Tarina alkaa.
Muamoni (äitini) hylkäsi minut taloudellisista syistä 1 vuoden vanhana,jouduin lastenkotiin.
Sain uskovaiset ottovanhemmat jotka luulivat olevansa aina oikeassa.Heidän mielestään lapselle piti antaa jatkuvasti piiskaa,kytätä että olisi jostain jotain syytä antaa vitsaa.
Heillä oli tapana pieksää lehmiä ja hevosta joten ei siinä mitääneleskaappia uskaltanut tehdä.
Oli vaan oltava hiljaa ja paikallaan.
Tuli sitten aikanaan hankittua kevytmoottoripyörä,siitähän ne hurjistui ja komentoivat,tässä talossa ei moottoripyöräiliöitä ruokita.eikä kolarissa loukaantuneita auteta.
Kyllä niitä sukulaisia (uskovaisia)kävi siinä kerran kesässä syömässä.Mutta jos olisi jotain apua tarvinnut kun ei ollut rahaa maksaa ei sitä järin löytynyt,kun oli ollut satasia näytellä olisi ollut toisellainen ääni kellossa.
Eräänä jouluaattona olin menossa joulunvietoon vanhojen luokse loppui bensa erään talon kohdalle ja takaa tuli henkilöauto.
Äänestä tunsin entinen veistonohjaaja se siinä,moitti kun olin pysähtynyt sellaiseen paikaan.Kun kerroin bensan loppuneen lähtivät melkoliukaasti .
Talonisäntä sitten jeesasi.
Siinä samoilla seuduilla kun toikkaroin eikä ollut rahaa eikä kyytiä menin yhteen tuttuun taloon jotka olivat käyneet useana kesänä vanhempieni luona syömässä kysyi voisiko viedä autolla tuonne valtatienvarteen noin 30 kilometrin päähän ei lähtenyt vaan käski soittamaan taksin.
Helsiningissä asui myös sellaisia sukulaisia,että kävin kerran kylässä ja ne tarjosi kahvit ja yösiajan.Mutta vuoden päästä kun olin käymässä hesass ja rahat oli ryypätty,menin heilä käymään kun luulin että olis voinut yöpyä ei isäntä laskenut edes sisälle vaan kertoi että on heidän on lähdettävä Kotkassa pojan luona käymään.Seurailin heitä 2 tuntia eivät lähteneet minnekään.
Kun tuli muutettua kaupunkiin ja hommattua eukolle töitä ,asutiin yläkerran pienessä kylmässä huoneessa muutama viikko tuli kaupunkgilta tiedoite, ettei siinä asunossa saanut asua kuin yksi työtätekevä kunnollinen henkilö. Meitä oli 2 työtätekevää.
Sitten asutiin kesä kesämökissä jossa omistajan poika kurkki ikkunoista.
Seuraava asunto oli yksi huone neljän huoneen huoneistosta.Omistaja vanhempi lihava naishenkilö olisi halunnut meitä ravintolaseurakseen kun se ei meille sopinut rupesi häätämään meitä.
Seuraavassa asunossa omistaja kävi pyytämässä vuokra kottia kun rahat loppui,eihän siinä mitään.Sitten tulikin hänen äitinsä kertoen ettei voi asua poikansa kanssa ja tarvii asunon pojaleen.
Asunon pintala oli jotain 8 neliömetriä.
Sitten tuli hankittua motskari (moottoripyörä)joka kulki tollaset 200 km/h vaimo rankutti motskarista kun tuli ajettua yhdellä pyörällä ja ei tullut kateltua nopeusrajoituksia.
Kun vaimo vielä sanoi toivovansa että jäisin hurjastelusta kiinni se katkaisi kamelin selän.
Tuli ruvettua ryypiskelemään.
Ainainen rutina oli ei ole töitä ei kunon asuntoa.
Sitten oli kunnon asunto ja molemilla töitä muttei jurputus sitenkään loppunut jatkui vaan milloin mistäkin.
Baari illat vaan lisääntyivät.
Saatiin poika muttei sitä riemua riittänyt kuin puolitoista vuotta kun riidan yhteydessä tuli sanottua siitä on elementti poikki voi lähteä.
Se oli lufia ?
Mutta kun sitten tulin katsomasta Ahveniston ajoja ja vedin oven kiinni kolahti oudosti olikin emäntä lähtenyt ja vienyt puolet tavaroista.
Ei saanut poikaa käydä päiväkodissa katsomass ei kotona.
Joululahjat palauttaa ,kun soitan omasta numerosta sielläpäin tuuttaa varattua.
Nykyään ei vastaa tuntemattomiin numeroihin.
Poikaa en ole nähnyt 27 vuoteen.
Nykyisin kun on oma sunto ja olen luopunut alkoholista tupakasta ja pelaamisesta on aika tylsää.
Siunausta ja joulunodotusta kaikille.
En kehtaa oikolukea ja korjata virheitä.
Muamoni (äitini) hylkäsi minut taloudellisista syistä 1 vuoden vanhana,jouduin lastenkotiin.
Sain uskovaiset ottovanhemmat jotka luulivat olevansa aina oikeassa.Heidän mielestään lapselle piti antaa jatkuvasti piiskaa,kytätä että olisi jostain jotain syytä antaa vitsaa.
Heillä oli tapana pieksää lehmiä ja hevosta joten ei siinä mitääneleskaappia uskaltanut tehdä.
Oli vaan oltava hiljaa ja paikallaan.
Tuli sitten aikanaan hankittua kevytmoottoripyörä,siitähän ne hurjistui ja komentoivat,tässä talossa ei moottoripyöräiliöitä ruokita.eikä kolarissa loukaantuneita auteta.
Kyllä niitä sukulaisia (uskovaisia)kävi siinä kerran kesässä syömässä.Mutta jos olisi jotain apua tarvinnut kun ei ollut rahaa maksaa ei sitä järin löytynyt,kun oli ollut satasia näytellä olisi ollut toisellainen ääni kellossa.
Eräänä jouluaattona olin menossa joulunvietoon vanhojen luokse loppui bensa erään talon kohdalle ja takaa tuli henkilöauto.
Äänestä tunsin entinen veistonohjaaja se siinä,moitti kun olin pysähtynyt sellaiseen paikaan.Kun kerroin bensan loppuneen lähtivät melkoliukaasti .
Talonisäntä sitten jeesasi.
Siinä samoilla seuduilla kun toikkaroin eikä ollut rahaa eikä kyytiä menin yhteen tuttuun taloon jotka olivat käyneet useana kesänä vanhempieni luona syömässä kysyi voisiko viedä autolla tuonne valtatienvarteen noin 30 kilometrin päähän ei lähtenyt vaan käski soittamaan taksin.
Helsiningissä asui myös sellaisia sukulaisia,että kävin kerran kylässä ja ne tarjosi kahvit ja yösiajan.Mutta vuoden päästä kun olin käymässä hesass ja rahat oli ryypätty,menin heilä käymään kun luulin että olis voinut yöpyä ei isäntä laskenut edes sisälle vaan kertoi että on heidän on lähdettävä Kotkassa pojan luona käymään.Seurailin heitä 2 tuntia eivät lähteneet minnekään.
Kun tuli muutettua kaupunkiin ja hommattua eukolle töitä ,asutiin yläkerran pienessä kylmässä huoneessa muutama viikko tuli kaupunkgilta tiedoite, ettei siinä asunossa saanut asua kuin yksi työtätekevä kunnollinen henkilö. Meitä oli 2 työtätekevää.
Sitten asutiin kesä kesämökissä jossa omistajan poika kurkki ikkunoista.
Seuraava asunto oli yksi huone neljän huoneen huoneistosta.Omistaja vanhempi lihava naishenkilö olisi halunnut meitä ravintolaseurakseen kun se ei meille sopinut rupesi häätämään meitä.
Seuraavassa asunossa omistaja kävi pyytämässä vuokra kottia kun rahat loppui,eihän siinä mitään.Sitten tulikin hänen äitinsä kertoen ettei voi asua poikansa kanssa ja tarvii asunon pojaleen.
Asunon pintala oli jotain 8 neliömetriä.
Sitten tuli hankittua motskari (moottoripyörä)joka kulki tollaset 200 km/h vaimo rankutti motskarista kun tuli ajettua yhdellä pyörällä ja ei tullut kateltua nopeusrajoituksia.
Kun vaimo vielä sanoi toivovansa että jäisin hurjastelusta kiinni se katkaisi kamelin selän.
Tuli ruvettua ryypiskelemään.
Ainainen rutina oli ei ole töitä ei kunon asuntoa.
Sitten oli kunnon asunto ja molemilla töitä muttei jurputus sitenkään loppunut jatkui vaan milloin mistäkin.
Baari illat vaan lisääntyivät.
Saatiin poika muttei sitä riemua riittänyt kuin puolitoista vuotta kun riidan yhteydessä tuli sanottua siitä on elementti poikki voi lähteä.
Se oli lufia ?
Mutta kun sitten tulin katsomasta Ahveniston ajoja ja vedin oven kiinni kolahti oudosti olikin emäntä lähtenyt ja vienyt puolet tavaroista.
Ei saanut poikaa käydä päiväkodissa katsomass ei kotona.
Joululahjat palauttaa ,kun soitan omasta numerosta sielläpäin tuuttaa varattua.
Nykyään ei vastaa tuntemattomiin numeroihin.
Poikaa en ole nähnyt 27 vuoteen.
Nykyisin kun on oma sunto ja olen luopunut alkoholista tupakasta ja pelaamisesta on aika tylsää.
Siunausta ja joulunodotusta kaikille.
En kehtaa oikolukea ja korjata virheitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mene kirjastoon.
Ota kirja käteen.
Avaa kannet.
Lue.
Ota kännykkä käteen.
Valitse pojan numero.
Paina vihreätä luuria.
Puhu.
Mene kauppaan.
Osta perunoita ja lihaa.
Tee hyvä ateria.
Nauti.
Sytytä kynttilä.
Tuijota liekkiä.
Ajattele.
Mitä teet loppuelämälläsi?
Voi hyvin.
hyvä ja jäntevä bio.
ei niin tavallinen tarina, koska sen kerrot sinä. sinun tarinaasi emme muut voi muokata. mutta on hieno asia että, puit elämäsi mutkia, suoriksi niitä se ei tee.
Hyvääkään kaikille aina se ei tee , siis se että kerrot
taito sekin on itteksensä elää, ja se että edes ajattelet että toisinkin olis voinut olla?
mutten kiva lukea, pikkuisen surullinen viesti vain on,.
mutta onhan se kuitenkin aika luonnollista että
asuminen, yhteiselo ja jopa lapset
tekevät aika tavalliseksi elämän kirjon, joten kun siitä mietit miten harmittaa., voit luottaa ettet ole tänäkään jouluna yksin vaikka yksin eläjä oletkin,. ollut
.... ja voi olla vielä monta joulua edessä. siunattua pimeän aikaa - on toivoa !
Anteeks en ossaa koneesta nuita merkkiä ettii jokka on sinun nimmarissa. Ketjun alottajaa tarkotan siis. En voi muuta sannoo,ku kaikkee hyvvää Sinulle toivon ja toivon jotta saisit poikaas yhteyven!!!
Surullinen tarina,toivon kaikkee hyvää elämääs!
Onko sinulla tai onko ollu kaaleita ystävinä tai onko suvussa kauvempana ollu kaaleita?
Aattelin vaa kyssyy:) Kaikkee hyvvää!:)
En satu tuntee kaaleita, mutta yritän pitää kaikkia ystävinä.
Kaikki ihmisetän ovat yhtä tärkeitä.
Se kun kirjoittelee hieman iskevästi saa palautetta.
Kysyin enustajalta tapaanko joskus poikaani hän sanoi,että jonkun henkilön kuoleman jälkeen.
Että semmosta.
Hyvää illanjatkoa sulle.