En jaksa enää tämän lapsen kanssa

kaupungista/kunnasta?

Hae apua kotihoidon kautta, saisit apua kotiin.
Saatko
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/180701083327EH?OpenDocument

Etsi sosiaaliohjaaja (voi olla muullakin nimellä) itsellesi, hän auttaa sua näissä asioissa.
Perhetyöntekijä seurakunnassa...onhan noita.
Mutta oikeassa olet, älä lasta jätä, hae apua sulle,tykkäät kuitenkin siitä muksusta!

http://www.eriparivanhemmat.net/puhelimet.html

täällä on palvelevia puhelimia, soita vaikka turvakotiin jos voisit olla siellä...
Tsemppiä kyllä se siitä!

Ota yhteyttä paikalliseen sosiaalitoimistoon. He auttavat sinua lapsen kanssa ja yhdessä voitte miettiä sopivaa ratkaisua. Meilläpäin on olemassa tuettua asumista lapsiperheille turvakoti-muodossa. Sosiaalityöntekijöiden kanssa voi myös sopia että he käyvät auttelemassa lapsen hoidossa ja lastenkoteihin voi viedä väliaikaisesti.

Kuntasi sosiaalityöntekijä kertoo varmasti lisää kuntasi sosiaalipalveluista. Ota rohkeasti yhteyttä sinne! Ei ole häpeä hakea apua. :)

Se on kaikille huono yhtälö, että lopen uupunut yksinhuoltaja ei jaksa huolehtia lapsestaan. Kyllä lapsikin sen huomaa.

Ihan ensimmäinen juttu on, että sinun pitää saada itsesi kuntoon. Yritä saada lapsesi hoitoon silloin tällöin ja kerätä voimia. Jos sinulla on sukua tai ystäviä, käytä heitä. Omat poikani (jotka ovat kummatkin jossakin määrin erityistarpeisia) viettävät yhden viikonlopun kuussa isovanhempiensa luona), ja se kyllä auttaa. Jos läheisiä ei ole, niin aiemmassa viestissä ollut ehdotus tukiperheestä on oikein hyvä.

Jos olet masentunut, hanki hoitoa. Minulla on tästäkin kokemusta (tosin ajalta ennen lapsia). Lääkkeiden ja terapian yhdistelmä yleensä toimii. Valitettavasti hyvän hoidon saaminen mielenterveyden ongelmiin ei ole kovin helppoa, mutta aina kannattaa yrittää. Omalla kohdallani masennuslääkistys n.s. estolääkityksenä on estänyt uusiutumisen, ja se on todella tärkeää, koska lapsille äidin masennus on paha asia.

Viimeisenä keinona sitten lapsen sijoittaminen väliaikaisesti. Vaikka laitoit tämän viestin adoptio-palstalle, niin se ei varmaankaan ole sinulle oikea ratkaisu.

Olen pahoillani tilanteesi johdosta. On vaikeaa hoitaa lasta kun tarvitsisi itse hoitoa.

Minä olen sellaisen rumban läpi käynyt,että minulla on ollut isä ja äiti,jotka antoivat minut adoptoitavaksi n. vuoden ikäisenä. Adotiovanhemmat erosivat ja jäin adoptioisälle. Hän meni uusiin naimisiin ja erosi ja joutui vankilaan . Silloin olin adoptioisän vanhemmilla hoidossa. Adoptio purettiin ja jouduin takaisin omaan kotiin vajaa kahdeksan ikäisenä. Siellä sain kokea sisarusten pilkkaa.

Masennuin aikuisena ja olin 43- vuotiaana jo eläkkeellä. Nyt olen 53v. ja edelleen masentunut.

Tästä kaikesta tahdon sanoa,että hae itsellesiapua! Jos suinkin mahdollista,niin älä anna lasta pois. Hän kokee sen hylkäämisenä ja vaikuttaa hänen koko loppuelämäänsä.

Minun tyttäreni oli 9v. kun sairastuin masennukseen ja muistan,etten jaksanut henkisesti olla läsnä vaikka hoidin hyvin hänen puhtautensa,vaatehuollon ja ruokahuollon ja harrastukset, luin hänelle iltaisin ja pidin rukouksen. Hän sai olla vieressämme aina isoksi tytöksi asti. Kannettiin aina omaan sänkyyn nukahtaneena.

Mutta pieni lapsi on niin paljon vaativa,että sinun tarvitsee saada paljon apua. Edelliset ovatkin antaneet hyviä neuvoja. Mutta käy terkkarissa kertomassa kuolemantoiveistasi. Ottavat sinut vakvasti. Laittavat sinulle lääkkeet ja testin,kuinka syvä masennuksesi on.

Toivon sinulle sydämestäni apua ja kaikkea huolenpitoa mitä ikinä tarvitset.

Sinikka :)

Perhetyö.. varmaa apua perheen tarpeiden mukaan... itse olen yksin poikani kanssa (3kk) ja meillä pojan syntymästä asti käynyt perhetyöntekijät seuraamassa vointiani ja jaksamistani. heidän työhönsä kuuluu myös päivittäisissä asioissa auttaminen tarpeen mukaan. mm. on kiva lähteä yksin kauppaan sillä välin kun he ovat lapsen kanssa.. ota yhteys kuntasi sosiaali ja perhe palveluihin...

ole ketään läheistä ihmistä, joka voisi ottaa lapsen hoitoonsa muutamaksi viikoksi tai tarvittavaksi ajaksi, että pääsisit lataamaan akkujasi?

Nyt sinun täytyy miettiä sitä vaihtoehtoa mikä aiheuttaa vähiten vahinkoa, jos asiat ovat sillä mallilla, että jotain vahinkoa kuitenkin voisi tapahtua. Huonoin vaihtoehto sinulle itsellesi ja lapsellekin on itsemurha tai itsesi rääkkääminen loppuun. Luulen, että lapsesi ymmärtää isompana, että sijoitus joksikin aikaa oli parempi vaihtoehto kuin kuolemasi tai jokin muu huono vaihtoehto. Tärkeää on myöhemmin kertoa hänelle syyt, jottei hänelle jää aukkoa menneisyyteen ja muistikuvaa hylkäämisestä.

Itse ottaisin ehkä yhteyttä ensin lääkäriin, joka voisi ohjata eteenpäin, jotta asiat saataisiin järjestymään.Toivon, että jaksat järjestää asiat, etkä tee itsellesi mitään. Jos ajattelet, ettet kehtaa vaivata läheisiäsi, niin ajattelepa miltä heistä tuntuu, jos teet itsellesi jotain. Uskon, että hekin mieluummin ovat valmiita käyttämään aikaansa sinun ja lapsesi hyvinvoinnin varmistamiseen kuin myöhemmin surevat menetettuä elämääsi. Yritä kaivaa jostain voimia vielä asioiden järjestämiseen, että saat aikaa levätä.

Neuvolaverkosto on Suomessa vankka, turvaudu heihin. Ota yhteys omaan terveydenhoitajaasi, hän on sinua ja lastasi varten . Voivat auttaa sieltäkin käsin ottamaan apua sosiaalipuolelle, koska tekevät yhteistyötä. Tällainen auttaminen on heidän ammattinsa , tekevät sitä päivittäin ja siihen heidät on koulutettu.
Pyydä apua jos on sukulaisia samalla paikkakunnalla, ei se ole mikään häpeä, ei täällä kukaan yksin pärjää, eikä ainakaan lastenhoidossa. Afrikassa tuttu sanonta, yhden lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä.

Vertaistuki on suunnaton voimavara. Keskustele samassa tilanteessa olevien kanssa.

Itsemurha on kielletty asia. Se olisi sallittu jos olisit yksin mailmassa, mutta kun et ole. Sinulla on oma lapsi, suku ja tutut, vahingoittaisit heitä kaikkia. Lapsi ei toivu siitä koskaan jos äiti tekee itsemurhan. Unohda se koska ei ole oikea vaihtoehto. Etsi apua niin kauan että sitä saat. Lisäksi lapsilla on se taipumus, että ne kasvavat ja hoito helpottuu vuosi vuodelta.

Tarvitset lapselle joka tapauksessa aina välillä pieneksi ajaksi hoitopaikan, jotta voit huoltaa itseäsi. Vaikka olet äiti et ole kone. Tarvitset normaalia tukea ja sen jälkeen jaksat lapsesi kanssa.

Tarvitset apua, ehkä terapiaa, ehkä lääkitystä, mutta älä tee häitköityjä tekoja. Tarvitset myös lapsenhoitoapua tähän akuuttiin vaiheeseen kun selvästikään et jaksa yksin.

Kirjoituksestasi päätellen kuulostat aika sairaalta ja väsyneeltä. Ehkä sinun olisi parempi antaa lapsesi jonnekin sijaisperheeseen? Ymmärrän, että se voi tuntua vaikealta, mutta jos rakastat lastasi ja haluat, että hän voi hyvin, niin tämä olisi viisas päätös. Ja tottakai kävisit katsomassa lastasi niin usein kuin mahdollista.

Älä tee itsemurhaa! Sinun kannattaisi hakeutua muutamaksi vuodeksi mielisairaalaan, tuo ei nääs ole normaalia. Ei edes itsemurhan ajattelu, saati sitten sen toteuttaminen. Alhaalla kyllä kirjoitit, että olet käynyt paljon terapioissa ja sairaalassa. Sinun kannattaa kyllä mennä tuonne mielisairaalaan, koska siellä saat hoitoa ja lepoa, ja siellä myös vahditaan, että varmasti lepäät oikein kunnolla.

Voimia sinulle!