Onpas hieno!
Jonkun Fukayabun runo 900-luvulta...
Inspiroidun.
lähellä tunnen
vastapäätä sinua
en vielä ole
Hmm.
En vielä ole... En vielä...
yksi ja sama ruumis - kanssasi?
samaa merta?
Ja tämä Fukayabu.
Istuiko hänkin työhuoneen hämärässä,
sormet tietokoneen näppäimistöllä.
Tai, kirjoitti riisipaperiin.
Raaps raaps.
Sommittelen lauseita yleisön huviksi.
rannalla istun
kuunnellen kuinka kivi
aaltoa vasten
laulaa kaipaavan laulun
unohtua syliisi
Jep.
Tämä on aika hyvä.
Ja Fukayaby kirjoittaa:
lähellä tunnen
vastapäätä sinua
en vielä ole
Mmm?
Katselen ulos
missä talonpojat kuluneissa vaatteissa
paljain säärin kahlaavat peltoa.
Heilläkin on rakkaansa.
He tekevät työtä elättääkseen perheensä.
Ei heillä ole aikaa runoilla.
Minä jatkan.
lähellä tunnen
vastapäätä sinua
en vielä ole
sylisi syvyydessä
hiljaa tyyntyvä meri
Äh. Aivan liian eroottinen.
Juon kupin teetä...
lähellä istun
katselen ihoasi
en ole vielä
yksi ja sama ruumis
kaipaan ihosi alle
Aivan liikaa ihoa,
katselen ihoasi ja kaipaan ihosi alle.
Tautologiaa!
Katselen rintojasi?
lähellä istun
katselen rintojasi
Katselen kasvojasi?
lähellä istun
katselen kasvojasi
Jos olisinkin nyt äitiparta.
Leikitään niin,
olen äitiparta joka kuvittelee olevansa Fukayabu.
Fukayabu joka kirjoittaa runoa.
Ja hänen vaimonsa odottaa vuoteessa
jakkaran vierellä.
En siis oikeasti kuvittele mutta leikin että kuvittelen.
Ja se onkin hyvin tyypillistä.
istun lähellä
vastapäätä sinua
sinä et ole
samalla jakkaralla
kaipaan ihosi alle
No niin,
meitä alkaa väsyttää?
Pääni nuokkuu näppäimistön äärellä...
Palaan vielä rannalle, palaan aaltoilevaan mereen.
rannalla istun
vastapäätä sinua
olen kallio
joka kaipaa hukkua
kuohujesi syvyyksiin
No niin! No niin!
Fukayabu sammuttaa valon.
Sanat katoavat,
turhanpäiväinen runous katoaa.
On vain kaksi toisiinsa hammastuvaa kehoa.
Siipipyörän liike.
yön vaatteen alla
missä pimeys on valo
kämmenen nähdä
vasten kämmentä sielun
huimaava tähdenlento
Etten paremmin sano, rakkaani, etten paremmin sano.
Aikaisempaa runoani siteeraten:
Pure minua.
Silloin siinä oli huutomerkki.
Ei nyt enää.
Avoimesta ikkunasta
kypsyvän viljan siunattu kahina!
Maan ja taivaan välillä
kun sulauduimme
avaruuden herkimpään
tanssiin.
Tai jos ehkä...
Muistelen millaista se oli.
Miltä se tuntui.
Siirrän kokemukseni vuosisatojen taakse.
Teen niistä jonkun runoniekka Fukayabun elämää.
Ehkä tällä tavalla.
kämmentä vasten sielun
huokaava tähdenlento
Tai ehkä tällä tavalla:
toisen kämmentä vasten
oman sielunsa lento
Ja ettet pitkästyisi rakkaani, ettet pitkästyisi
minun täytyy lopettaa,
aamu on saapumassa ja kohta
rinteet kylpevät kajossa.
yön vaatteen alla
missä pimeys on valo
kämmenen nähdä
toisen kämmentä vasten
päättymätön ikävä
päättymätön ikävä
- - -
Runon inspiraatiosta kiitos jollekin runoniekka Fukayabulle.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/867488/4082888
Jonkun Fukayabun runo 900-luvulta...
Inspiroidun.
lähellä tunnen
vastapäätä sinua
en vielä ole
Hmm.
En vielä ole... En vielä...
yksi ja sama ruumis - kanssasi?
samaa merta?
Ja tämä Fukayabu.
Istuiko hänkin työhuoneen hämärässä,
sormet tietokoneen näppäimistöllä.
Tai, kirjoitti riisipaperiin.
Raaps raaps.
Sommittelen lauseita yleisön huviksi.
rannalla istun
kuunnellen kuinka kivi
aaltoa vasten
laulaa kaipaavan laulun
unohtua syliisi
Jep.
Tämä on aika hyvä.
Ja Fukayaby kirjoittaa:
lähellä tunnen
vastapäätä sinua
en vielä ole
Mmm?
Katselen ulos
missä talonpojat kuluneissa vaatteissa
paljain säärin kahlaavat peltoa.
Heilläkin on rakkaansa.
He tekevät työtä elättääkseen perheensä.
Ei heillä ole aikaa runoilla.
Minä jatkan.
lähellä tunnen
vastapäätä sinua
en vielä ole
sylisi syvyydessä
hiljaa tyyntyvä meri
Äh. Aivan liian eroottinen.
Juon kupin teetä...
lähellä istun
katselen ihoasi
en ole vielä
yksi ja sama ruumis
kaipaan ihosi alle
Aivan liikaa ihoa,
katselen ihoasi ja kaipaan ihosi alle.
Tautologiaa!
Katselen rintojasi?
lähellä istun
katselen rintojasi
Katselen kasvojasi?
lähellä istun
katselen kasvojasi
Jos olisinkin nyt äitiparta.
Leikitään niin,
olen äitiparta joka kuvittelee olevansa Fukayabu.
Fukayabu joka kirjoittaa runoa.
Ja hänen vaimonsa odottaa vuoteessa
jakkaran vierellä.
En siis oikeasti kuvittele mutta leikin että kuvittelen.
Ja se onkin hyvin tyypillistä.
istun lähellä
vastapäätä sinua
sinä et ole
samalla jakkaralla
kaipaan ihosi alle
No niin,
meitä alkaa väsyttää?
Pääni nuokkuu näppäimistön äärellä...
Palaan vielä rannalle, palaan aaltoilevaan mereen.
rannalla istun
vastapäätä sinua
olen kallio
joka kaipaa hukkua
kuohujesi syvyyksiin
No niin! No niin!
Fukayabu sammuttaa valon.
Sanat katoavat,
turhanpäiväinen runous katoaa.
On vain kaksi toisiinsa hammastuvaa kehoa.
Siipipyörän liike.
yön vaatteen alla
missä pimeys on valo
kämmenen nähdä
vasten kämmentä sielun
huimaava tähdenlento
Etten paremmin sano, rakkaani, etten paremmin sano.
Aikaisempaa runoani siteeraten:
Pure minua.
Silloin siinä oli huutomerkki.
Ei nyt enää.
Avoimesta ikkunasta
kypsyvän viljan siunattu kahina!
Maan ja taivaan välillä
kun sulauduimme
avaruuden herkimpään
tanssiin.
Tai jos ehkä...
Muistelen millaista se oli.
Miltä se tuntui.
Siirrän kokemukseni vuosisatojen taakse.
Teen niistä jonkun runoniekka Fukayabun elämää.
Ehkä tällä tavalla.
kämmentä vasten sielun
huokaava tähdenlento
Tai ehkä tällä tavalla:
toisen kämmentä vasten
oman sielunsa lento
Ja ettet pitkästyisi rakkaani, ettet pitkästyisi
minun täytyy lopettaa,
aamu on saapumassa ja kohta
rinteet kylpevät kajossa.
yön vaatteen alla
missä pimeys on valo
kämmenen nähdä
toisen kämmentä vasten
päättymätön ikävä
päättymätön ikävä
- - -
Runon inspiraatiosta kiitos jollekin runoniekka Fukayabulle.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/867488/4082888
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.