Ollaan kärsitty lapsettomuudesta ja mitään takeita ei ole että joskus lapsen tulisimme saamaan, mutta silti mietin usein miten tulisin toimimaan lapsen kanssa erilaisissa tilanteissa ja suunnittelen kaikenlaista. Onko tämä epänormaalia? Vai onko muita jotka tekee näin?
Lääkärit ovat mulle sanoneet että lapsen tuloon pitää valmistautua / varautua, mutta myös siihen ettei ehkä koskaan tule saamaan lasta...
Lääkärit ovat mulle sanoneet että lapsen tuloon pitää valmistautua / varautua, mutta myös siihen ettei ehkä koskaan tule saamaan lasta...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minusta tuo on aivan normaalia, että lasta toivovat ajattelevat sitä mielikuvavauvaa ja -lasta. Se on psyykkistä valmistautumista vanhemmuuteen ja ihan tervettä. Eikä siinä ole mitään väärää. Sillä keinoin tulee pitäneeksi yllä sitä toivoa ja oppii samalla tuntemaan ja tunnistamaan omia tunteita, asenteita, heikkouksia ja vahvuuksia vanhempana.
Toki vastapainoksi on hyvä varautua myös siihen, ettei lasta koskaan tule ja uskoa, että rikasta elämää voi viettää lapsettomanakin. Se vaan voi viedä pitkäänkin siihen ajatukseen sopeutuminen.
Tasapainoilua nämä tilanteet vaatii, kultaista keskitietä on hyvä seurata ja ylilyöntejä suuntaansa tulee välttää. Unelmoida ja haaveilla saa toki, enkä pidä yhtään omituisena esim. sitä, että hoitojen aikana hurahtaa ostamaan vaikkapa pikkuiset sukat valmiiksi odottamaan :)
Vauvan vaatteita en ole hommannut. Joskus nuorempana sain kavereilta vauvanvaatteita (jotka olen lahjoittanut eteenpäin koska sitä omaa lasta ei ole kuulunut ja kavereilla monilla on jo lapsia). On kyllä käyny mielessä että jos jotain vauvanvaatteita hankkisin jo valmiiksi mutta sitten olen ajattelut että jos niin teen, ei mitään lasta ikinä tule. Kyllä tässä on jo vanhemmuuteen valmistauduttu mutta myös siihen ettei ehkä lapsia koskaan tule.
Sitä kun ei koskaan tiedä...