Meillä on 3,5 kk ikäinen Bichon Frise. Reipas poika on ollut. Viime lauantaina oltiin kylässä ja siellä oli vuoden ikäinen tyttö Biconi. Meidän Pero oli selällään mutta muuten leikki oli mukavan näköistä ja rajua. Huomasin ensimmäisen kerran kun Pero oli selällään, että se näytti hampaita, siis ikenetkin näkyi. Sen jälkeen se on tehnyt sitä kotonakin sylissä tai muuten ihan pehmeissä touhuissa. Ilme on kuitenkin raivokkaan näköinen. Onko tuo normaalia. Toinen uutuus oli eilen kun lähden töiden jälkeen viemään sitä ulos. Se pisti heti jarrun päälle, yritti jalkakäytävältä metsäänpäin, vapisi ja pelkäsi autoja. Niitä se on ennenkin pelännyt mutta voittanut pelkonsa. 2 kertaa sitä on tällä viikolla ulkoiluttanut meillä asuva britti joka hoitaa koiraa vuokraa vastaan. Onko koiralla joku esimurkkuikä vai mikä vaivaa ? Kiitos pienistäkin vihjeistä.
käyttäytynyt omituisesti
Koira
6326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se voi olla myös koiran "hymyilemistä".
Meillä 6 vuotias bouvier narttu kotiin tullessani tulee ovella vastaan hampaat irvessä häntä heiluen. Jos koirasi ei osoita muita aggressiivisuuden merkkejä, luulen että koirasi on oppinut hymyilemään. Jos sinua epäilyttää koirasi irvistely, jätä se täysin huomiotta.
Autojen suhteen voi olla mahdollista, että pentusi "näkee mörköjä". Meillä nuorempi koira pelkäsi pentuja esim. lasiovia kovasti, kun niistä näkyi sen oma kuva. Tsemppiä, ehkä tämä vaihe menee ohi. Jos ei mene, niin eikun rauhallisesti totuttelemaan autoihin.
Mutta toisaalta taas irtipitämisen suhteen, eikö ole hyväkin asia jos koirasi varoo autoja?
Kiitos hymyilyvastauksesta. Alkoi naurattaa kun ajattelen että Pero hymyilee. Siihen ei liity mitään aggressiivisiä tilanteita. Ehkä minä olen sen mielestä yhtä huvittava tai kamalan näköinen kun hymyilen.
Toinen asia on vakavampi. Se on pelännyt autoja koko ajan. Nyt ei vaan autot. Se pistää jarrut päälle ja vaan pelkää. Itkee ja vapisee vaikkei mitään näkyisi. Se on kaukana siitä mitä se oli vielä sunnuntaina. Maanantaina ja eilen päivällä sitä ulkoilutti brittiläinen koiranhoitajamme joka meillä asuu. Näiden jälkeen tuli pelko. Britti oli yrittänyt ojentaa sitä myös leikkimällä kynsien leikkaamista (ei leikkurilla). Tämän hän lupasi lopettaa kun sanoin että millään koiranhoitoon liittuvillä asioilla ei koiraa kasvateta.
Pahasti siltä että pentu on todella säikähtänyt jotain pahasti. Käyttäytyykö se samoin sekä sinun että brittihoitajan kanssa? Vai pelkästään jommankumman?
Pennun kanssa ei välttämättä tarvitse lenkkeillä, pissa ja kakkalenkit riittää. Voisiko tilannetta helpottaa yhtään se, että parin viikon aikana liikutte pennun kanssa vain pienellä alueella? Antaa sen tottua rauhassa yhteen ympäristöön ja sitten varovasti aletaan totuttaa sitä muualle.
En kyllä tiedä, kuullostaa kyllä siltä että jotain on pahasti vialla. On vaikeaa mennä neuvomaan ketään, kun ei voi nähdä tilannetta..
Britti on koira kanssa kahden kun me ollaan töissä. En voi tietää miten ne ovat. Yhdessä kun ollaan britti käyttäytyy ihan jees. Pero ei kuitenkaan tervehdi häntä yhtä innokkaasti kuin meitä eikä lähde koskaan hänen perään kotona. Kurja tilanne. Koira on nykyisin alkanut pussaamaan mieheni suuta, sitä tapahtuu usein ja kerran kokeilimme koska se lopettaa mutta ei se olisi sitä varmaan koskaan lopettanut. Miksi koira muuten nuolee ihmisen suuta, siis sisältäkin ? Kokeilemme vielä tänään niin, että mieheni lähtee Peron kanssa ulos. Ettei kysymys olisi ollut siitä, että koira kapinoi kun iskä ei ollut mukana. Kiitos vastauksesta
Tokihan se voi olla kapinointiakin, mutta aika harvinaista noin nuorella. Jos se todella kapinoi jo tuossa iässä niin on teillä aika pakkaus opettaa se tavoille...
Koiranpentu nuolee emänsä tai isänsä suuta saadakseen sen oksentamaan (työntää kuonon suuhun sisälle ja nuolee) ja muuten vaan suun nuoleminen on mielistelyä ja kuuluu normaaliin tervehtimisrituaaleihin. Ruuan kerjääminen ei välttämättä tarkoita sitä että pennulla on nälkä, se kuuluu pennun vaistoihin perustuvaan käyttäytymiseen.
Bichon on luonnostaan aika arka, näin minulle on kerrottu. Meidän uros on jo 3 vuotias, ollut kuulemma harvinaisen peloton kasvattajan mielestä. Yrittäkää olla vain ilman tätä britti-hoitajaa vaikka muutama viikko ja käykää itse ulkona pennun kanssa ja rohkaiskaa varovasti ja rauhallisesti, ei missään nimessä vetämällä, pakottamalla tai huutamalla!
Bichon ei unohda helpolla, jos sitä on kohdeltu huonosti. Se on todella suloinen ja kiltti koira!