Rakkaus ei elä ihmisten välissä.
Älä siis etsi sitä sieltä,
vaan katso, rakkaus ympäröi meitä.
Ja yhteys toisiin ihmisiin löytyy lopulta yhteisestä kokemuksesta,
siitä, mitä yhdessä ymmärrämme ympärillämme olevan.
Älä siis etsi sitä sieltä,
vaan katso, rakkaus ympäröi meitä.
Ja yhteys toisiin ihmisiin löytyy lopulta yhteisestä kokemuksesta,
siitä, mitä yhdessä ymmärrämme ympärillämme olevan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
avaruudessa?
nykyään enää yhtään mitään. kaikki on kadonnut
Kun puhut rakkaudesta, joka ympäröi meidät, puhutko silloin Jumalasta?
Onko yhteinen kokemus, yhteinen kokemus Jumalasta, vai onko se jotakin ihan muuta?
Kun me rakkaudesta puhumme,
niin kai me silloin kai puhumme myös Jumalasta
tai Jumalan voimasta.
ainä läsnä, ei sitä tarvitse etsiä.
Rakkaus on meissä jokaisessa, se on kaikki, kaikkialla...
Rakkauden tuominen esiin ja kokeminen onkin jo paljon vaikeampaa.
Pelottavaa. Kuka riisuisi minulta nämä pelon kerrokset pois?
Mitä sä höriset tähän aikaan. Avaruus ja ilmakehä ympäröi meitä.
Niin, miksi antaa tunteille valta, jos tunteet ovat pelkkää aivokemiaa, materiaa? Miksi kaivaa elämälle mieli, miksi jatkaa sukua? Mitä järkeä siinä on? Miksi suojella ihmistä tai luontoa, kun koko aurinkokunta on vain hippunen maailmankaikkeudessa. Jos maapallo särkyisi palasiksi, ei maailmankaikkeus järkkyisi mihinkään. Käsitätkö?
Miksi antaa tunteille valta, eikö ole typerää fanittaa jääkiekkomatsissa, mölistä katsomossa ja saattaa itsensä hurmioon tai kirkua konsertissa taju pois, sekstailla partnerin kanssa, hikoilla ja hinkata. Mitä kummempaa on haarovälissä kuin pikkuvarpaassa, samaa hiiltä, happea ja vetyä kaikki kudokset? Sulaa hulluutta, silkkaa uskontoa koko ihmisyys ja ihmisen sielullisuus, eikö vain? Vai onko ehkä sittenkin ...
Kun kuolet, vain rakkaat lapset merkitsevät,
vain r a k k a u s, mitä olet heille ja puolisollesi antanut, merkitsevät.
Näin sanoi isäni kuolinvuoteellaan.
Sittenkin on sielu ihmisellä ja Jumala sieluja johdattamassa, puoleensa vetämässä. Ei kaikki ole vain materiaa, vaan on myös energiaa ja henkeä. Henki on kaiken tämän takana, ja henki on Jumala. Niin täytyy olla. Mistä tunne tulisi kemiaan, mistä viisaus aineeseen, ellei olisi olemassa sitä suurempaa näkymätöntä voimaa.
Niin kuin sanoin, avaruus ja ilmakehä meitä ympäröi. Jos maapallo menisi rikki, niin mitä siitä, sillä luulisi että koko väestökin häipyisi kokonaan.
Minä en usko uskovaisten höpinöihin, vain tiede on tärkeämpää ja uskonto ei ole tiedettä, vaan taikauskoa.
Ja tällä hetkellä mua ympäröi täkki kun istun tässä atk -keinutuolissa. ;)
Hoh, hoijaa kun väsyttää, taidan kömpii peiton alle ja halamaan rakasta tyynyäni.
ps. jääkiekko on syvältä ja kaukaa. ;)
Siinä on peli, jossa itsekkyys maksimoidaan - jo pikkupojille opetetaan se asenne, että runno toiset lajitoverisi, ota niiltä pois, ota itsellesi.
Mikä tulee maailmasta tällä opetuksella?
Mutta tuo usko Jumalaan, se minusta karkoittaa taikauskoisen pelon, ainakin omalla kohdallani, en pelkää jotain tiettyä lukua tai viikon päivä tai muuta huuhaata. Uskon Jumalaan, Luojaan.
Kaikkia kirkon dogneja en ota silti vakavasti.
Jungin oppeihin uskonnosta toivoisin muidenkin tutustuvan.
.
En edes kuulu kirkkoon, koska taikausko ei kiinnosta mua. Tiede on tärkeää, joten jokaiselle suosittelen siihen tutustumaan.
ps. mulle on turha tuputtaa uskontoa ts. taikauskontoa.
Kuinkahan syvälle tieteen maailmaan sinä olet uppoutunut? Minulla on tohtorin tutkinto takataskussa, samoin veljelläni. Silti harrastan paljon muutakin, mm. ihmissuhteita, musiikkia, kuvataiteita ja retkeilyä.
Jos joku avaa tänne keskustelun talvimaiseman valokuvaamisesta tai lasten uppiniskaisuudesta, eipä tulisi mieleenkään kommentoida siihen, että taiteet ovat turhaa estetiikkaa ja ihmissuhteet jonninjoutavaa jankuttamista, mutta tiede on tärkeää. Tieteeseen sopisi kaikkien tutustua.
Eiköhän N40 suurin osa ihmisistä ymmärrä, että usko on uskoa ja tiede tiedettä, taide taidetta ja urheilu urheilua. Minulla on muuten monta luonnontieteilijäkollegaa, jotka sekä uskovat Jumalaan että tekevät tiedettä. Kunnioitan heitä, vaikkei itselläni uskoa tarpeeksi olekaan. Jos huomaisit heidän keskustelevan uskonnosta taikka voimistelusta jossakin, kävisitkö huikkaamassa pikimiten vinkiksi, että heidänkin sopisi tutustua tieteeseen vähän syvemmin, eikä puhua moista soopaa?
Olisikohan parempi, jos yrittäisimme pysyä aina kulloisessakin aiheessa? Luonnontieteitä ei tarvitse sotkea uskontoon tai arkielämän ihmissuhdesotkuihin. Meillä on lupa keskustella muustakin kuin fysiikasta, kemiasta tai biologiasta, eikö?
Minä en tiedä Jumalasta juuri yhtään mitään. Silti se vähän, mitä tiedän, on riittävästi. Jumalan rakkaus on kaiken rakkauden takana.
kun poistumme?
Vain r a k k a u s, mitä annoimme .