olen nyt ensimmäistä vuotta lukiossa. kaikki on mennyt ihan hyvin, mutta aina kun on jotain ryhmä hommia tai töitä. esim vaikka ryhmässä pitäisi keskustella niin minä jään melkein aina ulkopuolelle. kukaan ei halua minua ryhmäänsä, aina vaan katsotaan silmät pyöreinä et mihin ryhmään toikin on menossa. olen luonteeltani ujo ja en viitti änkkäytyä ryhmään, johon minua ei haluta. sen näkee muiden katseesta ja istutaan sillain et saa heti kuvan et, hei me ei sua haluta, oikeastaan katsetta vois kuvata halveksivaksi, joidenkin osalta. inhottaa vain aina olla yksin. onneksi joillain kurseilla on sentään ihmisiä ja tuttuja henkilöitä jotka tunnen entuudestaan ja heidän ryhmään voin mennä, hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. en tiedä voihan tämä olla minun omaa kuvitelmaa, luultavasti ei. jos ne ei sit muhun halua tutustua, kaippa olen jotenkin omituisen näköinen friikki.
kiusaamista?
hft
1320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen itse lukion neljännellä ja minulla oli samanlainen tilanne joidenkin ihmisten kanssa lukion alussa. Olin lukion alussa vielä todella ujo ja annoin pääosin niiden ihmisten, joita en tuntenut, käyttäytyä niin kuin käyttäytyivät. Kerran rohkaisin mieleni, kun olin niin kyrpiintynyt tällaiseen käytökseen (esim. ryhmässä ollessa vähän kohdeltiin kuin ulkopuolista) ja sanoin muutamalle tyypille jotain tällaista, että "Hei, jos te ette halua mua teijän kaa tähän ryhmään niin sanokaa sitte jotain, mut ei tartte olla tolleen kuin mä olisin joku ulkopuolinen.". Itselleni sitten kävi selväksi, että he eivät olleet tarkoittaneet kohdella minua kuin ulkopuolista ja sitten he alkoivat puhua myös minun kanssani ryhmässä.
Toki voi olla vielä lukion alussa niin, että ihmiset pitävät kiinni niistä yläasteen "jengeistään" ja eivät päästä helposti tuntemattomia ryhmäänsä, mutta kyllä se jengikäyttäytyminen hiipuu, kun lukiossa mennään eteenpäin. Ihmiset aikuistuvat (lukuunottamatta muutamaa) ja alkavat kohdella muitakin kunnioittavasti.
Ehkä tuollainen käyttäytyminen on jonkin sortin pienimuotoista kiusaamista, jota useimmat eivät huomaa tekevänsä tai tarkoita sitä.