Mitä mieltä olette siitä, että aiomme mieheni kanssa hankkia ensimmäistä omaa koiraa, ja päädyimme roduista juuri dobermanniin? Koulussa olen peruskoulutusjuttuja opiskellut ja myös eri lajien juttuja.. Vanhempieni pikkukoirille olen perusasiat opettanut ja hoidan nykyäänkin niiden kynnet ja pesut yms.
Mies halusi vain kivannäkösen koiran jota jokainen vastaantuleva mummo ei pysähtyisi ihailemaan ja silittelemään, itse halusin moneen sopivan käyttökoiran ja vahvan luonteen joka ei pienestä lannistu..
Mielipiteitä, kiitos. :)
Mies halusi vain kivannäkösen koiran jota jokainen vastaantuleva mummo ei pysähtyisi ihailemaan ja silittelemään, itse halusin moneen sopivan käyttökoiran ja vahvan luonteen joka ei pienestä lannistu..
Mielipiteitä, kiitos. :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja oman egon esille tuomista...ni!
Hyvältähän nuo sinun kriteerit kuulostavat, dobberihan on erinomainen käyttökoira ja herättää kunnioitusta vastaantulijoissa, ehkä myös pelkoa. Mutta kunhan koira ei ole mikään egon jatke vaan harrastuskaveri, koska energinen koira dobberi on..
Meillä mieheni kanssa on saksanpaimenkoira, ja mietin juuri kovasti dobermannin ja sakemannin välillä, mutta päädyin sakemanniin.. Molemmat roduista ovat omapäisiä ja vaativat kunnon tapakasvatuksen. meillä neiti yritti pentuna pomottaa melkoisen kovasti ja välillä tuntui ettei saa mitään tolkkua koiraan. Tällä hetkellä neiti 2,5vuotias ja tottelee kuin unelma.
Kunhan muistatte, että kun koira on todennäköisesti jääräpäinen ja koettelee ja koulutus VIE aikaa, niin ette luovuta. Ja koiraa kun ei saa opettaa nyrkki ojossa, jotta siitä saa tasapainoisen ja mielyttämishaluisen, pelottoman koiran, vaikka se joskus helpommalta tuntuisikin itsepäisen koiran kanssa.
Valitettavasti joudun kertomaan teille, että dobermanni on vaikea koira ensikertalaiselle. Sen koulutus vaatii todella paljon lempeyttä ja lujaa tahtoa sekä kärsivällisyyttä. Ihan yhdessä vuodessa ei dobberista unelmakoiraa tule. Itse dobermannin omistaneena voin sanoa,että se, jos on pieniä koiria vaikka oikein kouluttanutkin, ei merkitse yhtään mitään dobberin kanssa. Itse suosittelen rotua vain todella kokeneille ja mielellään aiemminkin vaikeahkon rodun omistaneille ihmisille. Dobermanni vaatii paljon aikaa, liikuntaa ja toimintaa, se turhautuu erittäin herkästi. Omalla dobberillani oli varsin hermoille käyvä ja vaikea murkkuikä, joka alkoi kun koira oli siinä vähän yli vuoden vanha ja ihan kohtuullisen koon saavuttanut. Tuntui kuin kaikki opittu olisi kadonnut koiran päästä. se jahtasi pyöriä, autoja, mopoja, ihmisiä, ei kuullut vaikka kuinka kutsuin, maanittelin, karjuin. Koirani oli uros ja jossain vaiheessa hän sitten päätti mitellä johtajuudesta kanssani. Voin vain sanoa, että vaatii ihmiseltä paljon ottaa joka ikisessä koiran kanssa tehtävässä asiassa huomioon se, että minä olen johtaja ja kuinka osoittaa se sille ilman väkivaltaa. Koiraani voisi sanoa luupääksi, tai sitä ainakin oli nuoruudessaan. Poika kastroitiin sen ollessa siinä neljän vanha, kun johtajuus meinasi riistäytyä käsistä. Koira painoi 50 kiloa, ei mitään läskiä vaan kiinteää lihasmassaa, niin komeaa kuin vain dobberilla voi olla. Koira otti voimakeinot käyttöön, se yritti selättää minua leikkien yhteydessä ja lakkasi uskomasta/kuulemasta minua kun osoitin sille, että sillä ei ole oikeutta vouhkata narttujen perään jos minä niin päätän. Se ratkaiseva kerta, jonka jälkeen kastrointipäätös tuli, oli eräänä syksyisenä päivänä, jolloin pihamme ohi käveli nainen juoksuisen pikkukoiranarttunsa kanssa. Piha oli aidattu, yli ei päässyt joten koira meni aidasta läpi. Niin läpi. Laudat vain napsahtelivat kun kiihkoissaan kuolaava uros syöksyi tiellä kävelevän pikkunartun perään. Huuto oli hirveä, minua ja koiraa uhattiin jo ampumisellakin ja kaiken keskellä tämä 50 kiloinen musta uros yrittää astua vajaan 2 kilon narttua. Säikähdyksellä onneksi selvittiin, mutta sekä minä, että nartun omistaja olimme hyvin järkyttyneitä. Eläinlääkärikäyntihän sitä episodista tuli sille nartulle, onneksi ei ollut sattunut mitään. Onneksi se omistaja oli hyvin ymmärtäväinen, etenkin kun A) syöksyin pelastamaan hänen koiraansa lähes salaman nopeudella ja B) kun vannoin käsi raamatulla leikkauttavani koirani samanlaisten tapausten välttämiseksi. Kastraation jälkeen koirasta tuli parempi kuin hyvä, jäi turhat vouhkaamiset ja vaahtoamiset. Valitettavasti syöpä vei kaverin sitten juuri ennen 9 vuoden ikää. Tämä onkin toinen asia mitä dobermannia harkitsevat harvoin ajattelevat. Dobermanni on valitettavasti varsin sairastava rotu. Yleisesti esiintyy kasvaimia ja kaularangan ongelmia, maksasairauksia, silmävikoja sekä lonkkavikaa, kyynärnivelongelmia jne jne. Vaikka rotu kuuluu Pevisaan, eli perinnöllisten vikojen vastustusohjelmaan. Yleisesti on ollut ongelmia myös mm. korvien terveyden kanssa.
Eli harkitkaa nyt todella tarkkaan ennen kuin otatte sen dobberin siihen hihnan päähän ,ettei sitten saada taas yhtä ongelmakoiraa.
Dobermanni on upea rotu, ja vaikka varoitteluja tuossa onkin, niin kyllä ne samat kriteerit sopivat lähes kaikkiin palveluskoirarotuihin. Ei dobberi ole sen kummempi eikä vaikeampi, kuin muutkaan palveluskoirat. Se, miten tempperamenttinen ja vaikea koira on, riippuu pitkälti siitä, mitä asioita koiran kasvattaja painottaa. Jos hän on paneutunut käyttölinjoihin, on todennäköistä, että koiralla on varsin vahva luonne. Jos taas näyttelyt ovat ensisijainen painotus, luonnekin on toisenlainen.
Mielestäni vahva- ja varmaluonteisen koiran kanssa eläminen on paljon helpompaa, kuin kaikkea pelkäävän aran koiran kanssa. Joku voi olla toista mieltä, mutta molemmista on kokemusta.
Moro!
Onneksi olkoon, olette päätyneet upeaan rotuun... Mutta ottakaa varoitukset tosissaan! Minä en halua lannistaa, päinvastoin, olen itsekin menettänyt sydämeni tälle rodulle!!
Juuri tämän murkkuikävaahtoamisuhmaikä-jutun takia olen päätynyt hankkimaan aikuisen koiran. Itse asiassa eläkeläisen... Minulle on tulossa vanha dobberi, tosin erittäin hyväkuntoinen sellainen! Minulla on kaksi pienempää rotua edustavaa koiraa jotka juuri alkavat olla murkkuiän ohittaneita ja en todellakaan halua uutta sessiota heti perään..! :)
Minuakin kismittää se kun jos sanon yhdeksi kriteeriksi dobberin hankkimiseen sen ettei jokamummo tule taputtelemaan että "ompa se söpööööö...!" (nykyiset koirani ovat juuri sellaisia...huoh...) niin heti leimataan että JAHA. EGONJATKETTA EGONJATKETTA!!! Ymmärrän kantanne...
Joo...turhaa kälätystä tähän väliin mutta haluan vain onnitella ja todella paljon onnea koiran hankintaan!! Ja kun teitä varoiteltiin että dobberi on murkkuiässä hankala... Se on. Mutta jos uskotte omaavanne tarpeeksi tahdonlujuutta ja hyviä hermoja, niin sanon vain että JOSTAKINHAN SE ON ALOITETTAVA!! Kyllä dobberikin käy ensimmäiseksi koiraksi! Jos haluat dobberin, ei ole mitään järkeä "aloittaa" jollain puudelilla!! Ja kuten juuri aikaisemmassa tekstissä sanottiin: vaikka oletkin touhunnut pikkukoirien kanssa, siitä ei ole mitään hyötyä!!! Eiköhän jokainen dobberi-,sakemanni-,rottweiler-jne. harrastaja ole joskus ottanut sen "ensimmäisen vaikean koiransa..." :)
ZEMIÄ TEILLE!!
Meillä on dobberi ja se oli mulle eka koira.(miehelläni on ollut aikasemmin koiria)
Meidän dobberi on ollut erittäin vaikee kouluttaa...nyt tottelee joten kuten mutta jos se päättää olla tottelematta niin ei sen päätä helpolla käänetä.
Yleensäkkin ne on aika itsepäisiä.
dobberi vaatii ihan hirveesti aikaa. Tarvii myös pitkiä lenkkejä ja paljon tekemistä.
Jos päädytte ottamaan dobermannin niin suosittelisin että meette sen kanssa tottelevaisuus kouluun.
Jos olet valmis käyttämään aikaa koirasi kanssa, niin mikä ettei. Mulla ittellä oli kokemusta aikaisemmin "pikku" koirista ja nyt sit meillä on kolme dobberia, joista kaksi aikuista ja yksi pentu. Joskushan se on se eka dobberi hankittava, jos kerran sellanen haave on. Isommat koirat on peruskouluttetuja ja pennun koulutus menossa. Nämä koirat vaativat EHDOTTOMASTI koulutusta, joka on aloitettava heti pennun kotiuduttua. Silloin se oppii parhaiten... Eikä kaikki yksilöt ole samanlaisia. Meidän uros ei ole ollenkaan "sukupuolisesti aktiivinen" tyyppi, ei koskaan ole ollut mitään ongelmia sen asian suhteen. Paitsi tietenkin, kun omalla nartulla oli juoksut.... Uros on ollut helppo koulutettava, narttu hankalampi.... Uros onkin hyvin avoin luonteeltaan ja hyvin innokas oppimaan....
Toinen kokemus, joka mulla on.... Ota ihan luovutusikäinen pentu, ettei sille ole ehtinyt tulla mitään "huonoja kokemuksia".... Dobberit muistavat todella hyvin kaikki epämiellytävät tapahtumat todella pitkään ja niitä on sit vaikea saada unohtamaan....
Mutta kommentteja tulet varmasti kuulemaan.... Dobberit herättää monessa ihmisessä kielteisiä tunteita....
Mutta kaikesta huolimatta olette valinneet hienon koiran!!! Onnea pennun hankintaan!!!!
"kyllä käy
Kirjoittanut: suuskii, 21.3.2004 klo 16.03
Kyllä käy,hermorakenteet loistavia,itselläni kaksi kyseisestä kennelistä,käy tutustumassa netissä ja käy itse tsekkaamassa jos mahdollista,voit yllättyä positiivisesti."
kyse Saksanpaimenkoirista ja tietystä kennelistä ??!!
yhteen sattumaako ....sama nikki sama tyyli kirjoittaa???
meiän toope on helpompi kuin mitä oli ensimmäinen sekarotuinen. Ja siinä oli ns. helppoja rotuja. Ei mitään johtajuus ongelmia, pienillä teoilla aina päivässä muistutetaan että kuka johtaa ym. itse menen aina ovesta ensin ja koira perässä kunhan on ensin istunut ja saanut lupani tulla. tuommosia pieniä asioita ettei koira unohda että kuka määrää. Tietenkin hirveän koirakohtaista, mutta meillä on arvojärjestys selvä. Sopii myös ensimmäiseksi koiraksi, kunhan on pitkä pinna ja ei jää sunnuntaisin vaan sohvalle makaamaan. Tarvitsee paljon liikuntaa ja aivojumppaa. Meillä no problems!! Suosittelen.
löytyy, oon nuorten hevosten kanssa ollut paljon tekemisissä, ja luulen että ihan yhtä pitkää pinnaa kokeilevan koirankin kanssa tarttee.. Ja enhän mä tietenkään vertaa dobberin koulutusta niitten pikkukoirien kouluttamiseen, en todellakaan, mutta kerroin sen vaan siks että jotain oon tiedoillani siis tehny.. Ja lenkeistä ei oo pulaa varmastikaan, hevosten seuraan maastoon sitten isompana, niin eiköhän tuu lenkkeiltyä.. :) Kaverin koiran kanssa oon kans auttanu kun se ei meinannu oppia 'eteen' käskyä sitten millään.. Mutta lisää tietty mielipiteitä :)
Mielestäni voitte ottaa. Jostainhan se on aloitettava. Olen tullut siihen tulokseen että tällä palstalla ei kannata kysyä mitään, kun mikään ei oo kuulemma ikinä järkevää. Itse kysyin mielipidettä siihen että kun otamme rottweilernartun puolivuotiaalle appenzellinpaimenkoirallemme kaveriks (uros), enkä saanut kuin pari myöntävää vastausta. Ottakaa vaan jos luotatte itseenne, niin kuin mekin luotamme!!!
...ja itsellesihän sen koiran /koirat otat miksi ihmeessä edes tulet tälläiseen paikkaan kyselemään muiden mielipiteitä?
Jollei halua kummallisia vastauksia ja sekopäiden ääliömäisiä provoja.....??!!!
Olen muutoinkin pitkään ihmetellyt kuinka "uusavuttomaksi" asiat ovat menneet ,mitään päätöksiä ei tunnuta osaavan tehdä itse vaan siihen pitää hakea suuren vaikka tuntemattoman ihmisjoukon mielipide ???
Meillä asustaa dobbari-poika ja meillä on kyllä kaikki mennyt todella hyvin..
Meille se oli myös ensimmäinen yhteinen koira, ja kummalakin oli ollut koiria kotona.
Pitkää pinnaa tarvisee kyllä tosisaan mutta meillä poika on niin mahottoman kiltti, myös naapurit ja muut ihmiset ovat kehuneet koiraa hyvä luontoiseksi. Tosin ne mummot ei kyllä tosissaan tule sitten 10 metriä lähemmäs..pienten lasten vanhemmat yleensä kääntyy jopa ympäri tiellä missä me joutuisimme ohittamaan toisemme!
Luonnetta koirasta löytyy ja energiaa vaikka muille jakaa!!
Pitkiä lenkkejä rakastaa yli kaiken!!!
Jos te nyt dobbariin päädytte, niin ihania ja muistojen arvoisia hetkiä!
terv. katja