eilen ja sain kuin sainkin saalista. Kettu tuli metsäpolulla vastaan häntää heiluttaen ja minä otin varmistimen haulikosta pois ja losautin menemään. Siinä päättyi repolaisen maallinen vaellus.
Illalla naapuri kävi kyselemässä, että olenko sattunut näkemään hänen Peni nimistä pystykorvaansa. Vastasin, että en ole.
Kyllä se kettu oli.
Illalla naapuri kävi kyselemässä, että olenko sattunut näkemään hänen Peni nimistä pystykorvaansa. Vastasin, että en ole.
Kyllä se kettu oli.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Muuten,voisitko valaista tölläistä tietämätöntä että mikä hyöty on huvitappaa kettuja,näätiä tai vaikkapa oravia. Tietääkseni kukaan ei syö mainittuja eläimiä vaan rohkeat metsästäjät kuluttavat vapaa-aikaansa tappamalla luonnon luomia ihmisille harmittomia eläimiä.
täsmälleen samaa mieltä. Tämä nyt sattui olemaan pila.
Mikä on moisen homman sisin merkitys. Itse en ainakaan kettua syö. Ketunhäntiäkään en pidä kainaloissani.
Saako luonnon eläimen hengen ottamisesta jonkin ihmeellisen orgasmin?
Siis, onko järkee vai ei?
kettu on peto metsässä
ketunhäntä kainalossa ja se piti saada uusi.
Ilkeyksissään ampui naapurin koiran.
Luulen muuten että hande on ottanut ton theowetytyyttyyy niomimerkin, jutut on samanlaisia.
Mutta kettuemo ja isukkikin on esimerkillinen huoltaja ja kasvattaja niin söpöisen-lutuisille pennuilleen. Kettu on hyvä tienvierusten putsaaja kun iso ruma tuhma ihinen on ajanut nelipyöräisen metallihiviön sisällä olle jonkun pupusen tai oravan etc pääle.
kohtaan saa/pitää nauraa?
---------
ole tajunnut, että tämä oli herja.
Olet väärässä: tämä oli tuplaherja ja sehän kääntää kaiken aivan uusesta horisontista rääpittäväksi. Voi sitä pientä pystykorva parkaakin, kun on varmaan vaistonnut naapurin mielikuvitukset ja on sitten ressukka istunut perimmäisessä nurkkauksessa piilossa syrän väpättäen kuin lampaansaparo. Älä vaan sano että nyt sympatiseeraan olematonta mielikuvitushauvelia :-((
olemassakaan, mutta Muusa on. Kts. galleria. Pentukuva:-)
ja harakat tekee samaa hommaa. Nokkii ne kylläkin toisten munia. Keväällä näin kun varis lenti jotain suussa, ja räkätit perässä. Mitä ilmeisimmin se oli päräkän poikanen, joka oli variksella suussa.
Kysymys kuuluukin kuka syö eläviä olentoja, ns: riista eläimiä, jota metsästäjät jahtaa.
Tosi näätä syö oravia, ja niin edelleen.
ja niin edelleen. Vain ihminen voi päättää, syökö eläimiä vai kasviksia.
Senkin kieroliero, laitat kaiken syyn nyt muusan niskoille. Lavastettu kuva, karvaisa, viiksekäs harmaaparta anovine katseine käpälät tyhjän ruokakipon reunalla ja herra ja isäntä siitä sit kipaisee kettu/pikkukoira-paistin ampujaisiin. Huoh... :-(
oikea koira ja kuvassa vielä pentu, mutta kohta lähden sen kanssa lenkille. Se juoksee noin viisi kertaa sen matkan, minkä minä. Vetää nääs siksakkia.:-)
Hyvä on et on vouhake siun Muusais, niin ei malta haistella mhdollisi hajujälkiä ketunpesälle :-))
Varokaa liukkaita kallioita. Kuulemma kallioille kannattaa nousta sivuaskelin niin saa napakat reiden sisäsyrjät.
ihan valaistua reittiä, mutta maasto on vaativa kulkee metsän siimeksessä. Muusan äiti on vehnäterrieri, mutta isä tuntematon:-)
Se on koiralle eduksi jos saa hyviä tuntemattomuusgeenejä niin ei roturasite ole potentiaalisten sairauksien kohin niin suuri.
Ps. Täällä alkoi karvaa vaille 17.00 hirmunen pauke molemmilla laioilla kaupunkia, mettien rajamailla niin ekaks aattelin heti et nyt kaikki yllytyshullut viiskymppiset ovat lähteneeet pitkäpiippuisten kanssa lenkille siun roolimallia matkien. ... Laita siäkin varuilta turvaliivit siulle ja Muusalle ja kypärät.
Pps Oli vain ilotulitus joulumyynnin alkajaisten merkiksi kahella vastakkaisella laidalla kaupunkia sijaitsevassa citymarketissa.
varuskuntapaikkakunnalta. Sieltä saattaa yöammuntaharjoituksia joskus kuulla pimeälläkin, mutta tuskin viikonloppuna. Kyyhkyjä ne ampuu aika pimeällä, mutta sekin aika alkaa olla ohi.
Voihan nenä, unohin et se toinen laita ei ookkaan enää laitaa kun raj siirtyi parhaimmillaan viitisenkymmentä kilometriä etelään. Hupsis. Vanhat aivot on jo hittaat kun tuota infoa tuppaa tulemaan jo ahtaaksi käyneitä väyliä myöten noille aivojen oivaltamissolukoitten pinnoille.
on liikkeellä:-)
Kumpikin heilutitte häntää, erohan tässä on.
- Kettu on eläin, siis eriarvoinen älynsä puolesta?
- Kettu ei valita ataakin jälkeen.
- Repolaisella ei ollut haulikkoa...
- Eläin liikkuu vertikaalisesti lähempänä maan tasoa, eli häneen mahdollisuudet osua faciaaliset ovat huonot.
Ellei sivusta pääse ampumaan, silloinkin melkein kehon mittainen häntä lisää ruumiiseen toisen mitan.
Lisäsi eläin on nopea.
- Ampuisitko, tutun Kiineistövälittäjän...
kettua, etkö sinäkään ymmärtänyt, että kyseessä oli pila?
Eipä juuri tarvinnut vähän järkensä kanssa tapella.
On mullakin haulikko, ihan oikeasti. 22 cal Baikal, jostain 70- luvulta.
Kaksipiipuinen vehe. Ostin sen häneltä, joskus 90. luvun alussa, mökkinaapurillta.
Kymmenen vuotta se lojui mökillä, milloin kotona, kunnes naapuri otti yhteyttä.
Hän haluaa ostaa jonkun hiton luodikon, ja ase on edelleen hänen nimessään.
Luovuttaa ase hänelle takaisin tai rekisteröidä.
Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, ja sainkin yllättäen aseluvan.
Savikiekkoja olen ampunut sillä ehkä sata paukkua, muuten on kahtena osana hajotettuna eri puolelle taloani..
Asekaappi kun puuttuu.
70-luvun Baikal, pystypiippuinen, jolla olen lähinnä kiekkoja ampunut:-)
Olin kerran, lankomieheni kanssa metsällä ehkä 1972.
Koira päräytti jänön heinikosta hirveään kyytiin, pompahteli silloin tällöin ylös ruohojen keskeltä.
Jäniksen ollessa näin yläkuolokohdassa (ins. kieli), lanko pamautti sen hengiltä.
Sinne delas heinikkoon, ja huusi kuin eläin. Ei ihan kuollut hetkeen.
Itki niin pahalla äänellä, että siihen loppuivat minun haaveeni tulla Suureksi Metsästäjäksi.
Mahan avattua koira maiski sisälmykset.
En syönyt jänispataa, joka hänestä tehtiin...
kyllä harrastanut nuorempana metsästystä, kun silloinen vaimoni oli Kaeinuusta ja seuran jäsenyys kuului perheen luontaisetuihin. Erosimme 1984, enkä sen jälkeen ole pahemmin aseisiin kajonnut ja asennekin on muuttunut.
että vaimo oli Kaenuusta,onko ollu yhteyksiä senjälkeen ko.paikkakunnalle,utelen vaan...
typerä todellakin, että luulet tämän porukan ottaneen todesta tuon surkian vitsisi??
ovat kyselleet, että onko se isäntä meidät kokonaan kokonaan unohtanut, mutta en ole saanut mennyksi. Kiva olisi kyllä käydä ja ehkä noiden aikuisten poikien kanssa siellä vielä piipahdetaankin:-) Jätkien juuret ovat puoliksi siellä.
vainoharhainen, että vaikka vituttaa, niin lukea pitää.
tuhma, hommaa vahvemmat silmälasit ;(
unohtunut kokonaan kotiin:-)
nyt ees ketunmetsästyskausi?
Höö, kyllä me melkein ymmärrettiin että yririt vitsailla, mutta vitsin takana lymyävä julma tapa sai reagoimaan.
minulle, että mitkä ovat niin sanottuja sallittuja pilan kohteita.
muualla. Jospa siellä olisi meitä kakkumaisempia ihmisiä :)
kerron: kaikki kohteet, jos niistä vitsaillaan oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja oikealle kuulijakunnalle.
Ja unohtamatta tärkeintä: pilke silmäkulmassa. :)
tosikkopalsta?
samankaltainen juttu kun Reinikaisessa. Just kun Reinikainen oli tasotellut *kuhmuran matossa vasaralla, talon emäntä kyseli marsuaan.
kun mainitsit, niin muistan jutun. Reinikainen rulaa, vaikka onkin vainaja.
Tää on niin kömpelö ja lapsellinen, että täytyy olla jonku alakoululaisen tekemä.
Ei tämä voi olla tämän yleisneron.
Muuan punakarvainen britti
Pöläytti ihan kansan kunnolliseen ruotuun hänen takaa.
Osoitti meidät näkemään paikkamme, ainkin britin mielestä.
Saarillahan tämä perustuu pitkälti sarkasmiin, joille piirailleen muodostetaan elämän muoto.
Sanomalehteen käärittyä.
Kalaa ja rasvassa paistettua perunaa...
asui Suomessa jo aika kauan ennen kun alkoi kirjoittaa niitä juttuja. Hän aloitti tähtitieteen opiskelun Oxfordin yliopistossa, mutta kyllästyi ja ryhtyi teatterialalle ja naimisen kautta Suomeen. Näin olen asian ymmärtänyt.