Onko teidän lapsilla esiintynyt uhmaa 1,6v-1.9v tienoilla? Olen alkanut miettiä oman lapseni käytöstä,joka on luultavimminkin tosin normaalia?? ..haluaisin kuitenkin varmistaa ja tietää miten muiden samanikäiset lapset käyttäytyvät.
Homman nimi on tämä: jos lapsi ei saa mitä haluaa hän saa "raivokohtauksen"...Siis karjuu,itkee,kiljuu,polkee jalkaa ja on suorastaan tolaltaan.Tämä tapahtuu siis jos ei esim.saa haluamaansa tavaraa,ei mennä kävelyllä ollessa hänen haluamaansa suuntaan tai kun puetaan päälle tai vaihdetaan vaippaa.Tyttö karjuu alle 5min tai kauemmin ja loukkaantuu todella paljon huomatessaan ettei saa tahtoaan läpi.Olen pyrkinyt siihen,että rajat on oltava mutta tyttö saa kyllä tehdä turvallisia asioita ja esim.osallistua kotitöiden tekemiseen omalla lapsenomaisella tavallaan.Onko kyse siitä,että olen kuitenkin antanut liikaa periksi tietämättäni vai voiko n'in varhaisessa vaiheessa olla kyse jo ensimmäisestä uhmasta? Tyttö hermostuu välillä jo totaalisesti sanasta "ei" ja kaikki pitää saada tehdä "itte"...Lapsi on ollut ns."helppo vauva" ja on pääsääntöisesti ollut tähän saakka hyväntuulinen ja iloinen,tosin ERITTÄIN HERKKÄ.Mutta onhan meitä herkempiä aikuisiakin.Onko tämä raivoaminen ihan tavallinen kehitykseen kuuluva asia?Sitä on jatkunut varmaan yli 3kk..Kiitos jos joku vastailee :)
Homman nimi on tämä: jos lapsi ei saa mitä haluaa hän saa "raivokohtauksen"...Siis karjuu,itkee,kiljuu,polkee jalkaa ja on suorastaan tolaltaan.Tämä tapahtuu siis jos ei esim.saa haluamaansa tavaraa,ei mennä kävelyllä ollessa hänen haluamaansa suuntaan tai kun puetaan päälle tai vaihdetaan vaippaa.Tyttö karjuu alle 5min tai kauemmin ja loukkaantuu todella paljon huomatessaan ettei saa tahtoaan läpi.Olen pyrkinyt siihen,että rajat on oltava mutta tyttö saa kyllä tehdä turvallisia asioita ja esim.osallistua kotitöiden tekemiseen omalla lapsenomaisella tavallaan.Onko kyse siitä,että olen kuitenkin antanut liikaa periksi tietämättäni vai voiko n'in varhaisessa vaiheessa olla kyse jo ensimmäisestä uhmasta? Tyttö hermostuu välillä jo totaalisesti sanasta "ei" ja kaikki pitää saada tehdä "itte"...Lapsi on ollut ns."helppo vauva" ja on pääsääntöisesti ollut tähän saakka hyväntuulinen ja iloinen,tosin ERITTÄIN HERKKÄ.Mutta onhan meitä herkempiä aikuisiakin.Onko tämä raivoaminen ihan tavallinen kehitykseen kuuluva asia?Sitä on jatkunut varmaan yli 3kk..Kiitos jos joku vastailee :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihan ku olisit kirjoittanut meidän perheestä :) eli meillä saman ikäinen poika joka todellakin raivoaa ja uhmailee ja käyttäytyy uhkaavasti minua kohtaan jos kiellän. Meillä on alusta asti ollut ei sana käytössä mutta se ei vaan ota mennäkseen perille..samasta asiasta olen saanut jo vuoden kieltää eikä edelleenkään reaktiota. Juuri äsken tulimme ulkoa sisälle herran saaman raivokohtauksen vuoksi kun ei kaveri antanut koskea autoonsa. Uskoisin että tämä lienee normaalia uhmaa, sinnillä vaan kielletään samoista asioista niin ehkä se tästä. Ja itse huomasin että rauhallisella puheella saan kiukun nopeammin loppumaan kuin raivoamalla (vaikka se niin monesti tekisi mieli karjahtaa niin ei siitä hyötyä ollut) kannattaa siis kokeilla erilaisia tapoja tarttua tilanteeseen..tsemppiä, aika paljon pinnaa tämä vaatii :)
Kuulostaa TÄYSIN normaalilta!
MEILLÄ EI!! tyttö on tosiaan kans 1,9v ja aika herkkis myös suuttumaan jollei tehä kuten hän haluaa.. Nyt takana parin viikon "mää en syö" kausi, no nyt taas ruoka maistuu MUTTA, pari viikkoa on ollu kans "mää en nuku" kausi.. Heti kun tytön vie omaan sänkyyn, tulee kohtaus, hän itkee, huutaa, raivoo, heittäytyy maahan yms yms mukavaa.. Meillä nukkumis touhut on menny niin että iha vauvana meijän sängys, sit omas sängys mut meijä huonees, sit omas huonees maidolla, omas huonees ihan vaan seuralla kunnes päätettiin ettei enää valvota tytön unta vaan saa nukahtaa itsekseen.. Pientä kouluttamista siinä olikin mutta tyttö nukkui kuukausia vallan loistavasti ja jäi omaan sänkyyn iloisesti vilkutellen, kunnes vaan yhtenä iltana tuli huuto.. ja sitä nukkumaan meno hepulia on ollu nyt sen pari viikkoa.. Herää myös sata kertaa yössä, loppujen lopuksi otan viereen että sais itekin nukutua.. huokaus, sanon minä..
Miten tässä nyt sitte pitäs toimia?? Palata vanhaan?? Vai meneekö tää ohi vai mitä hittoa??
meillä poika nyt 1v 10kk ja tuo uhmailu kuulostaa todella tutulta! poika on nyt reilut 3-4kk heittäytynyt selälleen lattialle raivoamaan ja sitä voi kestää jopa puolisen tuntia. en ole huomaavinanikaan, vaan jatkan puuhastelua siskonsa(3V) kanssa. minä itte on tullut tutuksi jo siskon kohdalla, mutta tämä raivoaminen on ihan ennenkuulumatonta. siskokin on kovapäinen, mutta ei raivoa tuolla lailla. poika on aina ollut herkempi osapuoli, jotenkin tunteellisempi.jopa tarhasta tulee kommenttia,että "teidän poika ei sitten syönyt, vaan raivosi ja heitti lautasen lattialle, joten jouduttiin laittamaan suoraan sänkyyn, jotta muut lapset saavat ruokarauhan!" kiva! kotona pidän tiukkaa kuria ja yhdessä touhutaan paljon.
yöt ovat sitten ihan asia erikseen!!!!!!!!! tyttö on aina valvottanut ja nyt herää puolenyön aikaan ja hiipii meidän väliin nukkumaan. olen koittanut kaikki temput jotta pysyisi omassa huoneessaan, mutta monen monen valvotun yön jälkeen luovutettiin ja annettiin tytön tulla viereen. jospa hän sitten teini-iässä viimeistään siirtyy omaan sänkyynsä=) poika taas valvottaa noin 3-5 kertaa yössä, huutaa, raivoaa tai muuten vaan seisoskelee pinniksessään. kestää aina tovin ennekuin saan uudelleen maate. joka ilta toistan samat iltarutiinit, lauletaan luetaan ja silitellään ja he jäävätkin omiin sankyihinsä hienosti nukahtamaan, mutta yöllä alkaa show!!!!!!!!!!!!VINKKEJÄ??
Ihan tervettä ja normaalia lapsen kehitysvaihetta elelette..me myös. Tyttö 1v11kk on saanut raivareita noin 1,5v asti. Muistelen lukeneeni, että on tärkeää ettei lapsi koe itseään hylätyksi raivarin takia tai aikana. Lapsi ei oikein osaa hallita tunteitaan, vaikka haluaisi. Kun lapsi lopulta rauhoittuu, voi antaa hellyyttä ja kiitosta että lapsi pystyi rauhoittumaan lopulta..mutta ei tietenkään itse kiista asiassa anneta periksi!
esiintyy ainakin. mesoo rääkyy kiukkuaa tekee kaikkia mahdollista päivät pitkät häiritäkseen hetken istumista paikallaan lukemista siivoomista ruuanlaittoa vain näitä pakollisia.
"ihana" lukea muidenki kohtalotovereiden juttuja.
Mulla 20kk vanha poika ja tuota raivoomista ollu parisen kuukautta.
Sylkee myös suuttuessa ja potkii ja lyö :( jäähypenkki otettu käytäntöön, niin että siellä istutaan ihan hetki, mutta seki menee aina raivoomiseks ja venkuloinniks.... hitsi mihin se mun pienen pieni kiltti unelma poika on kadonnu.... tosi herkkä on ollu ihan vastasyntyneestä lähtien, sekä omatahtonen. tässä nyt toivon että on uhmaa eikä luonnetta, se sitte ois vaikeempi "murtaa"
Paljo saa rakkautta ja haleja muuten pitkin päivää ja huomiota, joten tästä ei voi olla kyse.
mutta kyllä hävettää liikkua vesselin kanssa, kun vaikka rattaissa istuessa on joku leikki mikä sitten pieleen menee ja räkiminen alkaa, muutaman kerran bussipysäkillä tullu vähän ihmetteleviä katseita muilta...
poika puhuu muutamia sanoja, mutta tuntuu ymmärtävän lähes kaiken.