katselen unien taipumista paperilla
sinä olet kovin kaukana marraskuussa 2008,
haarapääskyjen saapuminen ja
tiheä hengitys
hiekan rahina sumuisessa kevätaamussa
jotain mitä en vielä tiedä
jotain mihin on vielä kuukausien matka
unet
ajattelen keväällä 2009 otettua valokuvaa,
se on hyvä kiinnekohta
sitten täytyisi vielä tavoittaa
jokin edellisen vuoden marraskuussa otettu kuva
siinä saattaisi olla henkilö tai henkilöitä
tai ehkä pelkkä maisemakin riittäisi
jotain sellaista mistä saan rekvisiitan
meneillään olevaan runoon
kännykkään tulee viesti
odota hetki
minun pitää lukea
jaa, vedät sanojasi takaisin
en olekaan pojankloppi henkisesti,
vain fyysisesti,
henkisesti olen sopivalla tavalla lapsen kaltainen
vietävän hauskaa
meneillään olevaan runoon,
tähän juuri
ja olisi kirjoittaja, joku sellainen jolle on tapahtunut
kuvissa näkyviä maisemia, ihmisiä ja suhteita
irroitan ne elämästäni
nyt ne ovat osa hänen elämäänsä
hän kirjoittaa
sinä olet kovin kaukana marraskuussa 2008,
haarapääskyjen saapuminen ja
tiheä hengitys
syvässä unessa, rakkaani
jotain mihin on vielä kuukausien matka
niin varmasti, tavoittamattomissa
pösilö
mutta minun käteni on lähellä,
hän kirjoittaa,
minun käteni taivuttaa unia paperilla
unet
syvässä unessa
ikkunaan vihmovan räntäsateen takana
aavistaen asioita jotka tulevat
aavistaen että on monia asioita jotka tulevat
minkä muotoisina sitten tulevatkin
raflaava lopetus
omistusmuoto: minun uneni
hmm,
sinä olet niin kovin kaukana
ja minä vain katselen
unien taipumista paperilla
- - -
sanallista veryttelyä. muiden töiden lomassa 19. marraskuuta 2009 noin 19:10 - 19:40.
sinä olet kovin kaukana marraskuussa 2008,
haarapääskyjen saapuminen ja
tiheä hengitys
hiekan rahina sumuisessa kevätaamussa
jotain mitä en vielä tiedä
jotain mihin on vielä kuukausien matka
unet
ajattelen keväällä 2009 otettua valokuvaa,
se on hyvä kiinnekohta
sitten täytyisi vielä tavoittaa
jokin edellisen vuoden marraskuussa otettu kuva
siinä saattaisi olla henkilö tai henkilöitä
tai ehkä pelkkä maisemakin riittäisi
jotain sellaista mistä saan rekvisiitan
meneillään olevaan runoon
kännykkään tulee viesti
odota hetki
minun pitää lukea
jaa, vedät sanojasi takaisin
en olekaan pojankloppi henkisesti,
vain fyysisesti,
henkisesti olen sopivalla tavalla lapsen kaltainen
vietävän hauskaa
meneillään olevaan runoon,
tähän juuri
ja olisi kirjoittaja, joku sellainen jolle on tapahtunut
kuvissa näkyviä maisemia, ihmisiä ja suhteita
irroitan ne elämästäni
nyt ne ovat osa hänen elämäänsä
hän kirjoittaa
sinä olet kovin kaukana marraskuussa 2008,
haarapääskyjen saapuminen ja
tiheä hengitys
syvässä unessa, rakkaani
jotain mihin on vielä kuukausien matka
niin varmasti, tavoittamattomissa
pösilö
mutta minun käteni on lähellä,
hän kirjoittaa,
minun käteni taivuttaa unia paperilla
unet
syvässä unessa
ikkunaan vihmovan räntäsateen takana
aavistaen asioita jotka tulevat
aavistaen että on monia asioita jotka tulevat
minkä muotoisina sitten tulevatkin
raflaava lopetus
omistusmuoto: minun uneni
hmm,
sinä olet niin kovin kaukana
ja minä vain katselen
unien taipumista paperilla
- - -
sanallista veryttelyä. muiden töiden lomassa 19. marraskuuta 2009 noin 19:10 - 19:40.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Katselen läpi räntäsateen.
Läpi ikkunassa roikkuvan koristeen ja
kyynelsateen.
Katselen kuin roikkuen kiinni siinä mitä olen.
Tai olen luullut olevani.
Jos ehkä asiat
joita en vielä tunne
irrottavat minut alustastani,
tekevät toiseksi.
En halua niiden tulevan, itken.
Ja kuitenkin, tiedän jo
ottaneeni askelen, toisenkin, vaarallisia
askelia, jotka vievät erikoiseen, odottamattomaan
suuntaan.
Haluaisin kääntyä.
Palata siihen mikä on tuttua.
Ei ainoastaan tuttua ja turvallista, myös:
Oikein ja hyvää.
Oikein hyvää, mmm, niin kuin joku suklaa?
Niin kuin Fazerin sininen?
Se on oikein hyvää?
Niin kuin sanotaan:
Oikein kiva juttu, kiitti vaan helvatisti.
No ei tietenkään sillä tavalla vaan ihan aikuisen oikeasti kivaa!
Ei kun siis hyvää....
Mmm.
Mutta kuinka sitten kirjoittaisin
vuosien kuluttua
tai puolen vuoden tai jotain
muistellen kuinka nyt seison ikkunassa ja
itken aavistaen.
Joo, sekavaksi meni tämäkin runo.
Huokaus.
Anyway.
On marraskuu 2008
seison ikkunassa ja katselen räntäsateen läpi,
asioihin joita ei vielä ole.
Asioihin jotka tulevat...
sanotaan nyt vaikka keväällä 2009.
Ok.
Milloin sitten tämä runo on kirjoitettu?
Marraskuussa 2008? Keväällä 2009? Marraskuussa 2009?
Lukija päättäköön.
- - -
19:47 - 19:58.