kaverillani on 16vuotias itäsiperianlaika uros. tämän koiran isällä oli perinnöllinen sairaus joka huomattiin vasta pentujen synnyttyä. Sairautena oli kasvainten tulo peräaukkoon. kaverini koiralla on siis kasvaimia peräaukon suulla. he olivat käyttäneet koiraa el:ssä mutta asialle ei voitu tehdä mitään ja el olisi lopettanut koiran, mutta kaverini isä ei halunnut luopua koirasta. nykyään tämä koira vain makoilee ladossa ja on kyllä aina valmis lähtemään lenkille, myös tervehtiin vieraita iloisena häntä heiluen. mutta sitten pahin. kukaan ei tiedä onko tällä koiralla kuinka kovat tuskat niiden pattien takia? onkohan peräaukko kipeä vai ei? joskus koira puhkaisee ne patit ja verta valuu, niitä varmaan kutisee? tai mistä sen tietää? koira on silti hirveän iloinen ja aika touhukas pakkaus ikäisekseen. vielä tämä se tässä kamalaa onki ku tämä isä on antanut (tytölleen) kaverilleni 16v luvan päättää tämän koiran elämän koska itse haluaa. kaverillani on tosi kamala olo, eikä tiedä mitä tehdä? kukaan ei tiedä kärsiikö koira kokoajan vai haittaako ne patit sitä edes ollenkaa? haluaisin kovasti auttaa kaveriani mutta se on vaan niin hankalaa :(
Apuaa :((
tyttömaalta16
6327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tästä koirasta on vielä kuvia petsiessä. jos joku haluaa nähdä koiran. voin laittaa linkin.
Minä kyllä neuvoisin uskomaan sitä eläinlääkäriä, eihän se eläinlääkäri olisi hyvinvoivaa koiraa halunnut lopettaa, kyllä sen koiran täytyy olla oikeasti tosisairas....sano kaverillesi että ajattelee sitä koiraa eikä itseään/ihmisiä ja päästää sen koiraystävänsä kärsimästä...todella surullista ajatellakkin sitä sairasta vanhaa ystävää siellä kylmässä kosteassa ladossa :((
koiran perinnölisestä sairaudesta olisi tietoa jota lukea? milloin alkoivat nuo ongelmat koiralla?
jos el. lääkäri on sitä mieltä että koira pitää päästää pois niin olisi syytä uskoa. mutta voisi myös ottaa yhteyttä toiseenkin el. lääkäriin jos on epävarma.
Tottakai se on vaikea päätös. Itse jouduin 16-vuotiaana kantamaan 15-vuotiaan koiramme eläinlääkäriin lopetettavaksi koska äitini tai isäni eivät siihen kyenneet. Se oli ensimmäinen lemmkkini jonka olen joutunut lopettamaan, ja tuntui maailma raskaimmalta päätökseltä. Joskus vain ihmisen on pakko ajatella muuta kuin itseään. Tietenkin itse haluaisi lemmikin elävän niin pitkään kuin mahdollista, mutta miettikääpä onko sen elämä sellaista kuin se haluaisi sen olevan? Jos koira on ollut kaverisi paras ystävä jo 16-vuotta, eikö hän noiden vuosien jälkeen ole ystävälleen velkaa vähintään arvokkaan kuoleman? Ja sen, että se saisi kuolla tutun ihmisen syliin, sen sijaan että näivettyy yksinänsä ladossa, luultavasti sairaudestaan kärsien, siihen saakka kunnes keho yksinkertaisesti antaa periksi. Jos hän koiraansa rakastaa ja arvostaa, hän unohtaisi oman itsekkyytensä tässä asiassa vaikka se vaikealta tuntuukin. Sitäpaitsi 16-vuotias koira on jo todella harvinaisen vanha, joten eiköhän jo siinäkin suhteessa olisi aika kiittää yhteisestä ajasta ja päästää toinen lepäämään.
Tästä sairaudesta vielä.. Tuli itselle mieleen anaalifistelit, mutta onko kyse jostain muusta? Ystäväni koiralla nämä nimittäin äityivät todella pahoiksi, tulehtuneiksi ja märkiviksi. Ja aiheuttivat koiralle, no kivusta en voi tietää kun se ei sitä osannut kertoa, mutta vähintään erittäin suurta epämukavuutta. Koira oli vasta 9-vuotias, mutta ystäväni päätti että se on parempi lopettaa kun sairauteen ei sen kohdalla saatu minkäänlaista parannusta. Eläinlääkärin mukaan kipulääkkeiden avulla sen tilaa olisi voinut pitää siedettävänä, mutta koiran koko naamasta paistoi häpeä kun siltä välillä lensi paskat sisälle, ja ulkona piti rampata tauotta. Ja vaikka se loppuun asti nautti lällyttämisestä, ei se voinut elää enää sellaista elämää mistä se aiemmin oli nauttinut.
Koira on tullut mullekkin niin läheiseksi etten minäkään millään haluais siitä luopua vaikka oma koira ei olekkaan. Mun niin tosi hankala auttaa kaveria tässä tilanteessa, mutta ehkä se olisi silti parasta päästää koira jo pois. El olisi lopettanut koiran kun se oli 12v kun sitä käytettiin el:ssä ekan kerran ja silloin vasta huomattiin patit takamuksessa. Kaverini sanoi ettei se pysty tekemään sitä päätöstä yksin, koska sen elämän on aika loppua. Koirahan on ollut hänellä koko ikänsä ajan.
Oma koirani piti lopettaa 2 vuotta sitten 12vuotiaana ja se oli aivan kamalaa, mutta me teimme niin kuin el sanoi.
Tässä on vielä kuvia koirasta:
http://www.petsie.fi/pet.php?petid=44902&s=images&setid=41343
16 vuotias koira on jo ikäloppu eikä kukaan lääkäri enää sen ikäistä edes uskalla alkaa leikkaamaan. Olisi aivan sama jos satavupotiaalta ihmiseltä alettaisiin peräpukamia poistamaan.
Älytön ajatuskin.