uuden miehen tavata lapsiansa ja olla väleissä exien kanssa. Ei se ole teiltä pois, jos lapset isäänsä näkee ja viettää aikaa hänen kanssaan. Puheväli ex vaimon kanssa on myös rätkeää, eikä riidoilla saa mitään aikaiseksi. Mikä siinä on niin vaikeaa ettette hyväksy miehen menneisyyttä? Kai teilläkin on? Miehelle lapset ovat tärkeitä, ja uskon että moni mies murtuu jos estätte hänen tapaamasta omia lapsia tai muuten haukutte niitä.
Mitä tuollaisella käytöksellä saavutatte? Minusta teidän kannattaa pysyä takaäalalla silloin kun mies hoitaa omia lapsia tai keskustelee exän kanssa. Kolmas osapuoli on aina liikaa kun puhutaan hyvin tärkeistä asioista, joista te ette tiedä mitään.
Mitä tuollaisella käytöksellä saavutatte? Minusta teidän kannattaa pysyä takaäalalla silloin kun mies hoitaa omia lapsia tai keskustelee exän kanssa. Kolmas osapuoli on aina liikaa kun puhutaan hyvin tärkeistä asioista, joista te ette tiedä mitään.
Vastaukset 29
Vanhimmat
ihan aiheesta mutta tuolla tyylillä kun kirjoitat et saa aikaan muuta kun ihmisten provosoitumisen, liekö se onkin tarkoituksesi.
Mitä mies muuta hoitaa exän kanssa kuin pakolliset lapsiin koskevat asiat,mitä muuta?ei minun mieheni ainakaan hoida exän kanssa mistään muusta,todella kiinnostaisi tietää mitä muita kuin virallisia asioita ja tietty kuulumiset jos jotain on mut mitä muuta??minusta exät eivät ole niitä tärkeitä asioita vaan lapset ja tietty puoliso oli hän nainen tai mies!!!Mutta siis mä en ole estänyt miestäni olemasta tekem.exänsä kaa mutta ei hän halua ees sitä,on hänen ongelmansa ei mun.
Noh meijän tapauksessa ei voi puhuu ettenkö antas isän nähä lapsia kun asuvat meillä,toista on antaako isä lasten nähä heidän äitiään,se on sitten jo toinen asia ja aihe. Meitä on moneen junaan,eikö vain..ei me uusikot aina niitä pahoja olla,mutta olenhan mäkin se ex joka vois nyksiä haukkua kuten exäni nyksää=)ja hän minua
uteliaisuudesta kysyn, että minkälaisia ovat ne "rätkeät" puhevälit???
ovat elämäänsä kyllästyneitä, jotta haluavat räväyttää ja vie lapsen omaavan miehen ja kiristää miestä jättämään lapset. Näin se useimmiten äy.
äys silleen =D
Väitän että 95% uusperheiden naisista on äitejä jo ennen uutta liittoa.
Joten mitäs jos vaikka vetäisit vähän lisää rauhoittavia ja hankkisit elämän !
Olen jopa itse hyvissä puheväleissä mieheni exän kanssa. ;) Niin ja lapsi näkee isäänsä 12 päivää kahdesta viikosta. Niin ja lapsen kanssa hyvät välit myös - olleet aina.
enkä hoida sen kersoja. Ennemin lähden lasteni kanssa mummolaan, kun olisin niiden typerysten kanssa. Eipähän mua ainakaan voi syyttää että pilaan exän kakarat, kun en ole paikalla.
Ollaanpas sitä niin ylempiarvoista.Aika törkeää arvostella sellaisia ihmisiä tai heidän lapsiaan,jos ei edes tunne tai ole ikinä edes tavannut.
ei kuulu, eikä teille ole annettu valtuuksia? Lasten äidit ja isät itse osaavat hoitaa lapsensa ja heidän asia, ja luulenpa että kyseessä on vaan tahallinen sotkuja aikaan saava toimi.
Ja mikä onkaan helpompa kohde kuin lapset, joita pystyy satuttamaan helposti. Jos mieskään ei omia lapsiaan puolusta, niin yksin jäävät ellei äiti heitä suojele.
kräsii...
Meillä ainakin mieheni lapset ovat isälleen sanoneet että luottavat
minuun enemmän kun omaan äitiinsä, joka
katkerana sotii koko maailmaa vastaan...siis myös omia lapsiaan.
Tuollaiset katkerat ihmiset syytävät myrkkyä myös ympärilleen,
ja siitä saavat lapset ison osan.
kaikkihan nyt tuon tietää ettei tollanen paikkaansa pidä. Heh hee... kuvittelet siis olevasi parempi kuin lasten äiti... heh heee... sori mutta ei mee läpi. Itsellesi voit niin vakuuttaa muttei kukaan muu järkevä tuota usko.
en uskokkaan että sun kaltainen idiootti sitä uskoo.
Minä tiedän totuuden ja se riittää.
Olen nuori äitipuoli, noh en sinänsä, koska miehen lapsi ei asu meillä. Mutta tapaa mielestäni usein lastaan, on meillä siis joka toinen viikko 4 päivää. Aikataulujen ja menojenkin suunnittelu on hullua kun mies pitää kiinni noista päivistä. (Pelkää että akka alkaa pyytää elatusmaksua, on sovittu valvojalla ettei isä maksa sitä koska maksaa vieläkin naisen ulosottovelkoja..) Mielistelee ja kyydittää lasta akalle, eikä se tule koskaan itse hakemaan sitä. Nainen ei tahdo viettää lapsen kanssa liikaa aikaa ja jos siirrämme jotain tapaamista niin se pitää korvata, mieskin pitää näistä kiinni kovasti, eikä kyllä sen takia että haluisi lasta nähdä vaan koska on yhteishuoltajuus ja laki ja blaa blaa..
Auttakaa mua ymmärtää?
Suhde rakoilee jo nyt niin pahasti näiden takia että voisiko siihen olla syynä mieskin? Yrittää liikaa leikkiä yksinhuoltajaa minusta ja liian orjallisesti ottaa nuo tapaamiset. Lisäksi lapsi on joka toinen vuosi meillä kaikki pyhät sun muut pääsiäiset ja juhannukset, sillon kun pitäisi olla äitillä niin äiti laittaa lapsen mummolaan koska on pakko päästä juhlimaan. Epistä.
Täytyy sanoa että lapsi on pieni ja vielä tyttö ja muistuttaa äitiään ärsyttävästi ja on muutenkin ulkoisesti sellainen etten hänestä pidä.. Kun ei se ole oma. :S
Olenko väärässä, pitääkö minun todella alkaa nyt sietää ja hyväksyy, muuten menetän oikeesti tosi hyvän miehen!?
Kiitos.
Et ole kypsä kenenkään "ÄIDIKSI".. mene ja elä nuoren naisen elämää. "Äitinä"ehdit olemaan varmasti myöhemminkin
akottele ukkosi suurta rakkautta, jonka kanssa hän on kaikkea muuta kuin vastahakoisesti pannut lapsenkin alulle.
Sehän on erittäin hyvä, että mies noudattaa sovittuja tapaamisia yms. Itsekin kehut häntä hyväksi.
Ota ihan toisenlainen linja, jos haluat elää hänen kanssaan onnellisena.
aina vaan kiukkuaa minulle! Minä olen se joka määrään ja mua kuunnellaan ja totellaan. Koska miehen lapset ovat selvästi häiriintyneitä kahjoja, eikä heidän äiti osaa heitä kasvattaa oikein, kaikki jää minun harteille. Minä vaadin käytöstä ja minun kunnioitusta. Jos sanon jotain, se tehdään. Olen valistanut miestäni että meidän vanhempien on vedettävä yhteisestä narusta ja olla samaa mieltä. Lapsia ei kuunnella.
Miehen exä on mikä on. Exixtä tulee aina katkeria ja avuttomia kun mies astuu onneen toisen naisen kanssa.
Ei osata edes lapsia hoitaa, onko miehen eksä koskaan ees osannutkaan.
Lasten on kunnioitettava minua ja sanottava minua äidiksi kun ovat täällä tai rangaistusta rapisee. Siivousta ja tiskausta, meill ei muutenkaan löllitä, löllikööt kotona sikolätissä.
Kun minä uhraan lapsille aikaa, on minun sanani laki, ei edes äidille soitot auta. Lapset ovat katkeria, kun minä en ole heidän äitinsä, usein he sanovatkin että voi kun sä olisi meidän äiti. En rakasta noita kakaroita, mutta yritän kasvattaa heistä kunniallisia kansalaisia, muuten heistä niitä ei tule.
Mikiköhän meille ollaan mustasukkaisia? Kaikkihan tietää että uusi on aina uusi, ja parempi kuin entinen, sillä ei mies muuten olisi hänestä lastensa äitiä halunnut. Nyt sitten exät näkee, millasia ovat kun lapsekin tykkää isänsä uudesta vaimosta enemmänkuin hänestä. Minusta on kiva olla äiti kun ei ole omia lapsia, ja näistäkin pääsee eroon kun kyllästyy. Kotia vaan lähettää ja rauha maassa.
josta mies on halunnut erota ja pysyä erossa.
tuuliviiri se sinun miehesi.
Ei pidä alkaa sietään ja hyväksyyn.Voit ihan vapaasti poistua näyttämöltä,niin ei tarvitse miettiä siedätkö lasta.
ei käsitä, etteivät ole toivottuja vieraita ym narisijoita isän ja miehen elämään, on se jonkun sanottava tai näytettävä. Miksi kiusata miestä menneellä, kun edesssä on parempi tulevaisuus, ilman rasitteita.
Mieheni poika (13v) asuu kanssamme. Mies kävi hänestä kovan tappelun oikeudessa ja sai pitää hänet. Luultavasti parempi huoltaja kuin exänsä. Rakastan miestäni yli kaiken, mutta poikaa en voi sietää. Olen nähnyt exän kuvia ja poika muistuttaa (tietysti!) paitsi isäänsä myös äitiään. Poika käy äidin luona joka toinen viikonloppu ja yhden illan arkena joka viikko ja vuorovuosin lomat ja pyhät. Äidin luona hemmotellaan ja siellä on isäpuoli joka on kivempi kuin äitipuoli eli minä. Kun minä en salli sitä että 13-vuotias levittelee hilloa lattialle ja potkiskelee kuraista jalkapalloa sisällä ja varastaa säästölippaastani rahaa. Ja kun paheksun sitä että 13-vuotias viettää kaiken luppoaikansa tv:n tai tietokonepelien ääressä. Miehelleni pojan harrastus on kaikki kaikessa. Jalkapalloon kuskataan ja käydään kaiken maailman kokouksissa ja leireillä. Myönnän olevani mustasukkainen. Haluaisin käydä mieheni kanssa esim. humppatunneilla mutta hän ei ehdi kun ensin on työ ja sitten on pojan harrastus ja sitten (hänelläkin) tv. Näen perverssejä päiväunia siitä että voisin mukiloida poikaa pesäpallomailalla. Ei niin että oikeasti sitä tekisin. Mutta nuo ajatukset helpottavat oloa. Olemme kovasti yrittäneet miehen kanssa omaa lasta mutta hormonaalinen kiertoni on mennyt sekaisin arkielämän stressistä. Luultavasti en ovuloi laisinkaan. Olen ollut stressilomalla työstä koska arki kotona itkettää. Silti mieheni on minulle tärkeintä maailmassa enkä voisi ikinä häntä jättää. Kunpa vaan pojan saisi pois. Ja kunpa saisi tilalle oman lapsen, jossa näkisin meidän molempien kuvan ja jonka voisin kasvattaa omalla tavallani... Vanhojen satujen pahat äitipuolet ovat suuri inhimillinen totuus. Sille ei tunnu voivan mitään.
En todellakaan tiedä että uusi olisi aina parempi. Ei ihmisiä voi verrata samalla tavalla kuin esim. autoja. Uusi on varmaan erilainen kuin vanha eukko, tyhmähän mies olisi jos vaihtaisi juuri samanlaiseen. Mutta minä olen minä, en muuksi muutu. Toki eron myötä olen asioita miettinyt ja joitakin asioita olen opikseni ottanut ja uudessa suhteessa olen ehkä vähän viisaampi. Ainakin kokeneempi olen. Mutta en varmaan ole yhtään parempi kuin esim. nykyisen suhteeni entinen. Lapseni tykkäävät ex:ni uudesta ja hyvä niin. Ei olisi kiva lähettää lapsia isän luokse niinä harvoina kertoina kun isä haluaa, jos lapset eivät haluaisi lähteä. Mutta minä olen lasten äiti ja joka kerta lapset sanovat, että on kiva tulla kotiin. Toivon, että aikuisena lapset ovat kokeneet elämässää tapahtuneet ikävätkin asiat loppujen lopuksi elämää rikastuttavana asiana. En halua että he meidän eron takia joutuisivat paljon kärsimään. Ero satuttaa kaikkia osapuolia mutta sen yli on vain mentävä.
Miehen lapset (2kpl) asuvat vakituisesti meidän kanssamme ja tapailevat äitiään joka toinen viikonloppu pe-su. Äiti halusi näin! Mies on parhain mahdollinen isä lapsilleen, ja uskon, että myös äiti on paras äiti omilleen. Minä nykyinen en edes yritä ottaa äidin roolia näihin lapsiin nähden. Olen vain vastuullinen aikuinen huolehtien ja huoltaen. Ja tykkään miehen lapsista!
uhka, että sitä he eivät kestä, siksi pitää raivata suurimmat uhkat pois tieltä. Siitä johtuu se aliarvotelu ja haukkuminen. Koska heitä itseään ei kukaan muu huomaa eikä kehu, se pitää itse saada aikaseksi. Kun kehuu ja alistaa muut, tuntuu ihmeen hyvältä, ja paras palkinto on se, kun mies jättäälapset ja eikä puhu enää exänsä kanssa, ja riitaantuu koko suvun kanssa. Siihen nyksät tähtää.
Vaiko "lähivanhemman omasta halusta hallita entistä suhdettaan,puuttumalla/ja määräilemällä siitä koska ja kuinka ja missä lapsi voisi tavata etävanhempaansa..lapsen ehdoilla,ilman lähivanhemman omia tarpeita?".
Meidän perheessämme mies haluaa tavata lastaan,ei entistä suhdettaan..koska ei voi sitä naista omien sanojensa mukaan sietää!
Hän ei halua olla sen naisen kanssa missään tekemisissä,ainoastaan lapsen.Miehen valinta,ei minun.
Lasteni isä,entinen puolisoni, ei halua olla kanssani missään tekemisissä..eikä aina omien lastensakaan kanssa.
Hän elää myös uusperheellisenä,ja kunnioitan hänen rauhaansa.
Olen onnellisempi kun entinen puoliso ei vaikuta elämääni,ei ole edes niitä riitoja.
Kun kaksi ihmistä menee naimisiin, siinä ei kumpikaan ole toisilleen "kolmas osapuoli".
Entisestä kumppanista sellainen kuitenkin tulee, jollei hän ryhdistäydy ja ala elämään omaa elämäänsä.
Onko vaikea uskoa että entinen on jonkin loppu..ja kun uusi alkaa,se on sitten sitä tulevaisuutta..elämän jatkumoa,johon entiset suhteet ei vain kuulu mitenkään.
Meidän uusioperheeseen olisivat olleet täysin tervetulleita myös mieheni lapset, vaan kun miehen exä päätti heti ettei "hänen lapsensa astu moisen vosun (siis minun) kanssa saman katon alle".Joten isä ei saanut tavata lapsiaan,ei edes muualla kuin omassa kodissaan.Ja tästä on myös kirjallinen ilmoitus lastenvalvojalta,joka haastatteli lasten äitiä kun tapaamiset loppuivat ja isä vei asian lastenvalvojalle.
Isä ei ole lapsiaan tavannut kuin hyvin satunnaisesti (esim. lasten syntymäpäivinä isällä oli äidin lupa viedä lapsi syömään ja ostamaan yhdessä lahja...ja antaa tietysti rahaa) ja aikaa on vierinyt nyt jo 12 vuotta.
Miehen exä päätti keväällä että koskapa elarit ovat loppumassa vanhemman lapsen osalta,viedäänpä asia oikeuteen ja vaaditaan "koulutusavustusta".Tosin hän siinä samalla vaati myös täysi-ikäisestä elatusmaksua (joka ei todellakaan mennyt läpi) ja nuoremman lapsen elatusmaksujen korotusta.
Elatusmaksun korotus perusteella "isä ei ole tavannut lapsiaan ja äiti on joutunut täyden kuukauden kerrallaan elättämään lapsia" ei mennyt läpi lastenvalvojan lausunnon perusteella.
Ja kuinka ollakaan ; oikeuden mielestä meidän uusioperhe ei olekaan ns. "jääkaappiperhe" vaan kumpikin elättää omat lapsensa ja puoliksi yhteisen lapsemme.Kaiken kukkuraksi maksut maksetaan takautuvasti taamikuusta alkaen,koska asian käsittely vei niin kauan (päätös annettiin tässä kuussa).
Omat tuloni ovat huomattavasti pienemmät kuin avopuolisoni,mutta silti oikeus katsoo että elätän 3 ja 1/2 lasta ja maksan vuokrasta puolet .Miten se tuloillani onnistuu...siihenhän oikeus ei ottanut kantaa uuden "onnistuneen " elatuslain myötä.
Sekä Kela asumistuen kohdalla että sosiaalivirasto toimeentulotuen kohdalla kohtelevat meitä "jääkaappiperheenä" eli rahaa tulee taloon tietty määrä ja sieltä maksetaan ulos tietty määrä.Kummankin tulot otetaan huomioon ja avoni on siis elatusvelvollinen myös minun lapsiini-tavallaan.Meidänkin uusioperheessä kummankin rahoja käytetään tarpeen mukaan vessapaperista maitopurkkiin.
Elatusmaksuja ei oteta huomioon.Lisäksi Kelan omituinen laskentamalli "jos bruttotulo jommankumman kohdalla ylittää 2000 €,ei asumistukea voi saada"...ei siis edes kysytä mikä on perhekoko ja paljonko vuokra on - homma loppuu tyystin siihen.
Tokihan olisin voinut haastaa exäni okeuteen ja vaatia häneltä elatusmaksujen korotusta,mutta eipä hänelläkään rahaa ole,lomautuksella ollut jo melkein vuoden.
Joten summa summarum ; minulla ei ole rahaa elättää omia lapsiani,koska perheemme rahoista neljännes menee tuonne toiselle perheelle.
Koulutustukea joutuu etä maksamaan ,mikäli se katsotaan kohtuulliseksi.No tässä tapauksessa kohtuullista ei näkynyt,ei kuulunut.
Eipä tässä kai auta kuin alkaa sosiaalipummiksi-tuossa toisessa perheessäkin on kaksi aikuista työssäkäyvää - toinen on vain muuttanut "poste restanteen" ja toinen nostaa asumistukia väärin perustein.Ehkäpä seuraan heidän jalanjälkiään,kun se kerran näköjään käy.
Tässäpä meidän tarina uusioperheen arjesta,johon välillisesti liittyy entinen elämä rahan muodossa ,muttei muuten.
Kyllä mun mies saa lastaan tavata, joka syntyi parin kuukauden suhteesta miehen eksän kanssa. Miehen eksä vaan yrittää miestä vokotella takaisin, ehdottelee kaikenlaista, ja todennäköisesti ei anna koskaan miehen tavata lasta niin että minä olisin paikalla. Tai ainakaan hän ei itse halua minua nähdä, enkä minä kyllä häntä, koska nainen on lähetellyt hänelle vihjailevia viestejä ja kun mies on käynyt tapaamasta lasta, on ehdotellut jopa nukkumista samassa sängyssä.
Että kannattais näiden eksien vaan hyväksyä se, että elämä jatkuu ja että miehellä on uusi kumppani jota rakastaa, eikä yrittää venkoilla miestä takaisin, ja käyttää lasta jonain pelinappulana.
Kummasti rupeaa kiinnostamaan heti kun mies löytää uuden kumppanin, seurusteluaikoina miehen naama ei kauaa jaksanut kiinnostaa.
Uusperheessä molemmilla aikuisilla on oikeus ja velvollisuus osallistua perheessä asuvien lasten kasvattamiseen. Joten tuo "taka-alalla pysyminen" ei oikein toimi.
Lopeta tuo katkera säätäminen, ja anna jokaisen pitää huolta omistaan, äläkä väkisin tunge toisten reviirille. Katkeruus ei auta sua, vaikka kuin haluut päteä, niin hah hah haa...