Ensi viikolla olisi tarkoitus tehdä ekaluokkalaisellemme HOJKS, ja nyt mietin minkälaisia käytännön apukeinoja voisi ehdottaa koululle pojan avuksi. Ongelmana pojalla siis levottomuus, häslääminen, sosiaaliset suhteet, uhmaaminen, tottelemattomuus, sääntöjen noudattamisen vaikeus, yms. Millä pikkukonsteilla voidaan esim. helpottaa ADHD-lapsen keskittymistä ja paikoillaan istumista? Jotain vinkkejä olen täältä löytänytkin, mm. korotettu tuoli ja jokin pikku lelu lapsen käteen näperreltäväksi. Minkälaisia apukeinoja teillä muilla on mietitty lasten avuksi?
hojks
iuyhgb
1248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
voi olla liikkumisen sallimisesta luokassa. Jos lapsella on diagnosoitu AD/HD on mielestäni todella tylsää vaatia lasta istumaan paikoillaan 45 minuuttia. Itse erityisopettajana sallin liikkumisen. Tiedän, että tämä jakaa mielipiteitä melko paljon, sillä osa opettajista ja vanhemmista kokee, että tällaiset "erivapaudet" vain koettelevat luokan suhdetta. On väärin sallia toiselle vapauksia ja toiselle ei. Itse näen asian toisin. Jo varsin pienet lapset, siis myös lapset alkuopetuksen piirissä, ymmärtävät todella paljon,jos heille vain viitsitään asioita selittää. Lapset kyllä hyväksyvät erilaisuuden, jos me aikuiset omalla esimerkillämme osoitamme, että on ihan ok, että toiset toimivat hieman eri tavalla kuin toiset. Liikkumiseen tunnilla voisi luoda ennalta sovittuja mahdollisuuksia. Lapsi voisi vaikkapa siirtää työskentelypaikkaansa luokassa tai jaloitella hetken aikaa, jos keskittyminen on tuskallista.
Kun lasta ei väen vängällä pakoteta istumaan paikoillaan 45 minuuttia (tämä on varsin haasteellista myös "tavallisille" lapsille), hänellä on aidosti parempia mahdollisuuksia keskittymiseen. Lapsi ja opettaja voivat keskenään sopia myös merkistä, jolla lapsi osoittaa opelle sen, että keskittyminen juuri kyseisellä hetkellä on kovin vaikeaa. Näin lapsi oppii kontrolloimaan omia keskittymättömyyden hetkiään ja tunnistamaan niitä. Opettaja ei saa vaatia tällaiselta lapselta liikaa, mutta ei myöskään liian vähän. Toivottavasti lapsesi opettaja on rautainen ammattilainen ja ennen kaikkea sensitiivinen kasvattaja:)