Tilanne on tämä: A&B ovat asuneet avoliitossa useampia vuosia. Asunto on ostettu, samoin auto - lisäksi pienempää materiaalia mm. televisio, dvd jne. kodinirtaimistoa.
Asunto ja auto on A:n nimissä, mutta molempia on maksettu kimpassa - samoin on kodin tavaroiden kohdalla ostettu on välillä A:n ja välillä B:n varoilla.
A päättää lähteä muille maille eikä ole kiinnostunut jakamaan tavaraa suosiolla B:n kanssa.
Kysymys: mitkä ovat B:n oikeudet tällaisessa tilanteessa.. A:n nimissä oleviin talo & autoon B:llä ei liene oikeutta? vai onko? Miten esimerkiksi television jako? Jos ostajaa / omistajaa ei voi millään todistaa.
Todistajia yhteisestä elosta ja yhteisestä maksupolitiikasta löytyy sekä suvusta, että ulkopuolisiakin.
Asunto ja auto on A:n nimissä, mutta molempia on maksettu kimpassa - samoin on kodin tavaroiden kohdalla ostettu on välillä A:n ja välillä B:n varoilla.
A päättää lähteä muille maille eikä ole kiinnostunut jakamaan tavaraa suosiolla B:n kanssa.
Kysymys: mitkä ovat B:n oikeudet tällaisessa tilanteessa.. A:n nimissä oleviin talo & autoon B:llä ei liene oikeutta? vai onko? Miten esimerkiksi television jako? Jos ostajaa / omistajaa ei voi millään todistaa.
Todistajia yhteisestä elosta ja yhteisestä maksupolitiikasta löytyy sekä suvusta, että ulkopuolisiakin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Avoliittoa käsitellään erotilanteessa periaatteessa samoin kuin avioliittoa, etenkin jos sattuu olemaan yhteisiä tenavia, mikä ei kylläkään käy ilmi sinun kertomuksestasi. Sillä ei ole väliä kenen nimissä omaisuus on. Jos vain pystyt osoittamaan, että olet osallistunut tasapuolisesti yhteisiin hankintoihin, esim. kuitit tai pankkitositteet olisi hyvä löytyä.
Monta kertaa avoliitossa kannattaa sopia asiat ihan vaan noin muodollisesti, että sitten kantapäiden osuessa vastakkain vältyttäisiin em. kiistoilta. Omassa avoliitossani, tosin meillä on yksi yhteinen lapsi homma on sovittu seuraavasti. Asunto, joka on puolisoni nimissä ja hän maksaa sitä sekä siitä aiheutuneet kulut. Tavallaan "vuokrana" itse maksan pikku laskut eli sähkön, puhelimen, päivähoidon, lehdet, lääkäri yms. kulut sekä osallitun puoliksi ruoka- ja lapsen vaatemenoihin. Tällöin homma on selvä.
Mutta jos todellakin olette hoitaneet kaiken puoliksi niin sinuna vaatisin ositusta, mutta näistä asioista kannattaa kuitenkin vielä käydä juttelemassa esim. asianajajan luona ja kysyä lainopillista puolta.
Ostetaanhan monta kertaa esim. auto yhdessä ja se on vaan toisen nimissä...
Avoliiton loppuessa ei tehdä mitään ositusta ja tilanne on täysin erilainen kuin avioliiton purkautuessa sillä mitään lakisääteistä suojaa ei saa vaikka usein näin luullaan. Avoliittoa ei ole käytännössä määritelty missään laissa eivätkä avioliittolain ositusta koskevat säännöt siis sovellu. Viime kädessä joudut vaatimaan osuuttasi oikeudessa, missä näyttökysymykset ovat tietysti hankalia (kuitit etc.). Usein vedotaan perusteettoman edun palautukseen kyseisenlaisissa asioissa. Parasta olisi tietysti päästä sopimukseen.
Omistaja on myös avoliitossa se, jonka nimiin omaisuus on hankittu. Jos avokumppani on hankinnan rahoitukseen osallistunut, voi hän vaatia perusteettoman edun palauttamista. Mutta asia ei silloinkaan ole selviö, onhan avokki saattanut hyötyä asumisestaan toisen omistamassa asunnossa.
Koti-irtaimiston osalta tilanne voi olla erittäin hankala, miten näyttää, kumpi omistaa mitäkin. Jonkinlainen sopuratkaisu puoliksi jakamisesta olisi parhain, mutta viimekädessä ratkaisevaa on, kumpi jollakin tavalla omistuksensa pystyy näyttämään toteen.
Avoliittoa ei puolisoiden keskinäisessä suhteessa millään tavoin rinnasteta avioliittoon eikä avioliittolaki tule miltään osin sovellettavaksi. (Avioliittolaissa on esim. säännös, jos irtaimen omistajaa ei tiedetä, se katsotaan molempien puolisoiden yhteiseksi omaisuudeksi yhtä suurin osuuksin. Tätäkään säännöstä ei voi soveltaa avoliitossa.)