kertokaapas nyt lähihoitajat minkälaiseksi koette oman työpaikkanne ilmapiirin, siis hoitajien kesken?
olen mies ja lähihoitaja koulussa tällä hetkellä, viime kesänä viellä vapaana ja villinä päätin hakea rymättylän katava kotiin harjoittelijaksi ilman palkkaa, pääsin sinne ja aloitin tyytyväisenä mistään mitään tietämättömänä aloittelijana varsinaisena keltanokkana.johtajatar oli mukava, samoin vastuu-henkilöni joka kaitsi minua yhden päivän ja sitten sanoi että aloita vaan itsenäisesti tekemään ja tule kysymään apua jos tarviit:) siitä se sitten lähti muutaman nieleskelyn jälkeen että näin! ruvettiin tekemään kokopäiväistä lähihoitaja työtä yhden päivän opastuksen jälkeen, no kaikki meni hyvin! vaikka olinkin dementoituneiden "pahempien puolella".siinä toisen päivän puolella eräs hoitaja hymyili ja tuli sanomaan että ajatella yksi henk.-kuntaan kuuluva oli jo ennen tuloani naulinut minut miehenä ja mitään osaamattomana, että ei siitä mitään tule! näin tuo hoitaja lausui ja lähti hymyillen pois. minä sain vaan lisää potkua tuollaisesta ja tein kaiken niin hyvin kuin osasin ja hain oppia toisilta opiskelijoilta jotka olivat kesätöissä samaan aikaan, he opettivat miten stoma-pussi vaihdetaan ja miten nostoliinoja voi käyttää ettei riko itseää, kiitos siitä heille.
tunnistin tuon mollaajani ja jäin tarkkailemaan hänen toimiaan aina kuin vain ehdin, sen huomasin että hän tosiaan vihasi minua,miksi? sitä en koskaan haluakkaan tietää.kuulin aina joka päivä kun tuo lyhyen läntä, tummahko, nappisilmä, indokiinalaisen näköinen lyhyehkö henkilö tuli sieltä parempien puolelta kyselemään opiskelijoilta olinko siis minä tehnyt mitään sinä päivänä?aika uskomaton eukko sanoisin:)tätä jatkui koko harjoittelu-aikani joka loppui parin viikon jälkeen itse loukattuani selkäni omissa talo-töissäni, valitettavasti. pidin työstäni harjoittelupaikassani vaikka tuo yksi selkään puukottaja siellä olikin.jotenkin tuo yksi sai koko porukan hiljaiseksi aina kahvi ja ruokatauoilla eli hän oli ilm.-ongelma johon ei kukaan uskaltanut puuttua!.mitä piditte opetus ajastani? selkään puukottajastani? onko samanlaisia ongelmia jos mies tulee teille lähihoitajaksi? kiitos vastauksista. p.s sain kylläkin kehuja toisilta hoitajilta että opin jo kaiken näköjään ennen koulun alkua, eli hyvä makukin jäi kyllä.
olen mies ja lähihoitaja koulussa tällä hetkellä, viime kesänä viellä vapaana ja villinä päätin hakea rymättylän katava kotiin harjoittelijaksi ilman palkkaa, pääsin sinne ja aloitin tyytyväisenä mistään mitään tietämättömänä aloittelijana varsinaisena keltanokkana.johtajatar oli mukava, samoin vastuu-henkilöni joka kaitsi minua yhden päivän ja sitten sanoi että aloita vaan itsenäisesti tekemään ja tule kysymään apua jos tarviit:) siitä se sitten lähti muutaman nieleskelyn jälkeen että näin! ruvettiin tekemään kokopäiväistä lähihoitaja työtä yhden päivän opastuksen jälkeen, no kaikki meni hyvin! vaikka olinkin dementoituneiden "pahempien puolella".siinä toisen päivän puolella eräs hoitaja hymyili ja tuli sanomaan että ajatella yksi henk.-kuntaan kuuluva oli jo ennen tuloani naulinut minut miehenä ja mitään osaamattomana, että ei siitä mitään tule! näin tuo hoitaja lausui ja lähti hymyillen pois. minä sain vaan lisää potkua tuollaisesta ja tein kaiken niin hyvin kuin osasin ja hain oppia toisilta opiskelijoilta jotka olivat kesätöissä samaan aikaan, he opettivat miten stoma-pussi vaihdetaan ja miten nostoliinoja voi käyttää ettei riko itseää, kiitos siitä heille.
tunnistin tuon mollaajani ja jäin tarkkailemaan hänen toimiaan aina kuin vain ehdin, sen huomasin että hän tosiaan vihasi minua,miksi? sitä en koskaan haluakkaan tietää.kuulin aina joka päivä kun tuo lyhyen läntä, tummahko, nappisilmä, indokiinalaisen näköinen lyhyehkö henkilö tuli sieltä parempien puolelta kyselemään opiskelijoilta olinko siis minä tehnyt mitään sinä päivänä?aika uskomaton eukko sanoisin:)tätä jatkui koko harjoittelu-aikani joka loppui parin viikon jälkeen itse loukattuani selkäni omissa talo-töissäni, valitettavasti. pidin työstäni harjoittelupaikassani vaikka tuo yksi selkään puukottaja siellä olikin.jotenkin tuo yksi sai koko porukan hiljaiseksi aina kahvi ja ruokatauoilla eli hän oli ilm.-ongelma johon ei kukaan uskaltanut puuttua!.mitä piditte opetus ajastani? selkään puukottajastani? onko samanlaisia ongelmia jos mies tulee teille lähihoitajaksi? kiitos vastauksista. p.s sain kylläkin kehuja toisilta hoitajilta että opin jo kaiken näköjään ennen koulun alkua, eli hyvä makukin jäi kyllä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa kyllä hieman kummalliselta harjoitteluajalta, jos täytyy olla osana reserviä! Tuollaisissa tapauksissa kannattaa ottaa yhteyttä kouluun ja puhua opettajan kanssa, ettei harjoittelu toteudu tarkoitetusti. Harjoittelussa oleva opiskelija ei ole osa työvoimaa!
Itse olen paljon ohjannut opiskelijoita ja he tekevät työtä minun kanssani tai minun poissaollessani jonkun muun hoitajan kanssa, ei yksin. Opiskelijan ei tarvitse ottaa vastuuta! Toki joitain tehtäviä annetaan tehtäväksi, mutta harjoittelun nimissä ei työvoiman uupuessa. Eihän sekään mitään harjoittelua ole, jos opiskelija seisoo vieressä ja vain katsoo, kun hoitajat tekevät työtään. Mutta tosiaan työvoimaksi ei opiskelijoita pidä laskea!
Sitten tuosta ilmapiiristä: Itse olin virkavapaalla omasta työstäni vuoden verran tässä taannoin paikkakunnan tilapäisen vaihdon vuoksi. Tein keikkatyötä erinäisiin laitoksiin ja huomasin järkytyksekseni kuinka sijaisia kohdellaan! Vaikka minullakin on yli 10 vuoden kokemus hoitoalalta, minua kohdeltiin kun en tietäisi mistään mitään ja vastavalmistuneet lähihoitajat opettivat ja hyppivät nenille minkä ehtivät. Todella ärsyttävää! Tuntui, että työpaikoilla oli mentaliteettinä "tieto on valtaa", eli vaikka kyseli kuinka, ei tietoa juuri herunut ja vain vahdattiin päälle.. Sijaiset tekivät kaikki p***kahommat ja palkkakin pienempi kuin vakituisilla vaikka samaa hommaa tehtiin! Ja näin naisvaltaisella alalla AINA on joukossa niitä juoruilevia, pahansuopia ja ilmeisesti vaihdevuosiongelmissa pyöriviä akkoja, jotka yrittävät kaikin keinoin myrkyttää työilmapiiriä. Puhutaan pahaa muista selän takana ja oikein hakemalla haetaan riitaa ja eripuraa.
Oman kokemukseni mukaan, jos porukassa on yksikin mies, ilmapiiri paranee huomattavasti! Miehet jotenkin tasoittavat ryhmähenkeä ja tuovat reiluutta siihen. Miehet eivät yleensä juorua ja näin ollen vähentävät paikallaolollaan naistenkin lankeamista siihen. Itse ainakin olen supertyytyväinen, jos työkavereina on miehiäkin! Ehkä jotkut naiset eivät millään halua luovuttaa tätä alaa miehille ja pitävät miehiä tavallaan "väärällä alalla", onhan hoitoala ollut koko historiansa ajan naisten hommaa.. Luullaan, ettei miehet osaa sitä eikä voi oppiakkaan, koska ovat miehiä :) Heillähän ei kuulemma ole sitä paljon puhuttua hoivaviettiä.. joopajoo.. Toisaalta voidaan ajatella, että jos nuori nainen menee metallipajalle töihin, vanhat äijät mitä luultavimmin kyseenalaistavat tämän ammattitaidon ja uskovat, ettei tule mitään vaikka koulut olisikin käytynä. Että ehkä miestenkin täytyy jokaisen tällä alalla tavallaan todistaa osaamisensa ja siten saada hyväksyntä ja luottamus. Toki on joitain erityisaloja tälläkin saralla, esim. ambulanssi, jossa miehiä on ollut iät ja ajat ja jossa jotenkin tuntuu luontevammalta, että hoitaja siellä on nimenomaan mies.
Tsemppiä sulle, äläkä masennu parin happaman kottaraisen tähden!! :D