Kuinka nuorena tulisi aloittaa Tenniksen harrastaminen?

Niin, mikä nyt sitten on aloittamista. Meillä jälkikasvu on ollut mukana kentällä aina silloin tällöin parivuotiaasta alkaen. Tuossa iässä kyse on lähinnä juoksentelusta, leikkimisestä ja pallojen keräämisestä... yhdessä isompien sisarusten ja vanhempien kanssa. Ja siitä se sitten lähtee eteenpäin mailojen kanssa leikkimällä. Ja jos ei lähde, niin ei sekään välttämättä ole huono asia; jokin muu liikuntamuoto voi tuntua mukavammalta.

Säännöllisempää "opettelua/valmentamista" voi sitten harkita ehkä seitsemänvuotiaana. Itse vedän minitennisryhmää ja olen käytännössä havainnut, että ekaluokkalaista nuorempi on ehkä hiukan liian pieni osallistumaan varsinaisiin pallotteluharjoitteisiin, mutta ei tietenkään leikkeihin.

Toki aina pitää muistaa, että lapset kehittyvät hiukan eri tahdissa ja taipumukset ovat erilaiset. Jos viisi- tai kuusivuotias osoittaa innostusta ja lahjoja tenniksen tyyppiseen toimintaan, niin toki mukaan voi mennä.

Ja edelleen: minitenniksen primääri tavoite on se, että se on lasten kannalta hauskaa ja tavallaan esittelee tennistä hauskana ja mukavana harrastuksena. Käytännössähän kuitenkin valmentaja rakentaa tunnit osallistujien mukaan, eikä päinvastoin. Ja edelleen, tuntien sisältöhän kuitenkin elää lasten vireystilan mukaan. Joskus saattaa olla niin, että koko tunti käytetään maila/palloharjoitteisiin ja joskus toiste leikitään yli puolet ajasta.

-4 kirjoitti:

Niin, mikä nyt sitten on aloittamista. Meillä jälkikasvu on ollut mukana kentällä aina silloin tällöin parivuotiaasta alkaen. Tuossa iässä kyse on lähinnä juoksentelusta, leikkimisestä ja pallojen keräämisestä... yhdessä isompien sisarusten ja vanhempien kanssa. Ja siitä se sitten lähtee eteenpäin mailojen kanssa leikkimällä. Ja jos ei lähde, niin ei sekään välttämättä ole huono asia; jokin muu liikuntamuoto voi tuntua mukavammalta.

Säännöllisempää "opettelua/valmentamista" voi sitten harkita ehkä seitsemänvuotiaana. Itse vedän minitennisryhmää ja olen käytännössä havainnut, että ekaluokkalaista nuorempi on ehkä hiukan liian pieni osallistumaan varsinaisiin pallotteluharjoitteisiin, mutta ei tietenkään leikkeihin.

Toki aina pitää muistaa, että lapset kehittyvät hiukan eri tahdissa ja taipumukset ovat erilaiset. Jos viisi- tai kuusivuotias osoittaa innostusta ja lahjoja tenniksen tyyppiseen toimintaan, niin toki mukaan voi mennä.

Ja edelleen: minitenniksen primääri tavoite on se, että se on lasten kannalta hauskaa ja tavallaan esittelee tennistä hauskana ja mukavana harrastuksena. Käytännössähän kuitenkin valmentaja rakentaa tunnit osallistujien mukaan, eikä päinvastoin. Ja edelleen, tuntien sisältöhän kuitenkin elää lasten vireystilan mukaan. Joskus saattaa olla niin, että koko tunti käytetään maila/palloharjoitteisiin ja joskus toiste leikitään yli puolet ajasta.

Lue lisää

Itsekin olen junnuja valmentanut. Kaikesta huolimatta tulin loppujen lopuksi siihen tulokseen, että tennis on huono junnulaji. Se ei ole aivan pikkulapsille suunnattua tenniskentällä leikkimistä lukuunottamatta millään tavalla sosiaalinen laji. Uskon, että joukkueurheilu on loppujen lopuksi parempi harrastus lapselle kehityksen kannalta. Valitettavan usein junnutennis menee siihen, että kentän päädyssä paiskii palloa 12-vuotias Petteri, jonka isä huutaa kentän laidalla "fiksuja" vinkkejä Petterille siitä, kuinka sitä palloa tulisi lyödä. Kentän toisesta päästä löytyy samanlainen parivaljakko. Pitkään seurasin sivusta niitä touhuja ja harvan kohdalla sellainen harrastelu johti mihinkään hedelmällisiin lopputuloksiin. Eipä sen lajin luonteelle mitään voi - sehän on yksilölaji.

ent. junnuvalm kirjoitti:

Itsekin olen junnuja valmentanut. Kaikesta huolimatta tulin loppujen lopuksi siihen tulokseen, että tennis on huono junnulaji. Se ei ole aivan pikkulapsille suunnattua tenniskentällä leikkimistä lukuunottamatta millään tavalla sosiaalinen laji. Uskon, että joukkueurheilu on loppujen lopuksi parempi harrastus lapselle kehityksen kannalta. Valitettavan usein junnutennis menee siihen, että kentän päädyssä paiskii palloa 12-vuotias Petteri, jonka isä huutaa kentän laidalla "fiksuja" vinkkejä Petterille siitä, kuinka sitä palloa tulisi lyödä. Kentän toisesta päästä löytyy samanlainen parivaljakko. Pitkään seurasin sivusta niitä touhuja ja harvan kohdalla sellainen harrastelu johti mihinkään hedelmällisiin lopputuloksiin. Eipä sen lajin luonteelle mitään voi - sehän on yksilölaji.

Lue lisää

Erittäin asialisia ja hyviä kommentteja. Oma tytär aloitti 6-vuotiaana. Ent junnuvalmentajan kommenttit ovat myöskin totta. Monesti olen kentän vierellä nähnyt ja kuulut aika vastuutonta vanhempien käytöstä ja kommentointia. Lapset imuroivat todella helposti nämä käytöstavat. Vanhempien esimerkki on oleellisen tärkeää ja vanhempien olisi hyvä pelailla lasten kanssa ja olla harjoituksissa mukana eikä vain sysätä lapsia valmentajan hoiviin. Treenaria voi auttaa vaikka keräämällä palloja. Lasten treenien katselu on mitä mukavinta ajanvietettä. Tennis on aika pitkälti yksilölaji, mutta jos perheessä on muita tennksen harrastajia, lasten tennisharrastus alkaa mukavan pehmeästi jos vain vanhemmat muistavat pitää oman kunnianhimon aisoissa.

ent junnupelaaja kirjoitti:

Erittäin asialisia ja hyviä kommentteja. Oma tytär aloitti 6-vuotiaana. Ent junnuvalmentajan kommenttit ovat myöskin totta. Monesti olen kentän vierellä nähnyt ja kuulut aika vastuutonta vanhempien käytöstä ja kommentointia. Lapset imuroivat todella helposti nämä käytöstavat. Vanhempien esimerkki on oleellisen tärkeää ja vanhempien olisi hyvä pelailla lasten kanssa ja olla harjoituksissa mukana eikä vain sysätä lapsia valmentajan hoiviin. Treenaria voi auttaa vaikka keräämällä palloja. Lasten treenien katselu on mitä mukavinta ajanvietettä. Tennis on aika pitkälti yksilölaji, mutta jos perheessä on muita tennksen harrastajia, lasten tennisharrastus alkaa mukavan pehmeästi jos vain vanhemmat muistavat pitää oman kunnianhimon aisoissa.

Lue lisää

Moi,

Jep, tennis on yksilölaji. Tokihan siinä kuitenkin aina tarvitaan pelikaveri. Toisten luonteelle yksilölaji sopii kuin nenä päähän, kun taas toiset kaipaavat enemmän joukkuetta ympärilleen. Ja hyvä niin, ihmiset ovat erilaisia.

Koska tennis on kuitenkin suhteellisen vaikea laji, niin pienille junioreille se ei pelinä (jossa lasketaan pisteitä ja jossa on tietty pelitaktiikka) avaudu ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi jalkapallo. Futiksessa treenit ovat alusta asti hyvin paljon pelinomaisia (olen ollut myös futisvalmennuksessa mukana...).

Itse olen arvostanut kovasti, jos junnujen vanhemmat tulevat avuksi treenien aikana keräämään palloja. Valmentajan kannalta tuntirakenne on tuolla tavoin kertaluokkaa helpompi pitää kasassa ja valmennustilanne ei katkea pallojen keräämiseen. Ihan pienimmillä pallokeruu on kuitenkin aina kohtuullisen hankalaa.