Mihin lapsuus loppuu?

on vanhempansa menettänyt viisivuotias?

mikä? kirjoitti:

on vanhempansa menettänyt viisivuotias?

aikuinen jo 3-vuotiaana, henkisesti.

oli .. kirjoitti:

aikuinen jo 3-vuotiaana, henkisesti.

vanhana syntisenä enää kommentoida väittämääsi. :) Ehkä joskus toiste.

Iltaa pohojanmaalta!
Ennen aikahan sanottihin notta sitten on raavahienkirijoos ku on lusikka pois pappilan kaapista. Kyllä se rippikoulu oli sellaanen eräälaanen merkkipaalu aikuusuutehen. En tierä mitensen on ittekukiin kokenu, mutta kyllä silloon nuoruures piti pärijätä elämän varsitielä nuoremmasta ku nykyysin trenkää olla.
Se oli sitä työelämähän panostamista heti tenavasta ja sitä pirettihin tärkiänä ja tavoottelemisen arvoosena.
Varsinkaan vanhee väki ei niinkään sitä koulunkäyntiä pitäny ensisijaasena asiana siinä nuoren elämässä.
Työtä ja työntekoa ja yleensä ahkeruutta kunniootettihin. Jokku käsitti kyllä jo silloonkin sellaasen paremman osan eläämää varten ja panoosti koulunkäyntihin.
Maalima on muuttunu niistä ajoosta ja pääsöö köyhänkin tenava kouluuttamahan ittiään ja joka paikas sitä koulupohojaa kyllä kysytähänkin.
Silloon ku itte oltihin valintatilantehes niin jos ei kouluhua jatkanu niin töitä sai kuitenkin aina ja pääsi sillälaallan oman elämän alakuhun.
Palijon oli sitä muuttoliikettä ruotsiin, osa käsitti sielläkin sen paremman osan ja jäi myötyriksi. Naapurin Matti lähti liioon ruotsihin "puuveittelä" kultaa vuolemahan. Ei se Matti viihtyny siellä ja laittookin postin joukoos kortin kotiaan notta: täällä ei kauan vanheta. Niin se Matti oli jo ennen kotonaan ku se kortti.
Kortti tuli sitten jälijestäkäsiin, eikä siellä kauaa vanhettu. Eihän ne kaikki oo ameriikan reissulla rikastunehet.
En mä tierä ollenkaan notta oonko mä ainakaan itte vielä kasvanu aikuuseksi. Kyllä se ainaanen pikku poika tualla sisällä vielä taitaa olla ja saa se ollakki. Olokohon siellä mitä tuata ny hätyyttelemähän pois, ei soo huono kaveri.
terv. seppä ja pieni Tiitu lakeurelta.

Aina pitää olla toivoa. Uutta tuoretta toivoa ihan jokaaselle elämän päivälle ja se teköö näistä sanantaitajien teksteistä mielekkäitä. Tarvitteeko siinä sen kummempaa syytä olla. Harma käsittelöökin ensisijaasesti lauluissaan yhteeskuntaa ja yksilön asemaa siinä, ihan sieltä leikkivuosista alakain, aikuusuutehen.
Suurimmaksi osaksihan noon rakkauresta ku lauletahan ja haikaallahan sen perähän nua iskelmänikkarit ku sanootteloo. Kenellä sitten mitenkin niis se runoratsu laukkaa.
terv. uniinen seppä ja nukkuva Tiitu kulta.

Minä olen sitä mieltä että lapsuus ei lopu koskaan voihan esim 60v ikäihminen leikkiä vaikkapa nukkekodilla heeheeh:D :D eräänä päivänä(kun olin oulussa vierilemassa) lunta oli niin hirveästi ja tein vanhempieni kotipihalla lumienkelin:) muistot tuli mieleen:D