että vauva on selkä muhun päin. Äidin käteen ei ilmeisesti pullo kuulu kun enimmäkseen imetän.
Jospa et antaisi pullosta vaan odottaisit että lapsi on valmis syömään. Minun vauva on ollut aina sellainen, että suuttuu ihan hirveästi jos yrittää syöttää, kun hän ei halua. Parhaiten syö iltaisin väsyneenä, öisin ja aamuisin tokkuraisena. Päivisin syöminen on hankalampaa. Nykyisin jo saa soseita, joten niillä korvautuu osa päivämaidosta ja sosetta syö usein silloinkin kun ei halua asettua rinnalle. Joskus vauva kun ei suostu syömään nälästä huolimatta maitoa vaan rimpuilee pois rinnalta, niin "harhautan" hänet esim laulamalla hänen lempilauluaan..silloin usein alkaakin syödä. Tai sitten lopetetaan syömisen yritys ja yritetään jonkun ajan kuluttua kun hän antaa vahvempia merkkejä nälästä (kädet menevät suuhun). Sen lisäksi en edes yritä syöttää jos ei rinnalla ota "syömisasentoa" eli vedä jalkoja koukkuun ja käsiä suuhun. Jos kääntää päänsä pois niin mikään mahti maailmassa ei saa häntä syömään. Hän usein myös hermostuu kun maito ei heti heru täysillä. Minun on usein hellästi autettava hänet uudelleen alkuun kun maito on alkanut herua runsaasti. Silloin hänkin on tyytyväinen. En ole koskaan antanut hänelle pullosta maitoa vaikka miten on kieltäytynyt rinnalta ja aina se "routa on porsaan kotiin ajanut" eli lopulta aina syönyt ihan mukavasti. Sen lisäksi hänellä on yksi hassu juttu: hän ei suostu aloittamaan yleensä oikeasta rinnasta vaan kieltäytyy syömästä kunnes saa aloittaa vasemmasta. Syömisinto myös vaihtelee kasvun mukana.
...niin siis sinuna en lopettaisi rintaruokintaa vaan lopettaisin pulloruokinnan...Ole kärsivällinen. Ei lapsi nälkään itseään kuoleta...Yritä keskittyä syöttämään silloin kun hän alkaa olla tosi väsynyt ja haluaa nukahtaa. Ja nosta vaikka yöllä syömään jos antaa pikku merkkejä että olisikin nälkä (juuri se että maiskuttelee kättään). Öisin unisena on vauvan helpompi keskittyä syömään. Siitä se sitten alkaa vähitellen päivälläkin sujua. Tämä on minun oman kokemukseni pohjalta lausuttu mielipiteeni eikä imetysasiantuntijan arvio.
...ja vielä...jos pulloa käytät niin älä tosiaan käytä niitä joista tulee helposti...silloin vauva automaattisesti valitsee pullon ja hylkää rinnan..valitse tutti jota suositellaan rintaruokituille vauvoille (joutuu tekemään enemmän työtä että saa maitoa).
muiden antamat neuvot toimivat, niin että voit jatkaa imetystä eli yritä vielä. Minulla kävi niin, että esikoinen sai kanssa raivareita, kun maitoa ei tullut tarpeeksi. Kaikenlaista yritin ja lopulta tilanne meni siihen, että siinä parkui aina vauva ja äiti, ja koko imettäminen alkoi olla melkoista temppuilua, stressiä ja välineurheilua-ei ihme, ettei maito heru. Tuskinpa se vauvallekaan antoi sitä läheisyyden, levon ja turvallisuuden tunnetta, jota imetyksen tulisi antaa!!! Stressihän se vauvallekin on. Lopulta imetyksen lopetin 2,5kk iässä, se oli suuri harmi-ja valtava helpotus. Terve ja hyvinvoiva lapsi kasvoi ja äitikin jaksoi taas uusin voimin. Tsemppiä sulle!