ei hedelmiä kasva tässä maailmassa,
sanoi hän
helähtäen ikkunalla
ja
kaiken keskellä,
puhuessaan nuo kirjoittavat kädet silmillään
kämmenten läpi,
aurinko putosi olkapäille
katsoessani oikein tarkkaan
minusta näyttää
että kämmenten läpikin
ylhäältä tuleva valo sädehtii
poskillasi
mahdollisuutena huomiseen
mahdollisuutena hedelmänkantoon
ei hedelmiä kasva tässä maailmassa,
sanoit
ei, eikä paista aurinko
yksin olemme täällä, yksin synnymme ja kuolemme
loputtomassa yksinäisyydessä
tyhjää täynnä olevassa
äärettömän typerryttävässä ja tympeässä maailmassa
hoo!
kaiken tämän keskellä
katsahdin hänen sumussa lipuvia kasvojaan
ruudun läpi
ja usko tai älä:
aurinko kultasi hänen otsansa
meri aaltoili
aaltoili ja läikkyi
vihlovissa uurteissa
kävellessäni ikkunan ohi
kuulin taas laulun
ja vaikka minun on ollut vaikea
niin vaikea uskoa hedelmänkantamiseen
tässä maailmassa
en voinut enkä voi sulkea korviani laululta
laululta joka tuottaa hedelmää
ja jos se on kantanut hedelmää
minun loppuunkuluneessa ruumiissani
yhä uudelleen nostaen väsyneen laivani aalloille
eikö se kantaisi hedelmää jokaisessa
jokaisessa joka elää
sillä ainoastaan se joka elää
voi epäillä elämäänsä
ja tuska
maailman hedelmättömyydestä
on edellytys etsiessämme tietä hedelmänkantoon
jostain syystä
tätä laulua ei voi löytää
kivutta
jostain syystä meren kuohuja ei voi tuntea
ilman pohjalautojen natinaa
pystypäiset, korskeat laivat ovat toisaalla,
ne jotka eivät itke
yksinäisyyttä, eivät hedelmättömyyttä
eivätkä osaa kysyä suuntaa
tai ehkä
ehkä sittenkin
jokainen osaa,
ja kun katson tarkasti
huomaan etten voi sulkea ketään ulkopuolelle
mahdollisuus kuuluu jokaiselle,
niillekin jotka loukkaavat ja satuttavat
ja hyväksyessäni tämän
huomaan hedelmien ilmestyvän oksilleni
- - -
Inspiraatiosta kiitos Jaana K:lle.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8636154/thread
sanoi hän
helähtäen ikkunalla
ja
kaiken keskellä,
puhuessaan nuo kirjoittavat kädet silmillään
kämmenten läpi,
aurinko putosi olkapäille
katsoessani oikein tarkkaan
minusta näyttää
että kämmenten läpikin
ylhäältä tuleva valo sädehtii
poskillasi
mahdollisuutena huomiseen
mahdollisuutena hedelmänkantoon
ei hedelmiä kasva tässä maailmassa,
sanoit
ei, eikä paista aurinko
yksin olemme täällä, yksin synnymme ja kuolemme
loputtomassa yksinäisyydessä
tyhjää täynnä olevassa
äärettömän typerryttävässä ja tympeässä maailmassa
hoo!
kaiken tämän keskellä
katsahdin hänen sumussa lipuvia kasvojaan
ruudun läpi
ja usko tai älä:
aurinko kultasi hänen otsansa
meri aaltoili
aaltoili ja läikkyi
vihlovissa uurteissa
kävellessäni ikkunan ohi
kuulin taas laulun
ja vaikka minun on ollut vaikea
niin vaikea uskoa hedelmänkantamiseen
tässä maailmassa
en voinut enkä voi sulkea korviani laululta
laululta joka tuottaa hedelmää
ja jos se on kantanut hedelmää
minun loppuunkuluneessa ruumiissani
yhä uudelleen nostaen väsyneen laivani aalloille
eikö se kantaisi hedelmää jokaisessa
jokaisessa joka elää
sillä ainoastaan se joka elää
voi epäillä elämäänsä
ja tuska
maailman hedelmättömyydestä
on edellytys etsiessämme tietä hedelmänkantoon
jostain syystä
tätä laulua ei voi löytää
kivutta
jostain syystä meren kuohuja ei voi tuntea
ilman pohjalautojen natinaa
pystypäiset, korskeat laivat ovat toisaalla,
ne jotka eivät itke
yksinäisyyttä, eivät hedelmättömyyttä
eivätkä osaa kysyä suuntaa
tai ehkä
ehkä sittenkin
jokainen osaa,
ja kun katson tarkasti
huomaan etten voi sulkea ketään ulkopuolelle
mahdollisuus kuuluu jokaiselle,
niillekin jotka loukkaavat ja satuttavat
ja hyväksyessäni tämän
huomaan hedelmien ilmestyvän oksilleni
- - -
Inspiraatiosta kiitos Jaana K:lle.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8636154/thread
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.