unohtaan. Mä elän tilantees, et on erottu exän kanssa(, siksi onkin X. ) mut lapset asuu mun tykönä. Meillä on kuiteski yhteishuolto.
Paljonkohan voin lähivanhempana vaikuttaa lastenkasvatukseen lasten ollessa isänluona?
Koska ei olla lähestulkoot yhtään puheväleis ex äijän kans eikä keskustella asioista lasten ollessa esimerkiks just isänsä luona, onko mulla silti oikeus saaha tietää et mitä tekee, taikka missä lapset oleskelee lasten ollessa siel isällään?
Voiko lasten sanomisia käyttää milleenkään hyväx kun hakee yksinhuoltajuutta?
Mitkä on hyviä perusteita hakee yksinhuoltajuutta?
Jos epäilee eksän uutta kumppania, eksän motivaatioo hoitaa lapsia, tai esim ku exä on työtön ja epäilen maksukykyä erinäisiin asioihin... eikö ole oikeus ollakin huolissaan?
Meil on 7v tyttö ja 5v poika ja ne ei selvästikään pidä isänsä uudesta naisesta.
Paljonkohan voin lähivanhempana vaikuttaa lastenkasvatukseen lasten ollessa isänluona?
Koska ei olla lähestulkoot yhtään puheväleis ex äijän kans eikä keskustella asioista lasten ollessa esimerkiks just isänsä luona, onko mulla silti oikeus saaha tietää et mitä tekee, taikka missä lapset oleskelee lasten ollessa siel isällään?
Voiko lasten sanomisia käyttää milleenkään hyväx kun hakee yksinhuoltajuutta?
Mitkä on hyviä perusteita hakee yksinhuoltajuutta?
Jos epäilee eksän uutta kumppania, eksän motivaatioo hoitaa lapsia, tai esim ku exä on työtön ja epäilen maksukykyä erinäisiin asioihin... eikö ole oikeus ollakin huolissaan?
Meil on 7v tyttö ja 5v poika ja ne ei selvästikään pidä isänsä uudesta naisesta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oikeastaan vastaat itsekin noihin kysymyksiisi otsakkeella. "Kun ei kykene unohtaan..."
Se on tyypillistä. Ero on todella kova kriisi. Se on myös surutyö, joka tulee työstää lävitse. Suosittelen eroseminaaria jossa käydään läpi kaikki eron vaiheet ja siihen liittyvät tunteet, on todella vapauttavaa huomata että on muitakin jotka saman tuskan kanssa kamppailevat.
No niin, varsinaiseen aiheeseen. Se että sinä olet eronnut lastesi isästä, ei tarkoita että lapset olisivat eronneet hänestä. Lapsilla on eron jälkeen myös oikeus saada olla molempien vanhempien elämässä mukana. Se että ero sattuu sinuun, ei oikeuta kostoon.
Kysyt: Paljonkohan voin lähivanhempana vaikuttaa lastenkasvatukseen lasten ollessa isänluona?
Vastaan: ei paljonkaan. Voitte yhdessä sopia tietyt pelisäännöt, jonka jälkeen vastuu on lasten isällä miten hän lapsista huoletii ja miten heitä kasvattaa.
Kysyt: Koska ei olla lähestulkoot yhtään puheväleis ex äijän kans eikä keskustella asioista lasten ollessa esimerkiks just isänsä luona, onko mulla silti oikeus saaha tietää et mitä tekee, taikka missä lapset oleskelee lasten ollessa siel isällään?
Vastaan: Ei ole.
Kysyt: Voiko lasten sanomisia käyttää milleenkään hyväx kun hakee yksinhuoltajuutta?
Vastaan: Voi varmasti käyttää jos kertovat jotain todella hälyttävää, että isä esim. on lyönyt. Mutta yksinhuoltajuuden hakemiseen pitää olla todellakin riittävät perusteet, esim. lasten laiminlyönti jos lasten isä juopottelee kun lapset hänellä tms vakavaa.
Kysyt: Mitkä on hyviä perusteita hakee yksinhuoltajuutta?
Vastaan: Toistuvat lasten laiminlyönnit, juopottelu, sopimuksen jatkuva rikkominen ... siinä muutama.
Kysyt: Jos epäilee eksän uutta kumppania, eksän motivaatioo hoitaa lapsia, tai esim ku exä on työtön ja epäilen exän maksukykyä erinäisiin asioihin... eikö ole oikeus ollakin huolissaan?
Vastaan: Tottakai on oikeus olla huolissaan, onhan kyse sinun rakkaista lapsistasi ja heidän hyvinvoinnistaan. Mutta se että lasten isä on työtön ei tee hänestä välttämättä huonoa isää!
Lisään vielä, että harva lapsi tykkään ainakaan heti isän uudesta morsiamesta. Tai äipän uudesta sulhosta. Se on uusi tilanne jossa jokainen joutuu sopeutumaan eikä sopeutuminen ole helppoa, varsinkaan noin pienille lapsille. Asiassa kannattaakin edetä rauhallisesti ja hitaasti, lasten kanssa asiasta keskustellen mutta pitää myös muistaa että omaa katkeruuttaan ei pidä koskaan siirtää lasten harteille.
ja kiitti vastauksista.
Miten todistan maholliset laiminlyönnit lapsia kohtaan?
Ei exäni mitään muuta tee kun näyttelee malli-isää. Tyyppi esittää saadakseen mut ärsyyntyyn. Ennen ei paljoo lapsia kerinny näkeen, aina ollu muka töitä, mut nyt yhtäkkiä on alkanut kiinnostaa. Samaan aikaan kun meidän välit on alkanu kiristyyn.
Lapset on välillä sanonu ettei haluis isänluo.
Pelkään et se uusi muija sielä on jotenkin huolimaton ja et ei oo kiinnostunut mun lasten hyvinvoinnista. On itsekin aika pentu, joten ei vaan uskalla luottaa. Jos kysyn lapsilta miten on menny isän luona ja onhan kaikki ollut hyvin, aina ne vastaa et on menny hyvin. Mut väkiste mietin et jos eivät uskallakaan vaik kertoa, jos jotain onkin siellä sattunut? Jos isä ei huomaa lapsia ollenkaan vaan tätä naista..?
Kun soitan lapsille, ne ei välttämäti "halua" puhua mun kans ja se tuntuu oudolta. Onko mahollisesti lapsia yritetty estää puhumasta äidin kanssa? Jospa mua mustamaalataan isänluona lapsille?
Olenko ylihysteerinen?
Kerrot että isä ei ennen ehtinyt paljon lapsiaan nähdä.Eron jälkeen jotkut isät heräävät siihen tosiasiaan ,että ei olekkaan itsestäänselvyys että lapset ovat läsnä.Kun lapset käyvätkin vain joka toinen viikonloppu niistä vähäisistä tapaamisista tulee tärkeitä ja niihin haluaa panostaa.
Tietysti jos lapsia laiminlyödään,siihen täytyy ehdottomasti puuttua.Et ole kuitenkaan esittänyt mitään miten isä laiminlöisi lapsia?
Soittamisesta.Minäkin olen ex-vaimon mielestä huono isä.Lapset eivät saa meillä ruokaa,juomaa,unta,ei riitäviä tiloja,leluja ym ym .Äiti soittelisi mielellään.Minusta se on taas tavattoman ahdistavaa.
Välillä suljin puhelimen ja laitoin viestin: "Avaan puhelimen huomenna kello 10:00".Nyt ollaan sovittu soittoaika jolloin äiti soittaa tai ei soita.Toimii hyvin.
Miksi epäilet miehen vain esittävän?
Meillä asiat aivan kuten esim. Etäistetty isä kirjoitti. Mieheni ex vaimo soittelee hirmuset määrät v-loppuina jolloin lapset ovat luonamme. Puhelin piippaa tekstiviestejä tyliin: "onko huoli?" "Soita jos tulee hätä!" "Onko kaikki hyvin?" "Voitko soittaa?" "Miksi olit niin vaisu?" "Miksi et soita??" Lapset on ahdistunut tämmösistä useinkin. Väkisinkin alkaa miettimään, et onkohan sillä äidillä siellä nyt kaikki hyvin? Lapsille saattaa tulla turhaa huolta tuollaisesta turhasta soittelusta/viestittelystä.
Mitä mahdat pelätä isänluona tapahtuvan?
Onko sinulla todisteita että jotakin on oikeasti tapahtunut, vai onko se ainoastaan kuvitelmaa?
Myös meidän tapauksessamme, lasten äiti "syyttää" meitä vaikka mistä, me emme anna ruokaa, "rankaisemme" lapsia, lapset eivät saa mieleistään tekemistä luonamme, meillä on vaarallista...ym ym.. Myös minä, miehen uutena puolisona saan kohdata älytöntä syyttelyä ja kiusaa tämän entisen vaimon taholta. Ja täytyy kyllä rehelliesti sanoa, että aivan syyttä suotta meitä epäilee, meillä on täällä kaikki hyvin ja olemme lasten äidille sen myös yrittänyt kertoa, mutta ei HALUA uskoa. Meillä lapsista huoleditaan ja kotonamme on rajat ja rakkautta-periaate:)
Oletteko minkälaisissa väleissä ex miehesi kanssa? Ajattelin, olisitteko voineet yhdessä tavata ja keskustella, vaikka kolmistaankin?
Me aikamme yritimme saada miehen eksää juttelemaan, koska hän on niin epäileväinen kokoajan, mutta hän ei halunnut. Hän tahtoo mielummin riidellä kun saada asiat kuntoon...
Tsemppiä. Eiköhän sitä ole aina vähän huolissaan lapsistaan, kun toivoisi heille sitä parasta:)
ole missään vastuussa tai velvollisuuksissa sun lapsia kohtaan. Ei hänen tarvitse niitä passata ja hoitaa eikä ruokkia, pukea ja kuunnella niiden vittuilua. Ei hän ole niistä millään lailla VASTUUSSA! Eikä hän ole sinulle mikään tilivelvollinen mistään asiasta.
Lasten jutut ovat sinun ja ex ukkosi juttuja, unohda uusiko ja jätä lapset tenttaamatta, vakoilu on rikos ja koska tenttaat lapsia, kun he tulee isänsä luonta: -mitä siellä on tehty tai jätetty tekemättä, niin sun lapset ahdistuu ja kertovat vielä vähemmän asioita, koska ne näkee sen miten sä loukkaannut, jos heillä on ollut isän luona hauskaa.
vaikuttaa juurikaan isän lastenkasvatukseen, jos hän ei halua keskustelemalla toimia mielesi mukaan. Eikä hänen tarvitse haluta. Sinun tapasi hoitaa lapsiasi on vain yksi tapa, se ei ole ainut. Lasten toisella vanhemmalla on ihan yhtäläinen oikeus toteuttaa omalta osaltaan omaa tapaansa. Oli muuten jo silloin, kun asuitte yhdessä, vaikka hän ei välttämättä silloin sitä käyttänyt. Ehkä hänen ei tarvinnut, kun sinä ajattelit ja päätit kaikki valmiiksi tai sitten hän ei viitsinyt, kun sinä olisit väittänyt vastaan.
Voit kysellä lapsiltasi jälkikäteen, mitä ovat tehneet. Sen enempää sinulla ei ole oikeutta saada siitä tietää. Ihan kuin sinulla ei myöskään ole velvollisuutta ilmoittaa menemisiänne ja tekemisiänne isälle.
Lasten sanomisia voi käyttää hyväksi, jos he todella sanovat jotain huolestuttavaa. Esimerkiksi kertovat pahoinpitelyistä (joista niistäkin yleensä pitäisi olla myös muita todisteita). Jos mitään oikeasti vakavaa ei ole, niin sinulla ei ole juurikaan mahdollisuuksia yksinhuoltajuuteen, jos etä ei sitä sinulle anna. Ja vaikka sen saisitkin, niin se ei muuta sitä tosiasiaa, että isällä on tapaamisoikeus, eikä sinulla ole oikeutta puuttua niihin tapaamisiin.
Sinulla on velvollisuus lasten edun nimissä tukea tapaamisia. Jos epäilet maksukykyä ruokaan tapaamisten aikana, niin laita mukaan kaurahiutalepaketti, että lapset pärjäävät viikonlopun. Muuta velvollisuutta eksällä taloudellisesti pitäisi olla, joten eivätköhän he pärjää.
Mitä epäilet uudesta kumppanista? Hänellä ei ole mitään velvollisuuksia lapsiasi kohtaan, paitsi ne yleiset, eli olla pahoinpitelemättä jne. Vaikka sinä olisit sitä mieltä, että ex ei hoida lapsia kunnolla tai vietä heidän kanssaan tarpeeksi aikaa tai tee sitä oikeista motivaatioista (mitä väliä, jos tekee kuitenkin), niin se ei tarkoita välttämättä sitä, että lapsilla olisi asiat huonosti. Tuon ikäiset kun pystyvät jo kuorimaan perunansa itse tai jopa viihdyttämään itseään ja toisiaan hetken ilman kokoaikaista passaamista. Exän tapa hoitaa lapsiaan voi olla rennompi kuin sinun, mutta se ei välttämättä ole huonompi kuin sinun. Se saattaa jopa olla parempi kuin sinun. Hän näkee, miten lapsesi voivat heidän ollessa hänen luonaan ja hän tekee päätöksensä sen mukaisesti. Sinä et näe, miten lapset siellä voivat, eikä sinun kuuluisi sitä edes pohtia.
käsittään, miks lapsille tarvii jatkuvati huutaa? Lapset kertovat että isä on taas ollut heille vihainen,,...
Uusi vaimoke myös käskee lapsia tosi usein siivoamaan. Musta ihan liikaa. Mikä on oikea määrä lapsille siivota?
Sekin on outoo, et isällä on hirveesti kultaa ja jos millasia helyjä, vaikka nekin rahat vois käyttää lapsiin. En mäkään voi ostella mitä huvittaa ittelleni tai se on lapsilta pois. Tuntuu et joka kerta kun tyypin näkee, on sil joku uusi sormus tms. Lapset taas ei saa siinä talossa mitään. Ovat kertoneet ettei iskä ikinä osta mitään leluja.
Eikä se muutenkaan ole kiinnostunut tarjoamaan lapsille mitään uusia elämyksiä. Oon ehdottanu ja pyytäny et menis vaikka Hop Lopiin tai vastaavaan, mut ei. Mitä ne lasten kans edes tekee? Ei se mies leiki lastensa kans, tunnen sen äijän kyllä. tuskin uusio morsiokaan niiden kans mitään touhuaa. Taitavat lapset olla siellä vaan rasitteita kun huutaakin tarvii niin paljon.
Haluisin lapset itelleni niin olisin tietoisempi niiden elämästä ja tekemisistä.
on ihan tyypillistä yritä paeta omia selvittämättömiä ongelmiaan keskittymällä muiden tekemisten arvosteluun. Se on tavallinen reaktio, kun ei kykene kohtaamaan itseään.
Sinun täytyy jossain vaiheessa kohdata tämä tosiasia: sinä olet eronnut nainen ja expuolisosi elää nyt toisen kanssa.
Hänen elämänsä ei enää ole sinun asiasi. Vaikka sinulla on häneen ikuinen linkki lasten kautta, sinä et voi ruveta roikkumaan hänessä lasten kautta.
Sinun lapsesi eivät ole vain sinun lapsiasi.
He eivät ole olemassa täyttääkseen aukkoa elämässäsi. Sinun tehtäväsi on auttaa heitä kasvamaan terveiksi aikuisiksi, mutta heillä ei ole tehtävää auttaa sinua toipumaan sydänsurustasi.
Sinun olosi ei koskaa lähde paranemaan, jos et hyväksy tapahtunutta ja ala elää todellisuudessa.
Olen samaa mieltä edellisen kanssa. Vaikutat vähän ... ehkä katkeralta?
Etkö itse ole kokenut uutta onnea?
Luuletko että sinun (mahd.) uusi kumppanisi olisi se "mallipuoliso", joka tekisi kaiken niin kuin Sinä tai ex-miehesi tahtoisi?
Oletko omasta mielestäsi täydellinen??
Voin kertoo, et ole täydellinen.
Yrität ehkä pikkasen liikaa puuttua lasten olemiseen isänluona. Eihän se ole se sun tehtäväsi!!
Etkö voisi nauttia niistä hetkistä kun lapset on isällään?
Miks muuten vaivaat päätäsi exäs koruilla?
Tai muilla rahajutuilla?
Hankkisit elämän itsellesi.