Vyöhyketerapia

Kuluttajan on myös hyvä tietää näitä hoivapalveluja ostaessaan, että kyse ei ole millään tavalla hoitotieteestä eikä edes terveydenhuollosta, vaan kansanperinteestä ja okkultismista. Tieteen piirissä vyöhyketerapia voisi olla mielenkiintoinen sosiaalipsykologian ja antropologian tutkimuskohde, lääketieteen asiantuntijoita se ei kiinnosta.

Ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa tuntevalle terveydenhuollon ammattilaiselle tuntuukin perin oudolta ajatusmalli, jonka mukaan esimerkiksi jalkapohjista löytyisi mystisiä pisteitä, joilla olisi selkeä yhteys tiettyihin sisäelimiin. Vyöhyterapiasta ja "refleksologiasta" on kirjoiteltu paljonkin, mutta missään koskaan ei ole julkaistu tieteellistä tutkimusta, joka tukisi väitteitä vyöhyketerapian terveysvaikutuksista.

Jos vyöhyketerapeuttien väittämät olisivat edes osaksi totta, olisi se aivan mullistava lääketieteellinen löytö, ja taatusti Nobelin palkinnon arvoinen. (No niin, sitten salaliittoteoriat kehiin.)

Toisaalta sopivan hellävarainen jalkapohjienkin hieronta on kyllä hyvin rentouttavaa ja sellaisenaan hyödyllistä stressin hoitoa. Mutta siihenkin työhön löytyy koulutettuja terveydenhuollon ammattilaisia, jotka eivät aiheuta kiusaantunutta tilannetta tuputtamalla merkillisiä tarinoita "sappirakon heijastepisteestä".

Anteeksi, jos loukkasin tai romahdutin jonkun maailmankuvan, mutta kehotan rehelliseen ja ennakkoluulottomaan tosiasioihin tutustumiseen. Peruskoulun biologian oppikirjoista voi aloittaa.

arska kirjoitti:

Kuluttajan on myös hyvä tietää näitä hoivapalveluja ostaessaan, että kyse ei ole millään tavalla hoitotieteestä eikä edes terveydenhuollosta, vaan kansanperinteestä ja okkultismista. Tieteen piirissä vyöhyketerapia voisi olla mielenkiintoinen sosiaalipsykologian ja antropologian tutkimuskohde, lääketieteen asiantuntijoita se ei kiinnosta.

Ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa tuntevalle terveydenhuollon ammattilaiselle tuntuukin perin oudolta ajatusmalli, jonka mukaan esimerkiksi jalkapohjista löytyisi mystisiä pisteitä, joilla olisi selkeä yhteys tiettyihin sisäelimiin. Vyöhyterapiasta ja "refleksologiasta" on kirjoiteltu paljonkin, mutta missään koskaan ei ole julkaistu tieteellistä tutkimusta, joka tukisi väitteitä vyöhyketerapian terveysvaikutuksista.

Jos vyöhyketerapeuttien väittämät olisivat edes osaksi totta, olisi se aivan mullistava lääketieteellinen löytö, ja taatusti Nobelin palkinnon arvoinen. (No niin, sitten salaliittoteoriat kehiin.)

Toisaalta sopivan hellävarainen jalkapohjienkin hieronta on kyllä hyvin rentouttavaa ja sellaisenaan hyödyllistä stressin hoitoa. Mutta siihenkin työhön löytyy koulutettuja terveydenhuollon ammattilaisia, jotka eivät aiheuta kiusaantunutta tilannetta tuputtamalla merkillisiä tarinoita "sappirakon heijastepisteestä".

Anteeksi, jos loukkasin tai romahdutin jonkun maailmankuvan, mutta kehotan rehelliseen ja ennakkoluulottomaan tosiasioihin tutustumiseen. Peruskoulun biologian oppikirjoista voi aloittaa.

Arska hyvä.
Kirjoituksesasi on niin paljon faktoja, että on pakko olla monissa asioissa kanssasi samaa mieltä.
Itse olen peruskoulutukseltani fysioterapeutti ja olen toiminut tervydenhuollon parissa vuosikymmeniä,joten kokemustakin eri aloilta on kohtuullisesti.
Anatomiaa ja fysiologiaa tuntevalle vyöhyketerapian ajatusmalli kuulostaa hyvinkin kummalliselta ja vaikealta hyväksyä. Mikään ei tue ko. terapian toimivuutta.

Muinaisella 80-luvulla pidin koko touhua täytenä huuhaana, kunnes eräs tuttavani halusi välttämättä kokeilla kyseisen terapian vaikutusta päänsärkyyni. Vajaa puoli minuuttia ja kipu poissa. Sattumaa? Todennäköisesti, olihan pääkipu helpottanut ennenkin omia aikojaan.
Jokin jäi kytemään ja kun kotipaikkakunnallani järjestettiin vyöhyketerapian peruskurssi, ilmoittauduin skeptisenä mukaan. Jatkoin skeptisenä kurssin loppuun. Puhuttiin mm. energiaradoista ym, joita ajatukseni eivät voineet hyväksyä.

Kurssin jälkeen palattuani töihin, kysyin eräältä leikkausta odottavalta asiakkaaltani saisinko kokeilla vyöhyketerapiaa ongelmaan,johon fysioterapia ei ollut useilla hoitokerroilla auttanut; toinen sattuma, yksi kerta riitti ongelman parantamiseen.
Hämmästykselläni ei ollut rajoja, pääni meni sekaisin useiksi päiviksi, mistä on kyse.

Edelleenkin toimin fysioterapeuttina ja etenkin tilanteissa, joissa tuntuu, että en pääse jossain asiassa eteenpäin, kaivan takataskusta vyöhyketerapeuttiset selitysmallit ja joskus kokeilen asiakkaan luvalla jossain hoitoalueen ulkopuolella olevia heijasteita ja ns. koululääketieteen tappioksi tehot ovat usein hämmästyttävän hyviä.

Pyytäisin kuitenkin myös eri terapioiden antajia olemaan nöyriä ja jättämään nämä epämääräiset "sappirakkotarinat" omaan arvoonsa.

Arska, minua et ainakaan loukannut tai romahduttanut maailmankuvaani.
Olen jo tottunut siihen,että kollegat aukovat hyväntahtoisesti päätään enkä viitsi melskata julkisesti vyöhyketerapian auvoisuudesta turuilla ja toreilla, vaan hämmästytän sekä itseäni että asiakkaitani yllättävillä asioilla.
Ihminen on vielä kummallisempi kuin osaamme kuvitellakaan.

Myös minun mielestäni olisi hyvä, jos joku pystyisi tuohon mullistavaan löytöön, keksisi selitysmallin ja nappaisi sen Nobelin.

Ennakkoluulottomuutta minäkin toivoisin.

jarmo kirjoitti:

Arska hyvä.
Kirjoituksesasi on niin paljon faktoja, että on pakko olla monissa asioissa kanssasi samaa mieltä.
Itse olen peruskoulutukseltani fysioterapeutti ja olen toiminut tervydenhuollon parissa vuosikymmeniä,joten kokemustakin eri aloilta on kohtuullisesti.
Anatomiaa ja fysiologiaa tuntevalle vyöhyketerapian ajatusmalli kuulostaa hyvinkin kummalliselta ja vaikealta hyväksyä. Mikään ei tue ko. terapian toimivuutta.

Muinaisella 80-luvulla pidin koko touhua täytenä huuhaana, kunnes eräs tuttavani halusi välttämättä kokeilla kyseisen terapian vaikutusta päänsärkyyni. Vajaa puoli minuuttia ja kipu poissa. Sattumaa? Todennäköisesti, olihan pääkipu helpottanut ennenkin omia aikojaan.
Jokin jäi kytemään ja kun kotipaikkakunnallani järjestettiin vyöhyketerapian peruskurssi, ilmoittauduin skeptisenä mukaan. Jatkoin skeptisenä kurssin loppuun. Puhuttiin mm. energiaradoista ym, joita ajatukseni eivät voineet hyväksyä.

Kurssin jälkeen palattuani töihin, kysyin eräältä leikkausta odottavalta asiakkaaltani saisinko kokeilla vyöhyketerapiaa ongelmaan,johon fysioterapia ei ollut useilla hoitokerroilla auttanut; toinen sattuma, yksi kerta riitti ongelman parantamiseen.
Hämmästykselläni ei ollut rajoja, pääni meni sekaisin useiksi päiviksi, mistä on kyse.

Edelleenkin toimin fysioterapeuttina ja etenkin tilanteissa, joissa tuntuu, että en pääse jossain asiassa eteenpäin, kaivan takataskusta vyöhyketerapeuttiset selitysmallit ja joskus kokeilen asiakkaan luvalla jossain hoitoalueen ulkopuolella olevia heijasteita ja ns. koululääketieteen tappioksi tehot ovat usein hämmästyttävän hyviä.

Pyytäisin kuitenkin myös eri terapioiden antajia olemaan nöyriä ja jättämään nämä epämääräiset "sappirakkotarinat" omaan arvoonsa.

Arska, minua et ainakaan loukannut tai romahduttanut maailmankuvaani.
Olen jo tottunut siihen,että kollegat aukovat hyväntahtoisesti päätään enkä viitsi melskata julkisesti vyöhyketerapian auvoisuudesta turuilla ja toreilla, vaan hämmästytän sekä itseäni että asiakkaitani yllättävillä asioilla.
Ihminen on vielä kummallisempi kuin osaamme kuvitellakaan.

Myös minun mielestäni olisi hyvä, jos joku pystyisi tuohon mullistavaan löytöön, keksisi selitysmallin ja nappaisi sen Nobelin.

Ennakkoluulottomuutta minäkin toivoisin.

On tunnettua ja koululääketieteenkin piirissä tunnustettua, että kilpailevalla ärsykkeellä voidaan lievittää akuutteja lihaskipuja hetkellisesti, ja kivun lievityttyä on mahdollisuus rentoutumiseen ja lihaskramppien laukeamiseen. Siinä ei ole mitään mystistä eikä myöskään mullistavaa. Näin minäkin hoidan menestyksellä mm. jännityspäänsärkypotilaita. Vaihtoehtouskovaiset puhuvat akupainalluksesta, fysioterapian ammattilaiset puhuvat triggerhieronnasta. Myös plasebotutkimuksissa on todettu, että 70% potilaista kokee hoidon tehoavan, jos uskoo hoitoa saavansa, vaikka ei todellisuudessa saisikaan. Yksittäisiä kaupunkitarinoita ihmeparanemisista voimme keksiä yhdessä lisää, mutta toistaiseksi tuntuu turhalta tutkia vyöhyketerapian vaikutusmekanismeja, kun sen tehoakaan ei edes ole todettu.

(Muistathan muuten lisätä asiakkaan laskuun ja tilittää verovirastoon myös arvonlisäveron aina, kun teet vyöhyketerapiaa. Sehän ei lain mukaan ole terveydenhuoltoa eikä vapaata arvonlisäverosta.)

arska kirjoitti:

On tunnettua ja koululääketieteenkin piirissä tunnustettua, että kilpailevalla ärsykkeellä voidaan lievittää akuutteja lihaskipuja hetkellisesti, ja kivun lievityttyä on mahdollisuus rentoutumiseen ja lihaskramppien laukeamiseen. Siinä ei ole mitään mystistä eikä myöskään mullistavaa. Näin minäkin hoidan menestyksellä mm. jännityspäänsärkypotilaita. Vaihtoehtouskovaiset puhuvat akupainalluksesta, fysioterapian ammattilaiset puhuvat triggerhieronnasta. Myös plasebotutkimuksissa on todettu, että 70% potilaista kokee hoidon tehoavan, jos uskoo hoitoa saavansa, vaikka ei todellisuudessa saisikaan. Yksittäisiä kaupunkitarinoita ihmeparanemisista voimme keksiä yhdessä lisää, mutta toistaiseksi tuntuu turhalta tutkia vyöhyketerapian vaikutusmekanismeja, kun sen tehoakaan ei edes ole todettu.

(Muistathan muuten lisätä asiakkaan laskuun ja tilittää verovirastoon myös arvonlisäveron aina, kun teet vyöhyketerapiaa. Sehän ei lain mukaan ole terveydenhuoltoa eikä vapaata arvonlisäverosta.)

Ken uskoo ja mihin, eihän Jumalaakaan ole todeksi voitu todistaa. Silti Häntä totena pidetään.
Ihminen on vain niin pieni omassa viisaudessaan, tai ainakin kuvittelee olevansa viisas. Aina niin kaun kun joku keksii jonkin järkiperäisen selityksen jollekin, sitten taas kansa hurraata huutaa ja kumartaa.
Samaa mieltä olen kuitenkin siitä, että hoidon vaikuttavuustutkimusta olisi syytä vyöhyketerapian suhteen tehdä. Olen myös sitä mieltä, että niin kauan kuin ei ole tutkittu ei voida myöskään väittää vyöhyketerapiaa humpuukiksi!!

mimmi kirjoitti:

Ken uskoo ja mihin, eihän Jumalaakaan ole todeksi voitu todistaa. Silti Häntä totena pidetään.
Ihminen on vain niin pieni omassa viisaudessaan, tai ainakin kuvittelee olevansa viisas. Aina niin kaun kun joku keksii jonkin järkiperäisen selityksen jollekin, sitten taas kansa hurraata huutaa ja kumartaa.
Samaa mieltä olen kuitenkin siitä, että hoidon vaikuttavuustutkimusta olisi syytä vyöhyketerapian suhteen tehdä. Olen myös sitä mieltä, että niin kauan kuin ei ole tutkittu ei voida myöskään väittää vyöhyketerapiaa humpuukiksi!!

Aivan absurdi on ajatusmallisi, että totta on kaikki se, mitä ei erikseen vääräksi ole vaivauduttu todistamaan. Siis lehmät osaavat lentää, koska joku joskus on niin väittänyt, eikä kukaan kiistävää todistetta esittänyt. Vyöhyketerapiasta on kyllä useitakin vaikuttavuustutkimuksia tehty, mutta niissä ei ole näyttöä tehosta löydetty. Ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa on tutkittu tieteen keinoin jo vuosisatoja, eikä vyöhyketerapeuttien väittämistä toimintamekanismeista ole löydetty viitteitä. Myöskään normaaliälyisten ihmisten arkikokemukset eivät tue käsityksiä "jalkapohjien heijastepisteiden" olemassaolosta.

En halua riistää sinun uskoasi, tulet varmaan sillä autuaaksi. Vilpittömästi kuitenkin toivon, että sinun sairastuessasi läheisesi ottavat ohjat käsiinsä.

repe kirjoitti:

Aivan absurdi on ajatusmallisi, että totta on kaikki se, mitä ei erikseen vääräksi ole vaivauduttu todistamaan. Siis lehmät osaavat lentää, koska joku joskus on niin väittänyt, eikä kukaan kiistävää todistetta esittänyt. Vyöhyketerapiasta on kyllä useitakin vaikuttavuustutkimuksia tehty, mutta niissä ei ole näyttöä tehosta löydetty. Ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa on tutkittu tieteen keinoin jo vuosisatoja, eikä vyöhyketerapeuttien väittämistä toimintamekanismeista ole löydetty viitteitä. Myöskään normaaliälyisten ihmisten arkikokemukset eivät tue käsityksiä "jalkapohjien heijastepisteiden" olemassaolosta.

En halua riistää sinun uskoasi, tulet varmaan sillä autuaaksi. Vilpittömästi kuitenkin toivon, että sinun sairastuessasi läheisesi ottavat ohjat käsiinsä.

Luettuani noita juttuja, oli pakko kirjoittaa tarinantynkää itsestäni.
Kaksi vuotta sitten sairastin aika reippaan flunssan, jonka jälkeen en haistanut enkä maistanut yhtään mitään. Lähinnä tuo makuaistin täydellinen katoaminen oli kova paikka. Eíkun lääkäriin, todettiin tilanne ja päädyttiin odottamaan,josko tilanne helpottuisi itsestään. Ei helpottanut, uusi sovittu lääkärissäkäynti 3 kk:n kuluttua. Mitään ei tehtävissä.
Aikaa kului ja jouduin n. 8 kk flunssan jälkeen polvivamman vuoksi fysioterapiaan, jossa sattumoisin tuli puheeksi nuo kadonneet aistit.
Terapeutti ehdotti vyöhyketerapian kokeilua.
Suostuin kulinaristina oitis.
Hän rapsutteli jalkapohjaa, selkää, päätä ja muistaakseni sieltä täältä, mutta ilmeisesti hommassa oli jokin linja.
Hoitosession aikana kieleni tuntui kuhisevalta ja turvonneelta.
Rupeaman jälkeen kotona leiväntekoon ja !!!! tunsin aavistuksen suolaista makua kielelläni.
Toisen kerran jälkeen enemmän ja kävin muistaakseni vajaa kymmenen kertaa ja sen jälkeen makuaistini oli palautunut täysin!
Hajuun jäi puutteita, mutta en valita. Minulle on iso asia, kun tiedän ja tunnen mitä syön.
Näistähän puhutaan, että kun uskot asiaan, niin mikä tahansa hoito tehoaa, ilmeisesti uskoni oli riittävä, mutta voitte olla varmoja, että vastaisuudessakin käännyn vyöhyketerapian pariin,jos tarvetta ilmenee.

esko kirjoitti:

Luettuani noita juttuja, oli pakko kirjoittaa tarinantynkää itsestäni.
Kaksi vuotta sitten sairastin aika reippaan flunssan, jonka jälkeen en haistanut enkä maistanut yhtään mitään. Lähinnä tuo makuaistin täydellinen katoaminen oli kova paikka. Eíkun lääkäriin, todettiin tilanne ja päädyttiin odottamaan,josko tilanne helpottuisi itsestään. Ei helpottanut, uusi sovittu lääkärissäkäynti 3 kk:n kuluttua. Mitään ei tehtävissä.
Aikaa kului ja jouduin n. 8 kk flunssan jälkeen polvivamman vuoksi fysioterapiaan, jossa sattumoisin tuli puheeksi nuo kadonneet aistit.
Terapeutti ehdotti vyöhyketerapian kokeilua.
Suostuin kulinaristina oitis.
Hän rapsutteli jalkapohjaa, selkää, päätä ja muistaakseni sieltä täältä, mutta ilmeisesti hommassa oli jokin linja.
Hoitosession aikana kieleni tuntui kuhisevalta ja turvonneelta.
Rupeaman jälkeen kotona leiväntekoon ja !!!! tunsin aavistuksen suolaista makua kielelläni.
Toisen kerran jälkeen enemmän ja kävin muistaakseni vajaa kymmenen kertaa ja sen jälkeen makuaistini oli palautunut täysin!
Hajuun jäi puutteita, mutta en valita. Minulle on iso asia, kun tiedän ja tunnen mitä syön.
Näistähän puhutaan, että kun uskot asiaan, niin mikä tahansa hoito tehoaa, ilmeisesti uskoni oli riittävä, mutta voitte olla varmoja, että vastaisuudessakin käännyn vyöhyketerapian pariin,jos tarvetta ilmenee.

Kiva kun sait makuaistisi takaisin!! Kulinaristina itsekin tunnen tuskan... Näitä tarinoita kuulee kerrottavan, ihmiset eivät näistä mielellään puhu, koska monesti leimautuu aivan syyttä suotta. Ja sitähän ei miellään kukaan tee. Itsekin vyöhyketerapiasta aikoinani avun löytäneenä voin suositella sitä todellakin myös muille. Aivan autuaalliseksi en sitä kuitenkaan määrittelisi!!!

repe kirjoitti:

Aivan absurdi on ajatusmallisi, että totta on kaikki se, mitä ei erikseen vääräksi ole vaivauduttu todistamaan. Siis lehmät osaavat lentää, koska joku joskus on niin väittänyt, eikä kukaan kiistävää todistetta esittänyt. Vyöhyketerapiasta on kyllä useitakin vaikuttavuustutkimuksia tehty, mutta niissä ei ole näyttöä tehosta löydetty. Ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa on tutkittu tieteen keinoin jo vuosisatoja, eikä vyöhyketerapeuttien väittämistä toimintamekanismeista ole löydetty viitteitä. Myöskään normaaliälyisten ihmisten arkikokemukset eivät tue käsityksiä "jalkapohjien heijastepisteiden" olemassaolosta.

En halua riistää sinun uskoasi, tulet varmaan sillä autuaaksi. Vilpittömästi kuitenkin toivon, että sinun sairastuessasi läheisesi ottavat ohjat käsiinsä.

Olisipa mielnkiinoista vilkaista noita vyöhyketerapiasta tehtyjä tutkimuksia. Olisitko ystävällinen ja mainitsisit mistä saisin ne käsiini!! Myönnetään ehkä viestini oli turhan suoraviivainen. Toivotaan vielä että ennen kuin vintti pimenee kaverit ehtisivät apuun, mutta sitä ennen olisi hauska katsahtaa nuo tutkimukset!!

mimmi kirjoitti:

Olisipa mielnkiinoista vilkaista noita vyöhyketerapiasta tehtyjä tutkimuksia. Olisitko ystävällinen ja mainitsisit mistä saisin ne käsiini!! Myönnetään ehkä viestini oli turhan suoraviivainen. Toivotaan vielä että ennen kuin vintti pimenee kaverit ehtisivät apuun, mutta sitä ennen olisi hauska katsahtaa nuo tutkimukset!!

Ei se vyöhyketerapia ainakaan ihan huuhaata ole. Sen vaikutuksia kannattaisi todella tutkia puolueettomasti. Lääkäri suositteli minulle vyöhyketerapiaa väsymykseen ja masennukseen - minusta se tuntui oudolta, mutta päätin kokeilla.

Yllätyin kun terapeutti kertoi minulla olevan vatsavaivoja ja selkäkipuja - ne pitivät paikkansa. Vyöhyketerapialla ne eivät lähteneet, mutta lääkkeillä ja urheilemalla kylläkin. Mutta vyöhyketerapialla verenkiertoni parani huomattavasti - ei enää kylmiä jalkoja ja pystyn uimaan kylmässäkin vedessä. Ennen en meinannut tarjeta uida järvissäkään ja nyt pärjään merivedessäkin. Kyllä vyöhyketerapia on piristänytkin. Nykyään käyn hoidossa kolmenkerran jakson joka vuosi.

Tuula kirjoitti:

Ei se vyöhyketerapia ainakaan ihan huuhaata ole. Sen vaikutuksia kannattaisi todella tutkia puolueettomasti. Lääkäri suositteli minulle vyöhyketerapiaa väsymykseen ja masennukseen - minusta se tuntui oudolta, mutta päätin kokeilla.

Yllätyin kun terapeutti kertoi minulla olevan vatsavaivoja ja selkäkipuja - ne pitivät paikkansa. Vyöhyketerapialla ne eivät lähteneet, mutta lääkkeillä ja urheilemalla kylläkin. Mutta vyöhyketerapialla verenkiertoni parani huomattavasti - ei enää kylmiä jalkoja ja pystyn uimaan kylmässäkin vedessä. Ennen en meinannut tarjeta uida järvissäkään ja nyt pärjään merivedessäkin. Kyllä vyöhyketerapia on piristänytkin. Nykyään käyn hoidossa kolmenkerran jakson joka vuosi.

kilpirauhasen toimintahäiriöön, niska-hartiakipuun ja runsaisiin kuukautisiin ja löytyi apu myös selkävaivoihin ja masennukseen vyöhyketerapeutilta

taina kirjoitti:

kilpirauhasen toimintahäiriöön, niska-hartiakipuun ja runsaisiin kuukautisiin ja löytyi apu myös selkävaivoihin ja masennukseen vyöhyketerapeutilta

löytyiskö Tampereelta hyvää vyöhyketerapeuttia.