Missä helpoin olla?

realistisesti

Oli vaikea keksiä otsikkoa ja pitää heti aluksi selventää, etten tarkoita otsikolla, että jossain maassa olisi kaikista helpointa elää ja asua, vaan mikä maa oli helpoin paikka asettua aloilleen (ainakin hetkeksi) teille: sinulle, sinulle ja puolisollesi (varsinkin jos eri maista olette kotoisin), sinulle ja perheellesi? Päädyittekö asumaan jomman kumman kotimaahan tai valitsitteko ihan "ulkopuolisen" maan? Jos valitsitte, niin millä perustein?

Tällä hetkellä minulla ja poikaystävälläni (Romanian unkarilainen) on tarkoitus olla noin 3-6kk Suomessa (vaikkei kuukaudet helppoja tule olemaan, varsinkaan töiden puolesta..), sen jälkeen jatkaa jonnekin muualle asumaan. Häntä ei kiinnosta pidempää aikaa olla Suomessa ja näin viikko ulkomailta paluun jälkeen voin sanoa ettei minuakaan. Ehkä se on tämä talvi. Muistelisin, että viimeksi Suomeen tullessa (tällöin oli toukokuu) oli paljon mukavampaa. :)

Hän ei halua palata Kyprokselle, jossa tapasimme, elimme ja työskentelimme, sillä hän kyllästyi paikkaan parin vuoden aikana. Siellä ulkomaalaisen on todella helppo saada töitä englanninkielen taitoisena ja tällä tavoin se oli ihan hyvä paikka asustaa. Nyt samanmoista paikkaa etsimme. Malta? Entistä Iso-Britannian imperiumia myöskin. Kokemuksia asumisesta siellä?

Romaniaan hän ei halua palata enkä minä tietysti romaniaa osaa eli vaikeaa olisi sieltä löytää töitä kielitaidottomana, jos sinne muuttaisimmekin. Sama juttu Unkarin kanssa (hän puhuu kieltä, minä en), sama juttu Suomen kanssa (minä puhun kieltä, hän ei).. Loogisinta olisi mennä Englantiin tai Irlantiin ja ne ovatkin yksiä vaihtoehdoista, ei tosin kaikista mieluisimpien joukossa.

Euroopasta vaikea keksiä maata, jossa pärjätä englanninkielen taidolla kun ei paikallista kieltä osaa. Varsinkaan turistikohteiden ulkopuolella. Muualle vaaditaan viisumeita ja joskus sitä isoa rahankönttiä myös tilillä, mitä kahdelta 22-24-vuotiaalta tuskin löytyy.. :) Muuten esimerkiksi Australia ja Yhdysvallat tottakai olisivat mahtavia vaihtoehtoja.

Hollanti ja Espanja - miten hyvin ASUESSA pärjää englannilla ja (tällä hetkellä) heikolla espanjan ja hollannin taidolla? Työskennellessä kaupassa, baarissa/ravintolassa, hotellissa/hostellissa.. Muistelisin ainakin, että eräässä Amsterdamin hostellissa henkilökunta oli amerikkalaisia.

Eli, kokemuksia saa jakaa, erittäin mielellään. Vinkkejä? :) Varsinkin kaikista mainitsemistani maista kaipallaiin kommentteja ja neuvoja. Kiitoksia. :)

19

907

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Uskoisin, että helpointa kohdallanne olisi hakeutua johonkin perinteisesti siirtolaisia vastaanottavaan englanninkieliseen maahan, kuten Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Australiaan tai Uuteen Seelantiin. Näissä maissa on siirtolaisperinne, joka mielestäni helpottaa maahan asettutumista. Kysymys ei ole nimittäin pelkästään kielestä, sillä uuden kielen voi teidän ikäinen nuori oppia varsin nopeasti. Tuhannet ulkomaalaiset ovat oppineet suomeaa, unkaria ja romaniaa. Näistä viimeksi mainittu lienee helpoin. On tärkeää, että asuu maassa, jossa myös ulkomaalaisella, hiljattain maahan muttaneella, on maassa pitkään asuneiden kanssa pitkälti tasavertaiset mahdollisudet päästä eteenpäin. Vaikka maahanmuuttajan onkin ponnisteltava ahkerammin kuin "vanhan asukkaan", tarjoavat ylläolevat maat mielestäni paremmat mahdollisuudet tyydyttävämpään elämään kuin vanhat Euroopan maat. Menestyneitä siirtolaisia on toki mm. Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, Ruotsissa, mutta ilmapiiri näissä maissa ei ole sama kuin maahanmuuton seurauksena muodostuneissa maissa.

      Maahanmuttajamaissa myös siedetään vierasta korostusta paremmin, sillä siihen on totuttu. Kun kieltä oppii aikuisiässä, äidinkielestä tulevaa korostusta saa tuskin koskaan kokonaan pois. Maahanmuuttajan on vain elettävä korostuksensa kanssa lopun ikänsä. Kun pariskunta asuu maassa, joka ei ole kummankaan kotimaa, ovat puolisot tässäkin suhteessa samanarvoisia ja kummallakin on ei-syntyperäisen korostus asuinmaan kielessä.

      Olen itse asunut japanilaisen vaimoni kanssa Yhdysvalloissa, Suomessa ja nyt Portugalissa ja mielipiteeni perustuu omaan kokemukseeni. Toki kielitaitoinen, sopeutuva ja vahva henkilö pärjää missä vain. Oma poikamme on asunut Suomen lisäksi Britanniassa ja Puolassa ja suunnittelee nyt muuttoa Barcelonaan.

      • ja sitten realismia

        Vanha viesti, mutta kommentoinpa sen verran, että nuo listaamasi "perinteisesti siirtolaisia vastaanottavat maat" ovat nimenomaan erityisen hankalia kohteita: milläs kuvittelet kahden parikymppisen eurooppalaisen saavan työluvan esim. Yhdysvaltoihin tai Kanadaan..? :D Aika yllättävää, ettet tätä tule ajatelleeksi, JOS olet Yhdysvalloissa asunut.. ;)


      • ja sitten realismia kirjoitti:

        Vanha viesti, mutta kommentoinpa sen verran, että nuo listaamasi "perinteisesti siirtolaisia vastaanottavat maat" ovat nimenomaan erityisen hankalia kohteita: milläs kuvittelet kahden parikymppisen eurooppalaisen saavan työluvan esim. Yhdysvaltoihin tai Kanadaan..? :D Aika yllättävää, ettet tätä tule ajatelleeksi, JOS olet Yhdysvalloissa asunut.. ;)

        Kenenkään vastaus ei ole kaiken kattava, niinpä ei minunkaan. Mainitsemissani maissa on "helpoin olla", koska niiden väestö koostuu maahan ennemmin tai myöhemmin muuttaneista siirtolaisista. Totean näin oman kokemukseni perusteella.

        Monen koulutetun henkilön työpaikka Yhdysvalloissa/Kanadassa on löytynyt opiskelun kuluessa tai sen päätyttyä. Opiskelu on hyvä tapa tutustua maahan, parantaa työllistymismahdollisuuksia ja luoda suhteita. Yksinäisellä henkilöllä työluvan saattaa mahdollistaa avioliitto amerikan kansalaisen tai green cardin -haltijan kanssa.

        Minulla on kokemusta muutosta kahteen uuteen maahan ja paluumuutosta Suomeen. Asuinmaani on nyt Portugali ja tunnen, että se on myös kotimaani. Maahanmuuttajalle on tärkeää tuntea asuinmaa kodikseen.


    • Zoomlander

      Siis alusta on aloitettava ! Jos toinen osaa ja toinen ei osaa jotakin kieltä niin ei sillä ole mitään tekemistä töiden ja viihtyvyyden kanssa !

      Ei työmaalla kukaan kuitenkaan kysy että mitä kieltä sinun puolisiosi puhuu ja mitä ei !

      Uskon että haluatte kysymysellä kysyä että mihin pääsisitte töihin ? Oman alaanne ja että palkka olisi hyvä ja tulisitte toimeen ? Onko kyllästyminen on todellinen ongelma ? Toiset kun asuu yhdessä maassa / kylässä koko elämänsä ?

      Harmi ettetette osaa toistenne kieltä ? Miten olisi sellainen maa jossa ihan oma kieli ja siten molemmille UUSI ?

      Vähän huonolta näyttää mutta miten Kanada taikka Australia / Uusi Seelanti ?

    • Asuitte missä maansa hyvänsä pidempään, on käytännössä pakko oppia paikallista kieltä. Kunnon työn saanti Espanjassa ilman espanjan kielen taitoa saattaa olla mahdollista erikoistapauksissa, esim. jos henkilö on korkeasti koulutettu tai hänellä on jokin erikoiskoulutus. Samaa pätee paikallisen kielen suhteen monessa muussakin maassa. Matkailu- ja ravintola-alalta saattaa löytyä työtä ilman paikallisen kielen taitoa, mutta molemmat ovat raskaita pitkän päälle ja ilman koulutusta ei niilläkään pääse eteenpäin ja työn jatkuvuuskin on epävarmaa.

      Viihtyvyyden ja yhteisen onnenne kannalta on aivan oleellista, että te molemmat puhutte ainakin jollakin aikavälillä sujuvasti valitsemanne asuinmaan kieltä. Ette mitekään voi pakottaa muita puhumaan esim. englantia (jos se ei ole man kieli) vuositolkulla seurassanne. Sitä paitsi jokapäiväisten asioiden hoito vaatii paikallisen kielen osaamista.

      Malta on pieni saari kuten Kyproskin eikä kyllästymisen riski ole siten poissuljettu. Molemmat saattavat sopia vanhemmille ihmisille, esim. eläkeläisille, joiden ambitiot ovat vaatimattomat.

      Maahanmuuttajalta tarvitaan enemmän tsemppiä kuin keskiverto kansalaiselta. Oikoteitä löytyy harvoin.

      Monet päätyvät asumaan Yhdysvaltoihin, Kanadaaan, Australiaan tai Uuteen Seelantiin opiskelun kautta. Se on hyvä tie ja suo mahdollisuuden tutustua maahan opiskelun aikana. Monissa näissä maissa on mahdollisuus työskennellä rajoitetusti opintojen kestäessä. Tämä antaa myös mahdollisuudenn luoda kontakteja työpaikan löytämiseksi opiskelun päätyttyä.

      On luonnollista, että pieni pesämuna on tarpeen jo itsennekin kannalta. Myös Suomi vaatii ainakin EU:n ulkopuolisilta opiskelijoilta todistusta varallisuudesta. Historian opettajallamme oli tapana sanoa, että "kärsikää nyt, kyllä se siitä sitten kirkastuu". Eli nyt tarvitsette tsemppiä ja eri mahdollisuuksien analysointia järjellä, ei tunteella. Tietoa löytyy. Maahanmuuttovaatimuksien ei kannata antaa pelottaa, sillä monet aivan tavalliset pulliaiset onnistuvat muuttamaan.

      • moimm

        Kiitoksia vastauksista. Kanada ja Australia ovat maita, joihin on ollut jo pidempäänkin kiinnostusta lähteä, mutta saa muutto vielä parisen vuotta odotella. Säästellä rahaa ja ottaa selvää ylipäätänsä onko muutto ihan noin vain mahdollista (tuskinpa vain). Itseäni kiinnostaisi opiskella (en tiedä tarkalleen mitä vielä, sen takia se saakin odottaa) mutta sen yhteyteen pitäisi sitten toisen muutto koordinoita. Yksinhän on todella helppo lähteä ulkomaille mutta kaksin vähän vaikeampi.

        Eli ehkä ennen sitä on tehtävä töitä Euroopassa. Kyproksella kuten varmaan Maltallakin on juuri niitä eläkeläisiä, mutta myös nuoria. Helppo tehdä "helppoja" töitä, joihin ei koulutusta vaadita, juuri ravintolassa, hotelleissa ja kaupoissa. Ei olla lopunelämää tässä suunnittelemassa, vaan paria vuotta korkeintaan eteenpäin. Eli etsimässä paikkaa missä helppo on nuoren elää, tehdä töitä ja ansaita rahaa. Se mihin lopullisesti jäädään saa jäädä mysteeriksi siihen saakka kunnes tulee sen päätöksen aika. :) Tai ehkä se ei edes ole päätös vaan lopputulos.

        "Onko kyllästyminen on todellinen ongelma ? Toiset kun asuu yhdessä maassa / kylässä koko elämänsä ?" Tähän täytyy vastata että on. :) Olen iloinen, etten 16-vuotiaana jäänyt kyllästyneenä siihen pikkukaupunkiin missä elin (kuten niin monet muut, yhä siellä edelleen) vaan lähdin muualle opiskelemaan, sillä se päätös on vienyt minua kauemmaksi kuin osasin arvata. Joskus vanhempana varmasti haluan jäädä paikoilleni (oma talo, oma piha.. :) enkä usko, että kyllästyminen silloin on suuri ongelma, mutta tässä vaiheessa ei halua elämää uhrata paikalleen jäämisellä kun tekee mieli nähdä ja tehdä. :) Ja onneksi poikaystäväksi valikoitui ihminen joka tuntee ja ajattelee samoin. Mutta ehkä jo parin vuoden päästä! Ei koskaan tiedä.

        Kiitoksia joka tapauksessa vastauksista ja edelleen mielellään lukisin muiden kommentteja aiheesta ja omakohtaisia tarinoita siirtolaisuudesta. Tässä vaiheessa vielä Suomeen asettuminen vielä kesken molemmilta, mutta pohditaan jo seuraava paikkaa. Ehkä se tässä selkiytyy kun rauhallisesti ottaa.


      • MIR2
        moimm kirjoitti:

        Kiitoksia vastauksista. Kanada ja Australia ovat maita, joihin on ollut jo pidempäänkin kiinnostusta lähteä, mutta saa muutto vielä parisen vuotta odotella. Säästellä rahaa ja ottaa selvää ylipäätänsä onko muutto ihan noin vain mahdollista (tuskinpa vain). Itseäni kiinnostaisi opiskella (en tiedä tarkalleen mitä vielä, sen takia se saakin odottaa) mutta sen yhteyteen pitäisi sitten toisen muutto koordinoita. Yksinhän on todella helppo lähteä ulkomaille mutta kaksin vähän vaikeampi.

        Eli ehkä ennen sitä on tehtävä töitä Euroopassa. Kyproksella kuten varmaan Maltallakin on juuri niitä eläkeläisiä, mutta myös nuoria. Helppo tehdä "helppoja" töitä, joihin ei koulutusta vaadita, juuri ravintolassa, hotelleissa ja kaupoissa. Ei olla lopunelämää tässä suunnittelemassa, vaan paria vuotta korkeintaan eteenpäin. Eli etsimässä paikkaa missä helppo on nuoren elää, tehdä töitä ja ansaita rahaa. Se mihin lopullisesti jäädään saa jäädä mysteeriksi siihen saakka kunnes tulee sen päätöksen aika. :) Tai ehkä se ei edes ole päätös vaan lopputulos.

        "Onko kyllästyminen on todellinen ongelma ? Toiset kun asuu yhdessä maassa / kylässä koko elämänsä ?" Tähän täytyy vastata että on. :) Olen iloinen, etten 16-vuotiaana jäänyt kyllästyneenä siihen pikkukaupunkiin missä elin (kuten niin monet muut, yhä siellä edelleen) vaan lähdin muualle opiskelemaan, sillä se päätös on vienyt minua kauemmaksi kuin osasin arvata. Joskus vanhempana varmasti haluan jäädä paikoilleni (oma talo, oma piha.. :) enkä usko, että kyllästyminen silloin on suuri ongelma, mutta tässä vaiheessa ei halua elämää uhrata paikalleen jäämisellä kun tekee mieli nähdä ja tehdä. :) Ja onneksi poikaystäväksi valikoitui ihminen joka tuntee ja ajattelee samoin. Mutta ehkä jo parin vuoden päästä! Ei koskaan tiedä.

        Kiitoksia joka tapauksessa vastauksista ja edelleen mielellään lukisin muiden kommentteja aiheesta ja omakohtaisia tarinoita siirtolaisuudesta. Tässä vaiheessa vielä Suomeen asettuminen vielä kesken molemmilta, mutta pohditaan jo seuraava paikkaa. Ehkä se tässä selkiytyy kun rauhallisesti ottaa.

        > Yksinhän on todella helppo lähteä ulkomaille mutta kaksin vähän vaikeampi.

        Kaksinhan on maailman helpointa liikkua maasta toiseen, jos vain viisumit jarjestyy ja rahat riittaa. Etenkin kun tarkoitus on olla vain pienen hetken (vuosi tai muutama). Sitten kun yhtaloon lisataan muutama lapsi ja pitkaaikainen oleskelu, jarjesteltavaa & mietittavaa alkaa tehtavalistalle loytya...


    • EU Rules US

      Mitä jos opettelisitte kielen niin hyvin että voisitte toimia tulkkina ?

      Kirjoja voisi myös käännellä, jos kielitaito antaa siihen mahdollisuuden !

      • moimm

        Oppaana oon ollut töissä ja joutunut tulkkaamaan ja sillä tavoin tajunnut, ettei se ole yhtään minua varten. :) Taisin tajuta sen jo joitain vuosia aiemmin kuin hain englannin käännöstiedettä lukemaan ja siinä oli kaksi osa-aluetta: kääntäminen ja tulkkaus. Siinä tarvitsee olla nopeat ja tarkat aivot. Mutta kääntäminen itseasiassa kiinnostaa minua ja se voisi olla mahtava homma, tosin ainut kieli mistä voisin kääntää on englanti ja joten kuten ruotsi. Opiskelemaan en käännöstiedettä kuitenkaan aikoinani päässyt ja ollut siitä iloinen koska kaikkea muuta avautui sen jälkeen eteen, mutta ehkä vielä joskus. :) Ja ehkä tuo poika innostuisi kääntämisestä/tulkkauksesta kun puhuukin vielä neljää kieltä (tosin kahta vähän huonommin.) Eli kiitos vinkistä. :)


      • EU Rules US
        moimm kirjoitti:

        Oppaana oon ollut töissä ja joutunut tulkkaamaan ja sillä tavoin tajunnut, ettei se ole yhtään minua varten. :) Taisin tajuta sen jo joitain vuosia aiemmin kuin hain englannin käännöstiedettä lukemaan ja siinä oli kaksi osa-aluetta: kääntäminen ja tulkkaus. Siinä tarvitsee olla nopeat ja tarkat aivot. Mutta kääntäminen itseasiassa kiinnostaa minua ja se voisi olla mahtava homma, tosin ainut kieli mistä voisin kääntää on englanti ja joten kuten ruotsi. Opiskelemaan en käännöstiedettä kuitenkaan aikoinani päässyt ja ollut siitä iloinen koska kaikkea muuta avautui sen jälkeen eteen, mutta ehkä vielä joskus. :) Ja ehkä tuo poika innostuisi kääntämisestä/tulkkauksesta kun puhuukin vielä neljää kieltä (tosin kahta vähän huonommin.) Eli kiitos vinkistä. :)

        Eikö se sun kaveri puhu romaniaa ja unkaria ? - venäjää ?

        Ilmeisesti nyt jo englantia ja suomea ?

        Joten jos en ihan väärässä, niin laita mitä kieliä TE yhdessä osaatte !


      • realistisesti
        EU Rules US kirjoitti:

        Eikö se sun kaveri puhu romaniaa ja unkaria ? - venäjää ?

        Ilmeisesti nyt jo englantia ja suomea ?

        Joten jos en ihan väärässä, niin laita mitä kieliä TE yhdessä osaatte !

        Hän puhuu unkaria (äidinkieli), englantia (sujuvasti), romaniaa ja saksaa. Kahta viimeistä suht. hyvin ilmeisesti, pystyy keskustelemaan näillä kielillä. Ei puhu suomea, muutamia sanoja / lauseita vaan.

        Suomen lisäksi minä puhun englantia ja jonkin verran ruotsia. Saksaa, ranskaa ja espanjaa olen joko ala-asteella / ylä-asteella / kansanopiston kursseilla opiskellut pari kurssia. Ymmärtäminen on huomattavasti vahvempaa kuin oma ilmaisu. Tosin espanjaa jos vähän alkaisi petraamaan niin osasin kommunikoida silläkin kielellä, varsinkin jos pidemmälle vielä opiskelisi.


      • Ich bin Megaburger
        realistisesti kirjoitti:

        Hän puhuu unkaria (äidinkieli), englantia (sujuvasti), romaniaa ja saksaa. Kahta viimeistä suht. hyvin ilmeisesti, pystyy keskustelemaan näillä kielillä. Ei puhu suomea, muutamia sanoja / lauseita vaan.

        Suomen lisäksi minä puhun englantia ja jonkin verran ruotsia. Saksaa, ranskaa ja espanjaa olen joko ala-asteella / ylä-asteella / kansanopiston kursseilla opiskellut pari kurssia. Ymmärtäminen on huomattavasti vahvempaa kuin oma ilmaisu. Tosin espanjaa jos vähän alkaisi petraamaan niin osasin kommunikoida silläkin kielellä, varsinkin jos pidemmälle vielä opiskelisi.

        Itse ehdotan Berliiniä ! Siellä on paljon uutta menossa ja siten helppoa päästä kiinni asioita kun kaupungilla on identiteetti hieman hakusessa.

        Paljon suomalaisia sekä muista maista tulleita - joten ei tarvitse miettiä että mistä on itse kotoisin !


      • realistisesti
        Ich bin Megaburger kirjoitti:

        Itse ehdotan Berliiniä ! Siellä on paljon uutta menossa ja siten helppoa päästä kiinni asioita kun kaupungilla on identiteetti hieman hakusessa.

        Paljon suomalaisia sekä muista maista tulleita - joten ei tarvitse miettiä että mistä on itse kotoisin !

        Joo ehkä pitää koittaa! Oon aina halunnut KÄYDÄ Berliinissä mut ehkä sit muutto sinne vois olla ihan kiva. Ja molemmat meistä on opiskellut saksaa, tosin minä en voi sanoa sitä kieltä puhuvani.


      • 19+21=98
        realistisesti kirjoitti:

        Joo ehkä pitää koittaa! Oon aina halunnut KÄYDÄ Berliinissä mut ehkä sit muutto sinne vois olla ihan kiva. Ja molemmat meistä on opiskellut saksaa, tosin minä en voi sanoa sitä kieltä puhuvani.

        Ensiksi, mikä on pokaystäväsi Kyprokseen kyllästymisen syy? Väärä kieli, kultturi vai kenties ei_ole_kotimaa? Kelatkaa tuo selväksi. Vähän heikkoa jos sama kyllästyminen iskee sitten kohta Maltalla/Britanniassa/Hollannissa/Berliinissä jne.

        Kielitaidosta, useimmissa maissa vähänkään paremman työpaikan löytäminen edellyttää paikallisen kielen hallintaa. Ne "amerikkalainen hostelli Hollannissa" jutut ovat sen verran harvinaisia että niiten varaan ei kannata laskea. Vaikka monessa kaupungissa turisti pärjää englannilla, entä sitten kun pitää vuokrata asunto, tehdä sähkösopimus, täyttää veroilmoitus tai joutuu sairaalaan?

        Jos nykyinen työ tökkii, niis kannattaa kouluttautua lisää. Se sujuu parhaiten maassa jonka kieltä osaa enemmän kuin muutaman sanan.


      • realistisesti
        19+21=98 kirjoitti:

        Ensiksi, mikä on pokaystäväsi Kyprokseen kyllästymisen syy? Väärä kieli, kultturi vai kenties ei_ole_kotimaa? Kelatkaa tuo selväksi. Vähän heikkoa jos sama kyllästyminen iskee sitten kohta Maltalla/Britanniassa/Hollannissa/Berliinissä jne.

        Kielitaidosta, useimmissa maissa vähänkään paremman työpaikan löytäminen edellyttää paikallisen kielen hallintaa. Ne "amerikkalainen hostelli Hollannissa" jutut ovat sen verran harvinaisia että niiten varaan ei kannata laskea. Vaikka monessa kaupungissa turisti pärjää englannilla, entä sitten kun pitää vuokrata asunto, tehdä sähkösopimus, täyttää veroilmoitus tai joutuu sairaalaan?

        Jos nykyinen työ tökkii, niis kannattaa kouluttautua lisää. Se sujuu parhaiten maassa jonka kieltä osaa enemmän kuin muutaman sanan.

        Tarkoitus ei ole vielä tässä vaiheessa päättää jäädä lopunelämäksi Maltalle/Britanniaan/Hollantiin/Berliiniin jne.

        Kyllästymisen syy oli yksinkertaisesti kyllästyminen kyseiseen maahan ja halu nähdä muitakin paikkoja.

        Kouluttautua aion silloin kun löydän mielekkään alan jota opiskella. En halua omaa enkä muiden aikaa hukata opiskelemalla jotain vain mihin pääsee sisään.


    • D

      ...on siellä missä on hyvä olla mutta helppoa ei ole missään.

      Luopuminen on yksi osa elämää jotta saavuttaa muita asioita, mutta kyllä sen kestää jos jaksaa sopeutua ja opetella elämään kotimaan ulkopuolella.

      Suosittelisin teitä tekemään listat siitä mitkä asiat ovat tärkeitä itsellenne ja sitten keskustelemaan mistä olette valmiita luopumaan yhteisen hyvän olon puolesta.

      Maan valinta pelkän kielitaidon tai työtilanteen takia eivät ole ainoita kriteereitä sillä työllisyystilanne on huono kaikkialla. Kannattaa miettiä millaiseen kulttuuriin haluaa mennä asumaan ja täsmentää unelmianne.

    • realistisesti

      Pakko palata tekstin ääreen näin 6-7 kuukautta myöhemmin. Päädyttiin sitten Maltalle, parin mutkan kautta, ja täällä ainakin ollaan syksyyn loppuun saakka. :) Malta on ihan jees paikka, ainakin englannilla pärjää. Palkkataso on yllättävän alhainen ja paikalliset ehkäpä vähän jäykempiä ja sisäänpäinlämpenevimpiä kuin muut Välimeren kansat joista on kokemusta. Työlupakin vaaditaan, myös EU-kansalaisilta, mikä tuli yllätyksenä.

      Tänne tuskin pysyvästi jäädään mutta tällä hetkellä yritän ottaa rennosti ja olla miettimättä että mihinköhän seuraavaksi. Tosin tuntuu siltä, että siihen ne ajatukset aina palaavat.. En osaa olla paikoillani. :P

      • arvoinen ainakin

        Hieno juttu, että pääsitte lähtemään Maltalle. Koska teillä on ikää vielä varsin vähän, ehditte löytää oman paikkanne. Ja senhän löytää kokeilemalla.

        Itse asumme tällä hetkellä Englannissa. Kuten jollakulla muullakin tässä ketjussa, myös minun vaimoni on japanilainen. Olemme asuneet aiemmin Japanissa ja sitten pidempään Suomessa. Tarkoituksena meillä on jatkaa täältä briteistä kohti jenkkejä tai Kanadaa, ehkä jo ensi vuonna.

        Voin lämpimästi suositella Englantia ainakin kokeeksi. Siis sitten kun kyllästytte Maltaan. Kielen puolesta täällä on tietenkin helppoa ja töitäkin löytyy kohtuullisen mukavasti. Kannattaa kokeilla.


      • 1isgeash

        Itse olen myös menevää tyyppiä. Ole huoleti, olette nyt Maltalla niin kauan kuin huvittaa. Vaihdatte paikkaa/maata vaikka vuoden välein, nuorena kun se on mahdollista. Mitä se kellekään muulle kuuluu vaikka olisitte kuinka "kulkureita", kun vaan itse tykkäätte ja jaksatte. Jossain vaiheessa se asettuminen sitten tulee eteen kun "kaikki" on nähty. Jotkut vaan tarttee sitä kansainvälistä näkemystä, ja annan kyllä plussaa tosi paljon teille maailmaa kiertäville. Ja te Suomessa murjottavat kateelliset, yrittäkää elää omaa elämäänne aukomatta päätänne toisten elämäntavoille. Se, ettei osaa olla paikoillaan, ei tarkoita että on ongelmia itsensä ja kotimaansa kanssa, vaan sitä että haluaa elää toisella tavalla, nähden ja kokien vähän muutakin kuin omat kotinurkat. Kuka voi väittää, ettei matkailu avartaisi??


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 170
      4649
    2. Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."

      Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi
      Tv-sarjat
      124
      4260
    3. Voi kun mies rapsuttaisit mua sieltä

      Saisit myös sormiisi ihanan tuoksukasta rakkauden mahlaa.👄
      Ikävä
      25
      2790
    4. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      28
      1901
    5. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      23
      1774
    6. Haluan jutella kanssasi Nainen

      Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O
      Ikävä
      15
      1679
    7. Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa

      Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak
      Seinäjoki
      22
      1670
    8. Hermo mennyt sotealueeseen?

      Nyt hammaslääkäriaika peruttiin neljännen kerran. Perumiset alkoi tammikuussa. Nyt uusi aika elokuulle!????
      70 plus
      94
      1625
    9. Haluan tavata Sinut Rakkaani.

      Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu
      Ikävä
      30
      1583
    10. Onko mies niin,

      että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.
      Tunteet
      18
      1531
    Aihe