Suudelmasta toipuminen
junan mukana etenevä maisema
vaunut hedelmiä täynnä
liikutettua aikaa
Aidat eivät estä
suljetut ovetkaan
Jokin sinussa
jakauksen sotkevaa
kantapäähän iskevää
junan mukana etenevä maisema
vaunut hedelmiä täynnä
liikutettua aikaa
Aidat eivät estä
suljetut ovetkaan
Jokin sinussa
jakauksen sotkevaa
kantapäähän iskevää
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miten makea suudelman voikaan maistua ja viedä jalat alta. Pidän erityisesti viimeisestä lauseesta.
Kiitos:) Joo, suudelma niin... kyllähän se voi maistua ja vaikuttaa. Jalat alta-efektiä tässä hieman hainkin ja viimeinen lause.. hmm.. se on.. hieman väsyneenäkin laitoin sen, koska oli tunne että joku yön sielu voi runoa pimeässä haluta lukea. Ja tänään en tiennyt, ehtisinkö miten runoilemaan.
Nimimerkistäsi tulee mieleen.. että miten itse mahdat toipua, kun joku tulee herättämään kesken makeiden unien. Kiitos palautteesta:)
' se jokin Sinulla on '
tulee eittämättä ensimmäisenä mieleen
runosi otsikosta.
Aika jännä ajatuskulku siinä on. Tuo junan
mukana kulkeva hedelmäkuorma, mikähän
onkaan ollut lähtökohta siihen ?
Kivasti kuitenkin kuljetat tunnelmaa eteenpäin.
Juna ja aika kulkee, niitä ei voi mikään eikä kukaan
estää.
Yllätys, yllätys kaiken sen jälkeen on päätössäe.
Älyttömän HYVÄ, nokkela ja erilainen.
Wau sanon minä !
Ei ole huono biisi muuten ollenkaan.. Suosikkeihin kuuluu ja hmm.. olen sitä sisäistäen kuunnellut..
Varsinkin tämä versio se on ehdoton:
http://www.youtube.com/watch?v=Y-uDKXXbzqU
Jonkun runosta täällä (en muista kuollaksenikaan, että kenen) sain ajtuksen junasta joka pysyy paikallaan, vain maisemaa vaihdellaan... hmm.. kuvaa minulle joskus elämää...
Suudelmasta toipumisesta tuli mielikuva tuosta hedelmäjunasta, siitä että joku on kalauttanut halolla päähän ja jakaja on jakanut käden täynnä herttakuningattaria. Halko ei ole kovin runollinen, herttakuningatar on jotrensakin kulunut, joten vain juna jäi näistä mietinnöistä jäljelle runoon... Toipumisaikaani kuuluu tiettyjä rituaaleja, eräs niistä on omenoiden syöminen, lempilajikkeeni ilmaantuu aina joskus, ties mikä sininen juna sitä tuo asemalle aina odottamatta.
Päätössäe.. mietin että ainakin on juuri sitä sydämestä tullutta.
Kiitos kommentista:)
Rautaportti hieman raollaan.
Köynnöskuvioineen.
Puiden oksat valtoimenaan.
Tuoksuja.
Makuja.
Puutarha.
Ja me himoitsemme
vehreyden valtakuntaa toisissamme.
Kiitos:) Sait hienon tunnelman aikaan sanoillasi.
Jossakin on se portti
joka johtaa puutarhaan.
Olet oksa
kevään ensimmäinen
vehreyteen heräävä.
Tuoksusi
makusi
hellässä
tuulessa taivut.
hmmm...niin johan iski tämä runosi
lukjaan:)
kiitos Miekko lukuhetkestä
Kiitos:) Mietin hieman tuota kantapääjuttua.. että toivottavasti sitä ei negatiivisesti tulkita.. tarkoitus oli hyvä:)
en ollut ihan tyytyväinen tekstiin, kun sen lähetin.. lähinnä kärsimättömyydestä ja ajanpuutteesta johtuen piti laittaa.. mutta eihän tuo paha ole.. jos liikaa viilailee, niin joskus runosta voi kadota jotain.. tulee liian kiillotettu..
Kiitos kommentista:)