tilanne on nyt sellainen, että seurustelen miehen kanssa, jolla ei ole omia lapsia.
minulla on aikaisemmasta liitosta lapsi ja miehen suku on ottan ut sekä minut että lapseni tosi ihanasti vastaan.
asutaan nyt yhdessä ja pikkuhiljaa on tulltu puheisiin että hankittaisiin yhteisiä lapsia.
yhtäkkiä mulle tuli kamala pelko siitä, että minun ja uuden miehen yhteiset lapset syrjäyttävät omani miehen sukulaisten edessä.
Itse kasvoin niin, että mummo ukki kiinnitti huomiota aina vaian siihen nuorimpaan lapsenlapseen, vanhemmat jäi melkein kokonaan ilman huomiota kun sukuun tuli uusi vauva.
Kuulostan varmaan kamalan itsekkäältä tms.. mutta kertokaa nyt kokemuksia, onko käynyt niin, että yhteisen lapsen syntyessä ei-yhteinen lapsi on tavallaan unohdettu kokonaan?
Sääliksi käy tyttöä jo valmiiksi, vaikken ole edes raskaana vielä, kun tiedän itse miten pahalta se tuntui kun jäi ihan kakkoseksi nuoremmalle aina :(
minulla on aikaisemmasta liitosta lapsi ja miehen suku on ottan ut sekä minut että lapseni tosi ihanasti vastaan.
asutaan nyt yhdessä ja pikkuhiljaa on tulltu puheisiin että hankittaisiin yhteisiä lapsia.
yhtäkkiä mulle tuli kamala pelko siitä, että minun ja uuden miehen yhteiset lapset syrjäyttävät omani miehen sukulaisten edessä.
Itse kasvoin niin, että mummo ukki kiinnitti huomiota aina vaian siihen nuorimpaan lapsenlapseen, vanhemmat jäi melkein kokonaan ilman huomiota kun sukuun tuli uusi vauva.
Kuulostan varmaan kamalan itsekkäältä tms.. mutta kertokaa nyt kokemuksia, onko käynyt niin, että yhteisen lapsen syntyessä ei-yhteinen lapsi on tavallaan unohdettu kokonaan?
Sääliksi käy tyttöä jo valmiiksi, vaikken ole edes raskaana vielä, kun tiedän itse miten pahalta se tuntui kun jäi ihan kakkoseksi nuoremmalle aina :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielestäni on aika luonnollista,että jokaiselle lapselle on oma aikansa,jolloin hän on pienempi ja saa erilaista huolenpitoa ja huomiota kuin jo isompi lapsi.En muuten ole koskaan ajatellut asiaa noin,meillä ehkä osattiin kuitenkin huomioda myös isompia.Ja tässä välttämättä ei ole kysymyksessä mikään uusperhekuvia vaan ihan tavallinen juttu eri-ikäisistä lapsista.
Meitä tosiaan oli serkuksia 16 kappaletta ja aina nuorimmat oli kaikkien ihastelun ja ehkä "retuuttamisenkin" kohteena,ilman mitään kateellisuuksia tai surjäytymisen tunteita.
Jos ovat jo kohdelleet lastasi lämpimästi, eivät varmaankaan tule muuttamaan käytöstään vauvan syntyessä. Saattavat jopa ottaa enemmänkin huomioon, ettei tulisi mustasukkaiseksi. Jos viitteitä ko. käytöksestä ilmenee, voisi poikansa keskustella ja varovasti kertoa miten tyttö on mieltään pahoittanut tms.
Meillä ei tällaista "sorsimista" koskaan tapahtunut. Vaikka toisen lapsen isä jättikin minut, kutsuu lapsen vanhemmat ym. sukulaiset myös vanhemman lapseni kylään ja käymään edelleen (vaikka olisivat voineet periaatteessa suhteen katkaistakin).