Aattelin nyt kirjoittaa tänne, vaikka tuskin se mitään auttaakaan mutta silti..
Olin viime vuonna todella masentunut ja monesti oli itsemurhan miettimistä, viiltelyä, pahaa oloa jne.
Kukaan ei tiennyt asiasta ja yritin vain selvitä itsekseni koska tuntui ettei kukaan kuitenkaan ymmärtäisi.
Luulin etten tule oikeesti enää koskaan iloitsemaan mistään.
Mutta tänä vuonna aloin taas jaksamaan. Elämä alkoi jo tuntua paljon mukavemmalta kuin ennen.
En hakenut ammattiapua tai tms ongelmiini.
Jotenkin vaan pakotin itseni menemään uusiin harrastuksiin
ja viettämään enemmän aikaa ihmisten kanssa.
Oikeastaan aloin tykkäämään taas elämästä, innostumaan asioista ja osasin hymyillä.
MUTTA tässä muutamien kuukausien aikana minua on alkanut AHDISTAMAAN.
Jännittää aina kaikki sosiaaliset tilanteet. (ennen ei oo pahemmin jännittäny)
Itku on herkässä, oonkin tavallista enemmän saanut pieniä itkukohtauksia -
esim. koulussa opettaja huomaa etten ole tehnyt läksyjä ja kyselee miksi en.
selitän miksi en ole tehnyt, samalla tippa linssissä yritän vain pidetellä itkuani.
Musta on tullut myös hiljaisempi. Ja siks tuntuukin ettei kaverit haluu enää olla mun seurassa
kun en olekkaan enää se hauska ja höpöttävä ''perusminä.''
Jos oon jossain missä on paljon ihmisiä tai vaikka vain yksi, joka on lähelläni nii heti
alkaa suunnattomasti ahdistamaan. Tulee sellanen tunne et haluis vaan äkkiä pois sieltä
paikasta ja niinku ei saisi kunnolla henkee. ihan kuin happi loppuisi kohta.
Välillä myös pelkään että sekoon vielä jonakin päivänä kaikkien nähden.
Mua useesti pelottaa olla yksin julkisissa paikoissa just ton ahdistuksen takia.
Kiva jos joku viitsi lukee tän loppuun asti. En tiiä, halusin vaa saada vähän purkautua ees jonnekkin.
Olin viime vuonna todella masentunut ja monesti oli itsemurhan miettimistä, viiltelyä, pahaa oloa jne.
Kukaan ei tiennyt asiasta ja yritin vain selvitä itsekseni koska tuntui ettei kukaan kuitenkaan ymmärtäisi.
Luulin etten tule oikeesti enää koskaan iloitsemaan mistään.
Mutta tänä vuonna aloin taas jaksamaan. Elämä alkoi jo tuntua paljon mukavemmalta kuin ennen.
En hakenut ammattiapua tai tms ongelmiini.
Jotenkin vaan pakotin itseni menemään uusiin harrastuksiin
ja viettämään enemmän aikaa ihmisten kanssa.
Oikeastaan aloin tykkäämään taas elämästä, innostumaan asioista ja osasin hymyillä.
MUTTA tässä muutamien kuukausien aikana minua on alkanut AHDISTAMAAN.
Jännittää aina kaikki sosiaaliset tilanteet. (ennen ei oo pahemmin jännittäny)
Itku on herkässä, oonkin tavallista enemmän saanut pieniä itkukohtauksia -
esim. koulussa opettaja huomaa etten ole tehnyt läksyjä ja kyselee miksi en.
selitän miksi en ole tehnyt, samalla tippa linssissä yritän vain pidetellä itkuani.
Musta on tullut myös hiljaisempi. Ja siks tuntuukin ettei kaverit haluu enää olla mun seurassa
kun en olekkaan enää se hauska ja höpöttävä ''perusminä.''
Jos oon jossain missä on paljon ihmisiä tai vaikka vain yksi, joka on lähelläni nii heti
alkaa suunnattomasti ahdistamaan. Tulee sellanen tunne et haluis vaan äkkiä pois sieltä
paikasta ja niinku ei saisi kunnolla henkee. ihan kuin happi loppuisi kohta.
Välillä myös pelkään että sekoon vielä jonakin päivänä kaikkien nähden.
Mua useesti pelottaa olla yksin julkisissa paikoissa just ton ahdistuksen takia.
Kiva jos joku viitsi lukee tän loppuun asti. En tiiä, halusin vaa saada vähän purkautua ees jonnekkin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
minulla oli joskus samanlainen tilanne, mutta ei ole onneksi enää.
jos olet kiinnostunut puhumaan ihan mistä vain jollekin joka kuuntelee niin voit laittaa mese osoitteen jos haluat.
[email protected]
mikään psykologi en oo, mut oon kuullu termistä ahdistuneisuuskohtaus tai ahdistuskohtaus joskus. Kannattaa ottaa selvää. Kysy vaikka vaivihkaa koulun psykologian opettajalta, koulupsykologilta tms tai sit koita googlee. Toivottavasti apu löytyy. Itselläkin joskus tunnistan samanlaista ahdistusta ihmisten läsnäolosta, mutta se riippuu mielentilastani ja yleensä silloin menen vain pois.