Eron alussa ex-mieheni löysi uuden naisen heti ja muutti asumaan hänen luokseen. Minä en ollut enkä ole vieläkään valmis millään lailla uuteen suhteeseen,ja kapinoin vastaan heidän liittoaan. Käyttäydyin todella typerästi ja tein,sanoin kaikkia typeriä asioita.Taisinpa hankaloittaa tapaamisiakin typerillä selityksillä.
Nyt kun viha on väistynyt,olen huomannut,että tämä uusiohan on ihan kiva.Siis emme ole jutelleet tms. Mutta lasten suusta kuultuna he ovat viihtyneet heillä.En olisi ikinä uskonut,että voisin olla iloinen siitä asiasta.Mutta sekin aika koitti nyt tänä syksynä.Olen todella surullinen vieläkin erosta,en niinkään siitä,että emme ole yhdessä,vaan muutoksesta ja sen tuomasta tunteista. Myös siitä turvallisuudentunteen menetyksestä,kun onkin nyt yksin.Mutta se päätös oli minun oma.Onneksi ex-mieheni osasi jatkaa elämäänsä,vaikka olin jättäjä. Hän ei ole katkera minua kohtaan tai tunne vihaa.
Hän toivoo,että löytäisin jonkun vierelleni,jonka kanssa minun olisi hyvä olla. Hän tietää lapsuuteni traumat,jotka vaikuttavat /vaikuttivat eroon ja muutenkin läheisyyteen.
Olen onnellinen ex-mieheni uusioperheestä ja haluan kaikkea hyvää heille.
Nyt kun viha on väistynyt,olen huomannut,että tämä uusiohan on ihan kiva.Siis emme ole jutelleet tms. Mutta lasten suusta kuultuna he ovat viihtyneet heillä.En olisi ikinä uskonut,että voisin olla iloinen siitä asiasta.Mutta sekin aika koitti nyt tänä syksynä.Olen todella surullinen vieläkin erosta,en niinkään siitä,että emme ole yhdessä,vaan muutoksesta ja sen tuomasta tunteista. Myös siitä turvallisuudentunteen menetyksestä,kun onkin nyt yksin.Mutta se päätös oli minun oma.Onneksi ex-mieheni osasi jatkaa elämäänsä,vaikka olin jättäjä. Hän ei ole katkera minua kohtaan tai tunne vihaa.
Hän toivoo,että löytäisin jonkun vierelleni,jonka kanssa minun olisi hyvä olla. Hän tietää lapsuuteni traumat,jotka vaikuttavat /vaikuttivat eroon ja muutenkin läheisyyteen.
Olen onnellinen ex-mieheni uusioperheestä ja haluan kaikkea hyvää heille.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Näinhän asioiden pitäisi aina mennä. Meidän aikuisten tehtävänä huolehtia lapsista ja antaa heille mahdollisuus eronkin jälkeen tavata toista vanhempaa jos vanhempi itse sitä haluaa. Eroa en koskaan halunnut ja kun se sitten iski eteen miehen pettämisen myötä niin olihan se vaikea paikka. Tuntui että menetin kaiken vaikka enhän minä menettänyt muuta kuin petollisen miehen. Mutta kyllä se maailmanlopulta tuntui. Mutta kaikesta tästä huolimatta pystyin olemaan aikuinen ja tukemaan lapsia eron aikana. Kannustin isää tapaamisiin vaikka sydämessä tuntui tosi pahalta kun tiesin että tämä toinen nainen on siellä lasten kanssa. Mutta kätkin tuskani, en puhunut pahaa isästä enkä tästä toisesta naisesta. Kannustuksesta huolimatta isä ei ollut eikä vieläkään ole kovin innokas lasten tapaamisiin ja tapaamiset tapahtuukin vain silloin kun isä sitä haluaa. Mutta tämäkin on ihan hyvä, lapset sentään joskus näkevät isäänsä.
Isän uutta avopuolisoa en ole tavannut mutta eiköhän hän ihan tavallinen naisihminen ole. Lapset puhuvat hänestä kauniisti ja viihtyvät hänen seurassaan. Toivon kyllä että hänkin viihtyisi lasteni seurassa eikä olisi yksi niistä uusikoista jotka täällä lapsia ja ex:ää haukkuvat. Toivon sydämestäni että ex:ni olisi hänen kanssaan onnellinen. Minä elin aikanai itsekseen, surin eroa ja kasasin itseni. Kun elämä oli hallinnassa niin tuli Hän, joka sai sydämen väpättämään ja olin valmis suhteeseen. Toki alussa pelkäsin ja en antanut tunteille tilaa mutta pikkuhiljaa jää sydämen ympärillä rupesi sulamaan ja uskalsin heittäytyä tunteiden vietäväksi. Tästä on hyvä jatkaa uutta elämää.
kunhan kirjoittelet "exän suulla" jotta voisti vakuutella jotain kummallista. Ja höpö höpö sun tarinaa, uskokoon ken tahtoo.
Ei me kaikki ex:t olla loppuelämäämme katkeria siitä että olemme ex:iä. En minä ainakaan halua tuhlata tätä ainota elämääni siihen, että itken ja märisen sitä mitä joku toinen nainen minulta vei. Haluan elää, olla onnellinen ja ennenkaikkea haluan kasvattaa lapseni mahdollisimman tasapainoisiksi aikuisiksi. En halua että he aikuisina syyttävät minua elämänsä pilaamisesta ja siitä että katkaisin yhteydet isään. En olisi yhtään onnellisempi jos haukkuisin miehen nyksää koko ajan. He elävät omaa elämänsä ja minä elän omaani. Näinhän se eron jälkeen menee; vain lapset elävät hetkittäin molempien vanhempien elämää.
ei ole enää kokopäiväisää jonka kanssa he aikaa viettävät iltaisin ja viikonloppuisin. Isä käy kerran kuussa lapsia katsomassa, mutta ei se mitään, ollaan niin onnellisa. Isä jätti elaritkin maksamatta, kun ei ole kuulemma varaa maksaa että piti hakea sossun kautta. On se vaan hyvä isä. Kiva vielä lapsistakin että isä viettää aikaa uuden eukkonsa kakaroiden kansssa ja niille on rahaa ostella ruokaa ja vaatteita ja viedä lomalle, mutta ei omille. Tosi kiva isi!
Tälläistäkö pitää lapsille valehdella, ja puhua eikä olla ktkera, että mies heitti huitsinvevadaan omat lapsensa? Minusta sosi sairasta leikkiä onnellista kun oikeesti ei ole.
Jotain tuollaista minäkin eron jälkeen ajattelin mutta päätin, että tästä noustaan ja jonain päivänä me eletään lasten kanssa onnellista elämää. Viis siitä, ettei isä tapaa heitä kovin usein eikä rahaakaan ole paljon käytössä mutta meillä on kuitenkin toisemme. Olemme myös terveitä joten ei ole mitään syytä tuhlata elämää katkeruuteen ja vihaan. Isä on isä vaikka ei kotona asukaan. Ei lapsille tarvitse toitottaa että teillä on hyvä isä. Parempi olla vaikka hiljaa jos isästä ei löydä mitään hyvää sanottavaa. Ei kukaan heti eron jälkeen ole onnellinen vaan kyllä elämän kasaamiseen menee aikaa vuosia. Tai ainakin minulla meni mutta ne vuodet opetti paljon.
ymmärtää näitä tunteita sellaisen,joka on "kesken" eron käsittelyssään. Se eron käsittely vie aikansa,joillakin vuosia. Mutta sittenkun asiat ymmärtää,nousee myös katumus siitä miten esim. on hankaloittanut tapaamisia..minulla ainakin näin.
"Tälläistäkö pitää lapsille valehdella, ja puhua eikä olla ktkera, että mies heitti huitsinvevadaan omat lapsensa? Minusta sosi sairasta leikkiä onnellista kun oikeesti ei ole. "
Ei pidä valehdella,lapset ovat erillisiä ihmisiä kuin sinä. Vaikka he ovat sinusta tulleet,heillä on omat mielipiteet ja tahtonsa. Sinun kuuluu olla aikuinen ja puhua katkeruudesta ja onnettomasta olotilastasi aikuiselle, ei lapselle.
Ja lohdutuksen sanan voin sanoa,että olet lapsillesi/lapsellesi yhtä rakas kuin etävanhempi.
toimia fiksusti eivätkä hankaloita tapaamisia kuten olet tehnyt ja siksi ei tarvitse kirjoitellakaan tuollaista ylitunteellista moskaa kenenkään luettavaksi. Lapsille kerrotaan kuten asiat on, ei tarvitse maalailla uusikoistakaan mitään vaan heistä otetaan selvä ja sitten kerrotaan lapsille totuus mitä ovat. Sydämmestään toivomiset ja uudet elämät on aikuisten tasapainotonta käyttäytymistä omia lapsiaan kohtaan.
toiset näköjään on katkeria läpi elämän....
Mitähän, jos uuden eukon kakaroitten ruuat, vaatteet ja lomat rahoittaakin eukko itse, lasten omalta isältä/kunnalta tulev elari ja lapsilisä. Sinun ex-ukkosi maksaa omat menonsa, ikävä jos hän on niin pa että ruokot kiertää kunnan kautta, toisaalta saat ne sieltä varmasti.
Viis minusta, lapset vaan säälittää. Minä pärjään, mulla on isä ja äiti, jotka eivät koskaan ole jättäneet, eikä eronneet. Mutta lapseni säälittää, kun valitsin huonon miehen joka ei lapsiaan arvosta. Sellaista esimerkkiä en halua lapselleni näyttää miten isä toimii. Jättää omat ja siirtyy vieraaseen pöytään. Siksi m eille oli parempi jättä mies kokonaan kuin kinuta hänen peräänsä. Meille sopii mainiosti,, sillä huonompaan päin emme enää voi mennä.
Mutta mies on itse tiensä valinnut, ja saa nyt kärsiä siitä kunnolla.
Pitääkö hänkin sua mukavana, vai on ystävä vaan sen tähden, ettei mies palaa sun luo? Oikeesti exät ei tuollasia ajattele, ... käyttäydyi typerästi ym! Huh huh.. kunhan puhut lämpimiksesi.
Nii-in tiedä vaikka uusikko kirjoittelisi minusta..mene ja tiedä..mutta en usko ex-mieheni valinneen sellaista saati hän ei hyväksyisi sellaista. Ja jos on niin en voi mitään. Ehkä hänellä on käytävä läpi jotain elämässään esim. hyväksyä meidän ex-miehen kanssa eletty menneisyys. En voi mitään jos ex-mieheni katkeroituisi minua kohtaan ja alkaisi kiusanteko..Harmittaisi kovasti kylläkin.
Tarkoitan,että se uusikkokin on ihminen kaikkine tunteineen. Ei meidän tarvitse välttämättä koskaan tutustua,ei harmita,,minä elän jo omaa elämääni.
Enkä katkeroita lapsiani meidän aikuisten asioilla,jotta he saisivat mahdollisimman paljon hyvää elämässään. Olenhan heidän äiti ja haluan parasta heille.
Mukava kuulla että tällä palstalla on muitakin exiä, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin minä!
Olen myös onnellinen siitä että ex-mieheni on löytänyt itselleen elämänkumppanin jonka kanssa elää elämäänsä! (Myös minä olen löytänyt elämäni miehen!)
Minä luotan lasteni isään, hän on paras ja ainoa isä lapsilleni. Niinpä luotan myös hänen "makuunsa" uuden puolison valinnan suhteen. Sydämestäni toivon heille kaikkea hyvää! Jos minä en ollut se oikea ex-miehelleni niin toivon että se on nyt löytynyt. Miksi pilata ainoaa elämäänsä vihalla ja katkeruudella?
Kiva oli lukea tälläistäkin tekstiä. Tottakai ero itsessään on jo sellainen elämänmuutos, että siinä alussa tulee kaikenlaista tehtyä ja se on inhimillistä. Mutta te ootte hyvin päässeet asiasta yli ja tuutte toimeen. Ja sä pystyt todella rehellisesti kirjoittamaan noista fiiliksistäs. Toi on mun mielestä todella iso lahja erovanhemmilta (ja uusilta puolisoilta) lapselleen, että osaavat tulla toimeen (ylimmät ystävykset ei tarvitse olla, mutta kiukuttelut jääkööt pois) keskenään. Ja antaa hyvää esimerkkiä lapselle, että aikuiset ovat aikuisia eikä kinastelevia tenavia.
Muutenhän ei tulisi positiivisa viestejä, ellei kysy itseltään ja vastaa itselleen! Hih...
Onko sinun niin vaikea ymmärtää että kaikki exät eivät ryve kaunassa ja katkeruudessa???
Onko sinun hyvä olla kun ryvet päivästä-viikosta-kuukaudesta-vuodesta toiseen vihassa ja itsesäälissä?
Olet säälittävä.
En ymmärrä miksi on vaikea ymmärtää sitä että elämä ei lopu eroon. Se jatkuu ja kyllä vihasta sekä katkeruudesta on jossain vaiheessa päästävä irti sillä sehän tuhoaa elämän. Mitä merkitystä on elämällä joka jää elämättä vain sen takia että on katkera? Kyllä minä haluan elää elämääni täysillä vaikka joskus olenkin ollut katkera ja vihainen.
En ole antanut ex:lle anteeksi hänen tekoaan; pettämistä ja tuskin koskaan tulen antamaan. Olisin odottanut että pitkä avioliittomme olisi saanut kauniimman lopun; eli ex olisi kertonut ettei ole tyytyväinen elämänsä minun kanssani, olisi erottu ja hän olisi sitten etsinyt uuden ihmisen. Tai kun löysi tämän uuden ihmisen olisi heti kertonut että haluaa eron eikä olisi edes yrittänyt salata sitä. En anna anteeksi myöskään uusikolle sillä mielestäni he molemmat tekivät väärin. Itse naisena en pystyisi suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa. Ja jos olisin vielä itsekin naimisissa niin mihinkään suhteeseen en ryhtyisi. Katkera ja vihainen olin mutta en ole enää. Eläkööt he omaa elämäänsä ja minä elän omaani. Lasten takia yhteyttä joudutaan pitämään ja siihen pystyn sillä olenhan minä aikuinen. Ehkä joskus joudun pakosta uusikon kohtaamaan ja tiedän, että se tilanne hoituu asiallisesti. Mitään yhteyttä meidän ei tarvitse pitää sillä lasten asiat hoidan ex:n kanssa.
Näinhän se menee juu. Mitään positiivista ei eronnut nainen tai eronneen kanssa yhteen mennyt nainen voi kokea elämässään tai tehdä "oikein". Koska muutenhan täällä ei voitaisi vain kauhistella millaisia ne exät ja nyxät ovatkaan - tulisihan sitä paha mieli, jos oikeasti jotkut osaa olla sovussa ja kokee turhaksi lähteä tyhjän vuoksi riitelemään. Saati, että joku puhuisi rehellisesti tunteistaan - kaikessa hirveydessään ja ihanuudessaan.
Mutta voin vakuuttaa, että minä en ole tuo ex, en ole ylipäätänsä edes kenenkään lapsellinen ex. Ja silti musta on hienoa lukea myös tätäkin puolta, sitä että on onnistuttu ja kaikesta huolimatta lapsille voidaan taata riidaton ympäristö. :)
myös kirjoittanut ihan rohkeasti ja rehellisesti nimimerkin "ap.kirj." kun olen kommentoinut. Ja tiedän että on muitakin eronneita,jotka ovat taatusti kärsineet katkeruudesta,ehkä epäreilusta erosta ja olleet myös tunteiden vietävissä. Niin mukava kun niitä asioita on ruotia,niin pahalta ne tuntuu myös siitä katkeruuden tunteessa elävältä. Ja se on hienoa jos joku ei missään vaiheessa eroa tunne katkeruutta,ja se on hienoa jos on tuntenut ja päässyt yli. Ja ne jotka elävät siinä vaiheessa-kyllä se ohi menee joillakin kestää vain kauemmin. Mutta se,että katkeroittaa lapsensakin,voi tulla oravanpyöräksi,josta isä hyppää yleensä aina ensimmäisenä ulos. En yleistä,mutta olen nähnyt näin käyvän ja lukenut näiltä sivuilta.