Onko teitä muita, jotka vakavasti harkitsette alalta lähtöä?
Minulla tilanne sellainen, että olen psykiatrisessa hoitotyössä ja vaikka koen tekeväni tärkeää ja mielekästäkin työtä, niin tuntuu ja on tuntunut jo pidemmän aikaa, että pitäisi tehdä jotain muuta. Minä koen olevani hyvä työssäni, olen tunnollinen ja ystävällinen. En vain jaksa tätä 3vuorotyötä, jossa ei ole mitään rytmiä. Illasta aamuun, viikonloput ja juhlapyhät töitä. Välillä pitkiä putkia työtä ja sitten saattaa olla yksi vapaa. Naisvaltainen ala tuntuu hankalalta.
Moni on väsynyt, sijaisia ei saada, töitä tehdään alimiehityksellä. Onhan se ihan oletettavaakin, että alkaa ilmapiiri kiristymään. Tuntuu vain turhauttavalta, kun jokaisen on töissä käytävä, että työpaikasta tehdään paikka, jossa toiset haukkuvat toisiaan. Sen jälkeen ei kellään ole enää kivaa.
Kai työpaikkakiusaamista on joka-alalla, en tiedä koska ei ole henk. koht kokemusta. Tuntuu vain, että hoitoalalla sitä nälvimistä, seläntakana puhumista ja mielenosoittamista, marttyyriasennetta jne on roppakaupalla.
Olen alkanut tosissani haaveilemaan siitä, että saisin siirtyä ihan täysin erihommiin. Käytännönasiat vain askarruttavat kovasti. Omakotitalo laina on, lapsia ei ole. Kuinka opiskelu uuteen ammattiin onnistuu aikuisena?
Onko teitä muita?
Minulla tilanne sellainen, että olen psykiatrisessa hoitotyössä ja vaikka koen tekeväni tärkeää ja mielekästäkin työtä, niin tuntuu ja on tuntunut jo pidemmän aikaa, että pitäisi tehdä jotain muuta. Minä koen olevani hyvä työssäni, olen tunnollinen ja ystävällinen. En vain jaksa tätä 3vuorotyötä, jossa ei ole mitään rytmiä. Illasta aamuun, viikonloput ja juhlapyhät töitä. Välillä pitkiä putkia työtä ja sitten saattaa olla yksi vapaa. Naisvaltainen ala tuntuu hankalalta.
Moni on väsynyt, sijaisia ei saada, töitä tehdään alimiehityksellä. Onhan se ihan oletettavaakin, että alkaa ilmapiiri kiristymään. Tuntuu vain turhauttavalta, kun jokaisen on töissä käytävä, että työpaikasta tehdään paikka, jossa toiset haukkuvat toisiaan. Sen jälkeen ei kellään ole enää kivaa.
Kai työpaikkakiusaamista on joka-alalla, en tiedä koska ei ole henk. koht kokemusta. Tuntuu vain, että hoitoalalla sitä nälvimistä, seläntakana puhumista ja mielenosoittamista, marttyyriasennetta jne on roppakaupalla.
Olen alkanut tosissani haaveilemaan siitä, että saisin siirtyä ihan täysin erihommiin. Käytännönasiat vain askarruttavat kovasti. Omakotitalo laina on, lapsia ei ole. Kuinka opiskelu uuteen ammattiin onnistuu aikuisena?
Onko teitä muita?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen vaihtanut alaa aikuisena...Tosin en ollut terveydenhuoltoalalla ,mut... Ala liippaa läheltä kun on moni ihan lähisuvusta alalla.
Joka alalla puhuu raha..ihmisillä ei väliä..Sen olen huomannut ja se on valitettavaa.
Olen mies miesvaltaisella alalla ja voi elämä sitä seläntakana puhumista ja toisten mollaamista.Vain oma napa kiinnostaa "kaverilla" ei väliä.Jos joku kämmää tai muuten ei tee kokoajan tosissaan hommia siellä "jaetaan" lopputilejä et ei tommosella mitään tee.Ylitöistä tapellaan kuka saa tehdä ja perään kyräillään kuka sai ylityön.
Jos nyt ajatellaan minne alalle menisit tradet siivoaa tai on kaupassa... teollisuudessa menee huonosti ja työpaikat ovat tiukassa ja sielläkin pääsee ns. edes keskipalkkoihin juuri vuorotyöllä ja ylitöillä jos niitä edes on.Peruspalkoissa on turha pitkään aikaan edes kuvitella 2000€ se tulee vasta vuosien myötä jos tulee.
Inssejä on valmistunut pilvin pimein ja paljon on vailla työtä tosin hyville löytyy aina paikka.
Joku sanoo puolisoista ettei se vaihtamalla parane...mut mene ja tiedä...
Sanoisin et palkkasi tulee tippumaan jos jollekkin alalle pääset toki koulu vielä välissä opintolainaa tietysti saa ja välivuosia asuntolainan maksuun...
Tämä nyt ei paljon auta ,mut tiedän et tilanne(omakin ratkaisu oli tosi vaikea) on vaikea kun päälle vielä tämä huono aika kun kaikki firmat vähentää ja lomauttaa.
Itse olen "onnellisessa" asemassa meillä on töitä ja olen vuorotöissä ,mut ei se työ mitään anna teen vaan..Ikinä ei mielellään mee töihin odottaa aina vaan tuleevaa lottopäivää ;)
Siirryin raksalta, tuolta miesvaltaisuuden kulmkiveltä hoitoalalle. Reilut 7-vuotta sitä jaksoin sitten tuli mitta täyteen! Kyllä miesvaltaillakin aloilla selän takan juorutaan ja puukotetaan takaapäin. Se tehdään vain suoremmin kuin naisvaltaisilla. Työ "kaveri" arvioidaan päästä varpaisiin mielellään, tässä asiassa varsinkin kainnuulaiset ovat kuninkaita Raha puhuu samalla tavalla 10-0. Ylitöihin käsketään sinne ei pyydetä! Urkakoista tapellaan lahjusviinojen ym kautta, jos hyviä rahakkaita keikkoja haluat niin nuolla saa ja raakasti tai itten hinnoitella itsensä polkuhintaan. Sulla hoitoalalla tasainen työputki tiedossa meni taloudessa miten meni, ja vuorotyönkin jaksaa kun tietää ettei työssä oteta aikaa kellolla tai ylityöt kuulu urakkaan. Ota vaikka kunnon hermolomase voisi tehdä terää
Kaikissa paikoissa on aivan liian paljon henkilökuntaa työmäärään nähden. Laiskat vikisijät pitäisi potkia ulos, niin tekijöiden olisi helpompi hoitaa työnsä.
En ole ottanut hoitoalan töitä vastaan reilu vuoteen, ja nyt odottelen paremmin sopivaksi ajattelemani koulutuksen alkua. En tosiaakaan enää lähde hoitamaan ketään, se hyppyyttäminen riitti, kiitti. Lähinnä ketutti pätkätyöt, kolmivuoro. Ja se, miten paikasta toiseen kulkevaa vipparia kohdeltiin. Ei enää ikinä. Tehyn jäsentiedustelun laskin silppurin läpi, pitäkää kalenterinne.
Älä heitä kirvestä vielä kaivoon.Työsi on tärkeää ja sinua tarvitaan! Itsellä hoitaja koulutus, paljon työkokemusta eri sektoreilta.Jatkoin kouluttautumista ja valmistuin 2000 sosiaalialan ohjaajaksi=vanhat sosiaaliohjaaja,sosiaalikasvattaja,kehitysvam.ohj.Erikoistuin lapsi,-nuoriso ja perketyöhön.Toki koulutus mahdollistaa myös työskentelyn vanhus-,vammais-,mt.-päihde puolellakin.Nyt tuli itsellä mitta täyteen ja aloitin yrittäjyysopinnot(viikko jäljellä)ja vakaa aikomus perustaa oma sos.palv.alan yritys joka mahdollistaa sen että saan olla luova,antaa elämyksiä,virikkeitä,iloa ja kaikkea sitä mitä jokainen ihminen tarvitsee elämässään,kerranhan täällä vain eletään.Tarkoituksena ei rikastua,kunhan toimeen tulen ja saan tehdä sitä työtä joka sydäntäni lähellä(ilman niskaan huohottavia ikäviä pikkupomoja,jotka kaavoihin kangistuneet ja luovuutensa menettäneet ,omaan pikkutärkeyteensä keskittyneet )Otahan yhteyttä jos V-S alueella olet tai itseasiassa sekään ei vielä lukkoonlyöty.Ensi viikolla olen viisaampi,keskustelut kaupungin eri tahojen kanssa alkaa.
ikänen olet? Suth nuori varmaan!
Lähre meneen niin kauan kun vielä pääset!
Myös minulla on mitta täynnä työtä naisvaltaisella alalla,jossa työtä tehdään omalla persoonalla ja työpäivä koostuu paljosta vuorovaikutuksesta ja tunteista.Kaiken lisäksi nuoria on vain muutama,suurin osa työntekijöistä on jo ylittänyt 50v.Ajatukset eivät sitten millään aina kohtaa,omista elämäntilanteista puhumattakaan.
Minulla työhistoriaa takana 9 vuotta,viimeiset 3 vuotta olen väkisin työni tehnyt.
Nyt todellakin uudet suunnitelmat,täydellinen alanvaihto.Huolena painaa asuntolaina ja pienet lapset.
Mutta ajattelen omaa ja perheeni hyvinvointia,unelmiani ja tulevia työvuosia,siinä motivaatio!
Meillä on tieteellisesti todistettu olevan vain yksi elämä,elä se viisaasti ja tarvittaessa itsekkäästi,ole onnellinen:)
Tsemppiä,meitä on monia.
Itse vaihdoin ammattia aikuisiällä oppisopimuskoulutuksen avulla, tämä menetelmä opi erittäin hyvin itselleni ja suosittelen sitä lämpimästi muillekkin :)
Itse vaihdoin alaa terveydenhuoltoalalta kädentaitoalalle ohjaajaksi. Opiskelu oli mukavampaa kuin nuorena ja innostus kova. Olen työllistynyt vakituisesti myös uudelle alalle. Rakastan uutta työtäni.
Vuorotyö, pakkotahtisuus, krooninen väsymys ja elämänhaluttomuus ovat vain muisto, josta vielä joskus näen painajaisia. Samoin juoruilevista keski-ikäisistä akoista - armaista ex-työkavereista. En kadu alanvaihtoa - ainoastaan sitä, että en lähtenyt aiemmin. Olin terveydenhuoltoalalla lähes 20 vuotta!
Onnea alanvaihtoosi! Suosittelen lämpimästi. Ja ainahan voit opiskelun jälkeen palata entiseenkin, jos sitten siltä tuntuu.
mä oon miettiny vaihtaa alaa :/ ei tunnu että haluu tätä tehä koko elämänsä.. viel on aikaa opiskella ja en haluu katuu kymmenen vuoden päästä että oon kiinni jossain työpaikassa ja harmittaa ettei vaihtanu alaa.. oon viel nuori vaikka omistauduin tälle työlle ja muutenki arvostan tätä.. mutta loppujen lopuksi haluun tehä jotain muuta.. :) haen opiskelemaan!