Kokeeko kukaan muu, että alkoholin käyttö on liian tärkeää suurimmalle osalle nuorista?
Siinä lukioiässä kaverit alkoivat kiinnostua juomisesta. Itse en siitä jaksanut niin kovasti innostua: paha olo ja -maku tulivat ensimmäisenä mieleen hirmujuomisesta. Alkoholin juominen alkoi käymään muille kokoajan tärkeämmäksi ja pian muiden elämä pyöri kokonaan sen ympärillä. Päivällä suunniteltiin mitä juomia haetaan kaupasta, kuka huijaa rahaa vanhemmilta ja mihin mennään juomaan. Ilta ja yö suijuikin juomiseen keskittyen. Seuraavana aamuna taas kaverit kilpailee siitä kuka muistaa vähiten edellisestä illasta, kuka kadotti eniten vaatekappaleitaan matkanvarrelle. Se on voittaja, joka ei muista mitään ja heräsi omasta oksennuksestaan.
Itse en ikinä ymmärtänyt miksi koko elämä pitää pyhittää juomiselle. Tuntuu niin pinnalliselta ja turhalta. Pidin itseäni huomattavasti kypsempänä kuin kavereitani ja kuvittelin, että tämä hulluttelu korjaantuu vuoden sisällä kun teinivaihe menee muilta ohi. Eipä mennyt, sama meno jatkuu vieläkin vuosia myöhemmin nyt yliopisto-iässä miltei kaikilla jotka tunnen. Luultavasti juopottelu on pahentunutkin.
Kesäisin kun muut kokivat hulppeitahetkiä kalsarikännibileissään, matkustelin maailmalla. Vähintään pari kuukautta kesälomalla kiersin Eurooppaa ja Amerikkaa pienellä budjetilla. Useimmiten yksin, pari kertaa veljeni kanssa (joka ei poikkeuksellisesti kuulu alkoholiläträyskerhoihin). Yllätyin kun kuulin mitä summia kaveriporukassa käytettiin juomiseen. Olen käyttänyt vähemmän rahaa kiertäessäni yli vuoden maapalloa kuin he ovat käyttäneet muutaman vuoden kaljan juomiseen.
Sitten heräsi ajatus: Ehkä minä olenkin se outolintu, koska en piittää alkoholista ja kuluta siihen niin paljon rahaa? Ehkä pelkästään kasvoin erilleen 'normaalista' ihmisistä, ja elämä ja suunnitelmat kuuluisi oikeasti tehdä juopottelun ja bilettämisen ympärille? Ajatteleeko kukaan muu samoin, tai pikemminkin miksi ette ajattele?
Siinä lukioiässä kaverit alkoivat kiinnostua juomisesta. Itse en siitä jaksanut niin kovasti innostua: paha olo ja -maku tulivat ensimmäisenä mieleen hirmujuomisesta. Alkoholin juominen alkoi käymään muille kokoajan tärkeämmäksi ja pian muiden elämä pyöri kokonaan sen ympärillä. Päivällä suunniteltiin mitä juomia haetaan kaupasta, kuka huijaa rahaa vanhemmilta ja mihin mennään juomaan. Ilta ja yö suijuikin juomiseen keskittyen. Seuraavana aamuna taas kaverit kilpailee siitä kuka muistaa vähiten edellisestä illasta, kuka kadotti eniten vaatekappaleitaan matkanvarrelle. Se on voittaja, joka ei muista mitään ja heräsi omasta oksennuksestaan.
Itse en ikinä ymmärtänyt miksi koko elämä pitää pyhittää juomiselle. Tuntuu niin pinnalliselta ja turhalta. Pidin itseäni huomattavasti kypsempänä kuin kavereitani ja kuvittelin, että tämä hulluttelu korjaantuu vuoden sisällä kun teinivaihe menee muilta ohi. Eipä mennyt, sama meno jatkuu vieläkin vuosia myöhemmin nyt yliopisto-iässä miltei kaikilla jotka tunnen. Luultavasti juopottelu on pahentunutkin.
Kesäisin kun muut kokivat hulppeitahetkiä kalsarikännibileissään, matkustelin maailmalla. Vähintään pari kuukautta kesälomalla kiersin Eurooppaa ja Amerikkaa pienellä budjetilla. Useimmiten yksin, pari kertaa veljeni kanssa (joka ei poikkeuksellisesti kuulu alkoholiläträyskerhoihin). Yllätyin kun kuulin mitä summia kaveriporukassa käytettiin juomiseen. Olen käyttänyt vähemmän rahaa kiertäessäni yli vuoden maapalloa kuin he ovat käyttäneet muutaman vuoden kaljan juomiseen.
Sitten heräsi ajatus: Ehkä minä olenkin se outolintu, koska en piittää alkoholista ja kuluta siihen niin paljon rahaa? Ehkä pelkästään kasvoin erilleen 'normaalista' ihmisistä, ja elämä ja suunnitelmat kuuluisi oikeasti tehdä juopottelun ja bilettämisen ympärille? Ajatteleeko kukaan muu samoin, tai pikemminkin miksi ette ajattele?
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Sitten heräsi ajatus: Ehkä minä olenkin se outolintu, koska en piittää alkoholista ja kuluta siihen niin paljon rahaa? Ehkä pelkästään kasvoin erilleen 'normaalista' ihmisistä, ja elämä ja suunnitelmat kuuluisi oikeasti tehdä juopottelun ja bilettämisen ympärille?"
No eikös tuo ole selvää, että olet poikkeava kun et tee niin kuin suurin osa muusta nuorisosta? En vain ymmärrä, miksi koet normaaliuden olevan millään tavalla tavoittelemisen arvoista. Miksi sinun pitäisi tehdä päätöksiä muiden ihmisten päätösten mukaan? Ei kai tässä ihan lampaita olla, vaikka ihminen laumaeläin onkin.
Ainakin itse koen tärkeimmäksi, että olen tehnyt elämässäni valintoja sen mukaan, mitkä asiat koen omikseni. Minua ei kiinnosta alkoholin juominen enkä siis sitä juo, enkä joisi vaikka koko muu maailma niin tekisi. Kukaan ulkopuolinen ei määritä sitä, miten minun "pitäisi" tämä elämä elää.
En tosiaan tavoittele sitä normaaliutta vaan ongelma on ettei löydy henkilöitä joiden elämä ei pyöri alkoholin ympärillä. Kuten derfeind tässä alla sanoikin niin sitä joutuu helposti erillee porukasta ja kyllähän se alkaa pian ketuttamaan.
Saman asian olen minäkin huomannut. Itse en ole alkoholin juonnista pahemmin kiinnostunut, silloin tällöin saatan sitä pienen määrän juoda. Baareissa en ole käynyt kertaakaan enkä ostanut alkoholipitoisia juomia kaupasta, vaikka ikä sen jo sallisi.
Suoraan sanottuna vituttaa, kun kaverit koulussa suunnittelevat bileitä, ja viikonlopun jälkeen kertovat kännisekoiluistaan. Jokapäiväinen puheenaihe koulussa on alkoholi, ja se alkaa oikeasti pidemmän päälle vituttamaan. Itse kun en tuota viinaa tms. kovin usein ja hirveästi ota, jään ryhmän ulkopuolelle.
Näillä kännisillä kavereilla on tyttöjen kanssa säätöjä, minulla ei. Tytöt nimittäin tuntuvat epäilevän mahdollisuuksiani mihinkään, kun en tuota ilolientä juo. Ei siinä, kyllä tytötkin arvostavat raittiutta/kohtuujuomista, varsinkin kun se yksi kuume iskee...
"Ei siinä, kyllä tytötkin arvostavat raittiutta/kohtuujuomista, varsinkin kun se yksi kuume iskee..."
Niinpä ja sekös vasta ärsyttääkin, itse kun olen alkoholiton ja "kiltti" (en tosin mikään persoonaton muiden tahtoon alistuja) mutta isäksi en koskaan aio ryhtyä.
Se alkon käyttökin menee vähän niinku suvuttain, siis perimästä, toiselle maistuu, toiselle toiselle se on liian hapanta. Joten olkaa onnellisia joille ei maistu. Mutta kun se tuntuu maistuvan jo keski ja eteläeuroopan nuorillekin, siis humalahakuisesti. Ovat ottaneet oppia pohjoismaista. Muutama vuosi sitten ihmettelivät huuli pyöreänä näitä suomalaisnuorison juomatapoja, nyt ovat itse samanlaisia.
Mitä taas tyttöihin tulee, kyllä sitä kiinnostusta tulee kunnon poikiin kunhan biolokinen kello alkaa tikittää, niinkuin tuossa äsken vihjasitkin. Haluavat nääs lapsilleen kunnon isän. Tosin ne on silloin jo nussittu pitkin ja poikin. Mutta mitä se haittaa, Eihän se käytössä kulu, eipähän tarvitse piikuuden kanssa ährätä.
niinpä, kaikki eivät vaan ole yhtä rohkeita kuin sinä ja uskalla kohdata maailman selvinpäin. hyvä että meitä ihmisiä on moneen lähtöön, koska eihän se nyt olisi enää hauskaa jos kaikki olisivat aina kännissä ja kenellekään ei olisi kielteisiä käsityksiä siitä vaan sitä pidettäisiin kaikinpuolin ok juttuna. yksi osa kännäämisen viehätyksestä tulee just siitä että sitä pidetään paheellisena, sen takia varsinkin nuoret haluaa tehdä sitä että voisivat kapinoida vanhempiaan ja muita auktoriteetteja vastaan. jos alkoholiin suhtautuminen olisi kaikinpuolin myönteistä ja hyväksyväistä ja siihen jopa kannustettaisiin, niin tuskinpa sitä sillon pidettäisiin niin "coolina".
Jes
itse en käytä alkoholia 8 luokalla minulla oli pari tosi hyvväkin kaveria jotka alkoivat käyttämään lääkkeitä ja alkoholia.....yksinkertaisesti erosin tästä porukasta ja etsin itselleni sopivampaa seuraa........en tajua mikä kiire siihen alkohliin sekaantumisella on...