Oletteko koskaan tunteneet toivotonta tuskaa hyvin rakkaasta ihmisestä luopumisesta,oman päätöksenne takia. Jo kauan läheisestä, joka ei oman levottomuutensa,juurettomuutensa takia pysty sitoutumaan kehenkään. Edestakaisin kulkua,muutaman tunnin matkan päähän toiseen maahan ja sieltä tänne, silloin kun hän tuntee tarvetta siihen. Menneisyys hänelle liian suuri taakka,vaikkei hän sitä itse käsitäkään.
Kuolleen menettäminen on lopullista, ja menettämisen aika usein parantaa
Mutta elävän,elinvoimaisen, ehkä ainoan,jota olette koskaan oikeasti rakastanut,vapaaehtoinen luovuttaminen on toista.
Aikuisten ihmisten rakkaus,se,joka on sen kokenut,ymmärtää. Aviollinen rakkaus,kiintymys,tottuminenkin,on eri asia. Rakkaus on vain sana,mutta se tunne,tieto, että hän olisi ollut se oikea,mutta silti kiellätte,estätte hänet. Ymmärtäneeköhän hän omassa ylpeydessään,että olisitte voineet antaa vaikka elämänne hänen puolestaan....ja niinhän minä oikeastaan teinkin.
Että hänellä olisi se vapaus,mihin hän kuuluu.
Miten hyvin sopiikaan nyt kulunut sanonta; On suurta,että on rakastanut,vaikka menettänyt,luopunut...kuin jos ei olisi koskaan rakastanut. En voi, enkä ole voinutkaan pitkään aikaan,tietäessäni tämän päätökseni lähestyvän,kuunnella eestiläistä musiikkia.
Suokaa anteeksi,että olen vaivannut teitä kertomisellani,vaivata ajatuksianne,mutta hyvä näinkin,olla olematta liian ylpeä kertoessaan menetyksestään.
Kuolleen menettäminen on lopullista, ja menettämisen aika usein parantaa
Mutta elävän,elinvoimaisen, ehkä ainoan,jota olette koskaan oikeasti rakastanut,vapaaehtoinen luovuttaminen on toista.
Aikuisten ihmisten rakkaus,se,joka on sen kokenut,ymmärtää. Aviollinen rakkaus,kiintymys,tottuminenkin,on eri asia. Rakkaus on vain sana,mutta se tunne,tieto, että hän olisi ollut se oikea,mutta silti kiellätte,estätte hänet. Ymmärtäneeköhän hän omassa ylpeydessään,että olisitte voineet antaa vaikka elämänne hänen puolestaan....ja niinhän minä oikeastaan teinkin.
Että hänellä olisi se vapaus,mihin hän kuuluu.
Miten hyvin sopiikaan nyt kulunut sanonta; On suurta,että on rakastanut,vaikka menettänyt,luopunut...kuin jos ei olisi koskaan rakastanut. En voi, enkä ole voinutkaan pitkään aikaan,tietäessäni tämän päätökseni lähestyvän,kuunnella eestiläistä musiikkia.
Suokaa anteeksi,että olen vaivannut teitä kertomisellani,vaivata ajatuksianne,mutta hyvä näinkin,olla olematta liian ylpeä kertoessaan menetyksestään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Gigololla on monta kohdetta.
Näen sen niin, että päätöksen tehtyään on tuska kaikkein suurin, se voi todella olla kaikenkattava sillä hetkellä.Yhtä varmaa on,että se hellittää, ja vielä varmempaa on, että tulevat tuskat saman yksilön aiheuttamina loppuvat kokonaan.
On järkevää nähdä eteenpäin ja kyetä punnitsemaan mahdollisuudet jatkoon.Vaikka se tällä hetkellä on pahimmillaan, on siinä jotakin kaunistakin. Jää arvokkaampi muisto itsestä varsinkin, miten toimi ja luopui mieluimmin, en usko kenenkään naisen haluavan sitoa todella rakastamaansa.
Silloin menettää jotakin, joka muistoissa voi olla kantavakin voima, ja tietoisuus vastapuolenkin kunnioituksesta päätöstä kohtaan antaa hohtoa muistoille! Itsensä ja motiivinsa tietää kuitenkin.
Ystävyyskö ei ole välillänne mahdollinen?
Toivon eheyttävää surutyötä ja voimia!
rakkauteni jätti minut raskaaksi kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen 22 vuotiaana. Yritin itsemurhaa mutta löydettiin liian aikaisin.
Valitettavasti tyttäreni oli ilmikuva hänestä ja muistutti minua miehestäni joka päivä.
Menin naimisiin kaksi kertaa jälkeenpäin mutta usein öisin valvoin 20 vuoden ajan ja surin häntä ja kyyneleet valuivat virtana.
Vasta 44 vuotiaana tapasin miehen joka pystyi lievittämään edes vähän sisäistä tuskaani, mutta ketään en voinut rakastaa ja kaikki aina hylkäsin ja varmaan särin monia sydämiä.
Nytkin vielä ajattelen sitä ainoata rakkauttani joka särki sysämeni niin täydellisesti, että tunnen pistoksen häntä muistellessa. Opiskeluni ja elämäni muuttui ja pysähtyi 22 vuotiaana. Minun olisi pitänyt kuolla.
Pöljä, elämä on elettäväksi tarkoitettu, ei siinä auta henkilökohtaiset rakkaudet. Rakkaus on universaalista: onhan sinulla tytärkin. - Rakastitko muuten itseäsi ollenkaan?
Olet hapan älä silti toisia siitä syytä.
Siltäkö sinusta tuntuu, olet tasaamassa toisen kärsimystä nimittelemällä, olisit voinut jättää tuon pyörimään sinne omien ikävien ajatusten joukkoon.
Näitä mielipahoja ja suruja kai sinullakin on ollut kuin noin katkeraksi olet jäänytkin