Kyllä se asia niin taitaa olla, ettei tästä tavallisesta heteroiden (opiskelu)maailmasta löydy yhtään mitään muuta, kuin pettymys toisensa perään. Välillä on huomaavinaan jotain pientä...mutta henkilöön paremmin tutustuessa tajuaa, että taas sitä on tullut toivottua liian paljon (ja väärästä kohteesta).
Vai onko kyse vain uskalluksen puuttumisesta, siitä ettei pienistä ihastuksista huolimatta kukaan rohkene pienellä paikkakunnalla tehdä mitään asioiden eteen? Vai siitä, että jos ihmissuhteen haluaa, täytyy tosiaan mennä ja etsiä ihan kaltaistensa joukosta? Alkaa toivo mennä...
Vai onko kyse vain uskalluksen puuttumisesta, siitä ettei pienistä ihastuksista huolimatta kukaan rohkene pienellä paikkakunnalla tehdä mitään asioiden eteen? Vai siitä, että jos ihmissuhteen haluaa, täytyy tosiaan mennä ja etsiä ihan kaltaistensa joukosta? Alkaa toivo mennä...
Vastaukset 7
Vanhimmat
..kaltaistemme joukosta on paljon suuremmat mahdollisuudet löytää ihastuksen kohteita ja rakkautta yleensä kuin tavallisesta opiskelumaailmasta, jossa harvoin kukaan kertoo suuntauksestaan avoimesti.
Nykyään kylläkin kaikki on mennyt vapaampaan suuntaan, joten TV:n Miljonääri-Jussia tavoittelevat tytötkin kertovat jopa TV:ssä, että heillä on ollut naiskokemuksia.
Mutta itse kyllä hakeutuisin deittinettiin ja meikäbileisiin.
Siis kaupunki suht pieni, opiskelijaporukat ja ihmiset vähän vaikeita. Tai oon mä pari bongannu, mut muuta yhteistä ei sit löytynykkää ku tää suuntaus, että ei kai sitä vaa sillä parisuhdetta perusteta.
Ja sitten on se ongelma, että niistä joista on ite kiinnostunu niin niitä ei saa ja jotka saa ei kiinnosta.. Olen toivoton tapaus..
Niin se menee. Itse en kyllä ole varma, olenko edes bongannut ketään. Joskus kuvittelen (?) huomaavinani molemminpuolista kiinnostusta, mutta lähemmin tutustuessa huomaan keskustelevani pesunkestävän heteron kanssa. Tai voihan asia olla niinkin, etten vain huomaa..tai toinen kätkee kaiken, tai... En tiedä. Olisi joka tapauksessa mukava joskus omistaa muutakin kuin vain unelmia.
ihmisille on tuhottoman vaikeaa myöntää olevansa kiinnostunut (myös) samaa sukupuolta olevista. itse olen ollut tekemisissä tällaisen henkilön kanssa. hän on selvästi osoittanut kiinnostusta minua kohtaan, eikä tämä kiinnostuksen osoittaminen ole rajoittunut vain silmäpeliin. kuitenkin kun asian ottaa puheeksi, hän sanoo olevansa hetero ja sulkeutuu kuoreensa moneksi päiväksi. onneksi löysin muuta ajateltavaa, muuten olisin kai tullut hulluksi hänen kanssaan.
En tiedä missä oot, mut tää vaasa ainakin tuntuu olevan hieman ahdas(mielinen) paikka. Tai sitten minä olen...
Mulla on samaa.. ne keihin kiinnostuu ei kiinnostu taas musta ja ne joista en taas kiinnostu ni ne kyl kiinnostuu musta. No mahtaneeko sekin ettei ketään kenestä kiinnostuu saa, kun ei ees kerro tunteistaan. kai sitä joskus pitäs tunteistaan kertoo mut se vaan taitaa niin paljon pelottaa ettei uskalla. Suurin syy silti taitaa olla se et pelkää jos se on hetero ja on sellanen joka pilkkaa kavereittensa kanssa loukkaavilla sanoilla. No kai se onni joskus munkin kohdalle osuu... :)
Sanos muuta...Toivo alkaa mennä ja asioita joutunee vääntään rautalangasta.Kumman perässä vedettävää porukkaa.
Vuoden olen piirittänyt ja ihailua jakanut.Eli kaikenlaista melko suoraa toimintaa.Kaikkea paitsi en ole suoraan sanonut.Se on kait sitten se viimonen keino,jos itse otan riskin.Mut ei tätäkään tilannetta kukaan jaksa.Jonkinlaisia ystäviä olemme,mutta hänen ehdoillaan.Emme yleensäkään tapaa kasvotusten vaan soittelemme ja lähettelemmme meiliä.....huh,huh,siihen on tultu.Heikosti menee!