jokin

Ja minä olin sinusta onnellinen, vaikka Kuu
joskus öisin koetti vietellä itselleen ja
aurinko keimailla, villitä minut
luo säteisiinsä..

En minä lausunut olevani Sinun oma, olit
merkinnyt sen kehooni, Kuu poistui,
kun minusta huomasi jälkesi, aurinko
vaikeni, suli hymyihinsä..

Ja vaikka maa kukki, mikä ennen oli vajaa ollut,
tienoo viheriö minussa, mikä aikaisemmin
karheaa ruskeaa, tuoksui missä ennen
sanattomuus, olit minussa Sinä..

Vaikka toisinaan kuljen toisaalle, ohitse, mikä
meidän ja siellä katson, mitä emme yhdessä,
minä silti Sinua rakastan, niin jokaisena kuun
kiertämänä, aina me yhdessä, lähempänä..

..olen sinusta onnellinen, mukanani,
vaikka et minua aina näe..

http://www.youtube.com/watch?v=ck6bMD4Kkk8&feature=related

Kiitos Runostasi.

Joskus on toisessa kiinni, toisinaan
toisistaan erossa, irrallaan..

Silti Rakkaus ja kiinnittyminen,
Hän hiljaa sisällä olemassa..

Kuin käsivarret ympärillä lukittuna,
syli kiinteästi omassa..

Matkalla kulkemassa ja samalla
Hänessä mukana olemassa..

Tunteita, joita mikään ei muuksi muuta..

tai kukaan toinen tavoita..

Rakkausrunoissasi on omaa persoonallista
sävyä ja sanomaa aina..

Tässäkin tekstissäsi on lukijalle, joka aidosti
etsii, paljon kerrontaa, tunnelmaa ja
koettavaa..

Pidin ja viihdyin säkeissäsi jotkja
hienosti elivät ja muuntautuivat kerrontasi
muassa..taidokasta.

Erittäin hyvä Runosi.

Voimia ja positiivista mieltä
koko Sinun päivääsi.