kaukaista metsää
katsoessasi muistat
mäntyjen tuoksun
kuljetuilla poluilla
mutta nyt on peltoa
- - -
sade kirkkaampi
joskus kuin poutapäivä
pisaroi valo
jokaiselle kädelle
läsnäolon lauluja
- - -
miksi pitäisit
eilisen maisemasta
kuin kaksin käsin
ja kouristuksen lailla
keho oksissa kiinni
- - -
anna mennä sen
minkä täytyy jo mennä,
väistyen tieltä
se antaa askelille
avaran tilan aamuun
katsoessasi muistat
mäntyjen tuoksun
kuljetuilla poluilla
mutta nyt on peltoa
- - -
sade kirkkaampi
joskus kuin poutapäivä
pisaroi valo
jokaiselle kädelle
läsnäolon lauluja
- - -
miksi pitäisit
eilisen maisemasta
kuin kaksin käsin
ja kouristuksen lailla
keho oksissa kiinni
- - -
anna mennä sen
minkä täytyy jo mennä,
väistyen tieltä
se antaa askelille
avaran tilan aamuun
Vastaukset 2
Vanhimmat
Iltapäivää vain Sinulle Runoparta ! Tässä flunssassa tai mikähäntänytonkaanpäänsärkyviruksen kourissa vilkaisin tätä palstaa, niin löysin tosi hienon runosi. Siinä on loistavia kohtia, kuten "jokaiselle kädelle läsnäolon lauluja", tai "askelille avaran tilan aamuun". Kiitos siitä ja Sinusta !
Sydämellä - Lintu
viestisi lämmitti minua nyt kovasti.
Lievähkön flunssan kourissa on nuo tankat kirjoitettu mutta onneksi ei päänsäryssä. Tarkasti ottaen 00:09 - 00:34. Sanon siksi koska minua kiinnostaa runon ja todellisuuden suhde. Runon todellisuus on se hetki kun se kirjoitetaan. Kirjoittavat kädet ovat totta, ja sinun lukeva silmäsi on totta. Kaikki muu enemmän tai vähemmän kuvittelua ja tulkintaa.
Tankassa viehättää sen ennalta annettu muoto. Kun on pakko ilmaista ajatuksensa (tai mikä se nyt onkaan) tavujakona 5-7-5-7-7 joutuu karsimaan rönsyilyt ja keskittymään olennaiseen (tai mitä se nyt onkaan).
Vielä kerran kiitos. Toipumisiin!
- - -
mielen maisema
on aaltoileva meri
suolaiset tähdet
huohottavaa kipua
peseytyä syvällä
[20 11 09 klo 20:00 - 20:03]