Sören Kierkegaard uutuus

Päivittäin jotain uutta:

http://wwnet.fi/users/veijone



MICHAEL Kierkegaardin poika Sören KIERKEGAARD (1813-1855):
ELÄMÄ YMMÄRRETÄÄN TAAKSEPÄIN - MUTTA SE TÄYTYY ELÄÄ ETEENPÄIN

Kukaan kirjailija ei kirjoita lukijalle, joka elää 150 vuotta myöhemmin ja aivan toisenlaisessa kulttuuriympäristössä. Niinkin saattoi ajatella tanskalainen filosofi, protestanttiteologiksikin väitetty, Soren Aaby Kierkegaard. Mutta suurin kirjailija, profeetta Danielkin kirjoitti jo 2570 vuotta sitten upeasti ja varsinkin meille. Paavali kirjoitti, että "me, jotka olemme elossa, pääsemme ylösottoon", tarkoittaenkin meitä, seurakuntaa, ja meistä sitä osaa, joka siihen aikaan elää. Pietari kirjotti niin, ettei meille olekaan salaisuus, että ensin tulee kuusi Herran päivää ja sitten vielä pikkuotava. Tempaus alkaa alhaalta päin siten, että syvimmälle kuolleet rakentuvat uudeksi ruumiiksi ensin ja sitten elävien ruumis muuttuu jakamattomassa aikayksikössä uudeksi ruumiiksi.
Sören Kierkegaard oli syntynyt 1813 ja jätti maailmalle hyvästit sata vuotta ennen minun syntymääni. Sörenin isä oli siis MICHAEL Kierkegaard (1756-1838). Hän teki parhaansa, jotta Raamatun langettama kirous, jonka mukaan isien synnit periytyvät lapsien maksettavaksi, toteutuisi. Noin väitetään alla mainitussa kirjassa, vaikka olisi kysymys ei rangaista vaan "ottaa huomioon", tai ei niinkään, koska se koskee vain niitä jälkeläisiä, jotka edelleen Herraa vihaavat. Ulkonäkö yms. periytyminen tietenkin on fakta.
"Gaudeamus igitur, juvenes dum sumus", on peräisin 1700-luvun lopulta ja kajahti Sörenin suusta niinkuin minunkin ylioppilasjuhlassa 1975 Tampereen Clasussa. Mitä se hyödyttäisi Söreniä, että totuus seisoisi edessään, mietti hän epäuskossaan. Vuonna 1838 Sören ehkä oli uskon tiellä, koska iloitsi rauhasta ja onnesta. 8. 8. 1838 Sörenin isä kuoli, kertoo Sörenin päiväkirja vuotta myöhemmin. 3. 7. 1840 Sören suoritti teologisen tentin tanskaksi ja latinaksi.
Tärkeintä Sörenille oli löytää totuus, joka olisi totta hänelle. Mutta totuushan on sama kaikille, vaikka totuudessa ei yksikään eläisi!
Filosofinen vimma ja Berliinin matkat kuuluivat Sörenin elämään. Ensimmäinen väitöskirjansa jälkeinen teos oli Joko - Tai (1843). Hienojakin ajatuksia matkan varrella. Jumalan Poika ei ole vain yksi kätilönä toimiva opettaja, vaan viestintuoja, joka välittää täysin uuden ja tuntemattoman totuuden elämästä. Aadamin ja Eevan erityispiirre Eedenissä: ei voi herätä ajatuksia, että jokin voisi olla toisin. Varhaislapsuus ihmisellä on vastaava olotila. Kirjoituksia pohdiskellen oman elämänsä naissuhteita, Luoja varjelkoon! Salomon uni miettien isän ja pojan välistä suhdetta. Sörenillä oli pelko kuolla 33 vuotiaana (1846). Kävi sellainen ehkä minullakin mielessäni aloitettuani vaikutukseni noin 30 vuotiaana, vaikka hyvä vastalääke siihen oli löytöni, että oppi Jeesuksen eliniästä 33 vuotta perustuu lähinnä Daniel 9:27:n kirkolliseen, väärään tulkintaan. Kierkegaardille Jumalan olemassaolon perustelu taisi olla Jumalan pilkkaamista, vaikka väitetään loppuvuosinaan (1846-54) kristillisyytensä seestyneen. Jos Adler halusi olla nerokas apostoli niin Sören - myös Jumalasta ja uskosta puhuessaan - vain nero. Kirjeenvaihtoa kuningas Christian VIII:n kanssa. Liian hovikelpoinen aivan niinkuin Nostradamuskin ollakseen kelpoinen Jumalan mieheksi ja oikeaksi profeetaksi! Jos olen todistamassa mullistavaa löytöäni: Jos elämän tuntee taaksepäin niin on mahdollista nähdä se myös edessä, Kierkegaard oli sopiva vastapaino. Selkeimmin Kierkegaardin vaikutus näkyy eksistentialismissa, filosofinen suuntaus, jonka piiriin kuuluvat mm. Albert Camus ja Jean-Paul Seartre sekä kirjallinen tuotanto Franz Kafkasta Nietzcheen.
Aiempien lähteideni lisäksi kirjauutuus:
Peter Thielst: Elämä ymmärretään taaksepäin - mutta se täytyy elää eteenpäin. Kertomus Sören Kierkegaardista (WSOY 1999). Harri Veijonen 19. 3. 2004
http://go.to/veijonen