Olen vähän laskeskellut asioita. Jännää matematiikkaa.
Olen 18-vuotias, takana ei yhtäkään seurustelusuhdetta, ei edes teinisäätöjä tai ala-asteen tykkäämisleikkejä. Kaikki pientäkään kiinnostusta osoittaneet ovat olleet humalassa, vammaisia tai keski-ikäisiä. Tosi imartelevaa!
Tämän hetkisessä elämäntilanteessani ei ole yhtäkään sillä tavalla mielenkiintoista poikaa, eikä tule vähään aikaan olemaankaan. Vuoden päästä olen uudessa koulussa ja kiinnostavammassa ympäristössä, mutta siihen mennessä olen ollut jo reippaan aikaa 19-vuotias.
Sitten toki kestää, että löydän jonkun potentiaalisen, otan jotenkin kontaktia, tutustun, alamme seurustella ja tutustun lisää, ja sitten tarpeeksi tutustuttuamme... Silloin olen ihan varmasti parikymppinen!
Tiedän, että seksiä saa kuka vain (minäkin!!) jos tahtoo ja etsii oikeasta paikasta (bileistä!!), mutta minä en halua ketä vain. Tulipa minusta myöhemmin mikä horo tahansa, tahdon ensimmäisen kerran turvallisessa suhteessa. Sikäli ikääntymiseni ei siis haittaa minua. Ymmärrän sen asenteeni takia. "Ei vain ole tullut sopivaa kohdalle." Ärsyttää ja ihmetyttää vain, miten tässä "pääsi käymään näin..." Miksi asiat venyivät...
Ketuttaa myös se, että minut kai ymmärretään väärin tämän asian takia. En mä ole mikään "siveyden sipuli..." Olen vain epävarma noista asioista. Luonnollisesta syystä! Olen oikeasti kaksimielinen, fetistinen ja vaikka mitä. Ihan lapsesta asti. Nakertaa identiteettiä tämmöinen.
Minkäköhän ikäinen mahdan sitten olla, kun seksuaalisuusitsetuntoni on vihdoinkin ok? mmmm...sitä en osaa laskea.
Tällainen avautuminen, lukekaa vaikka iltasaduksi.
Sen pituinen se.
Olen 18-vuotias, takana ei yhtäkään seurustelusuhdetta, ei edes teinisäätöjä tai ala-asteen tykkäämisleikkejä. Kaikki pientäkään kiinnostusta osoittaneet ovat olleet humalassa, vammaisia tai keski-ikäisiä. Tosi imartelevaa!
Tämän hetkisessä elämäntilanteessani ei ole yhtäkään sillä tavalla mielenkiintoista poikaa, eikä tule vähään aikaan olemaankaan. Vuoden päästä olen uudessa koulussa ja kiinnostavammassa ympäristössä, mutta siihen mennessä olen ollut jo reippaan aikaa 19-vuotias.
Sitten toki kestää, että löydän jonkun potentiaalisen, otan jotenkin kontaktia, tutustun, alamme seurustella ja tutustun lisää, ja sitten tarpeeksi tutustuttuamme... Silloin olen ihan varmasti parikymppinen!
Tiedän, että seksiä saa kuka vain (minäkin!!) jos tahtoo ja etsii oikeasta paikasta (bileistä!!), mutta minä en halua ketä vain. Tulipa minusta myöhemmin mikä horo tahansa, tahdon ensimmäisen kerran turvallisessa suhteessa. Sikäli ikääntymiseni ei siis haittaa minua. Ymmärrän sen asenteeni takia. "Ei vain ole tullut sopivaa kohdalle." Ärsyttää ja ihmetyttää vain, miten tässä "pääsi käymään näin..." Miksi asiat venyivät...
Ketuttaa myös se, että minut kai ymmärretään väärin tämän asian takia. En mä ole mikään "siveyden sipuli..." Olen vain epävarma noista asioista. Luonnollisesta syystä! Olen oikeasti kaksimielinen, fetistinen ja vaikka mitä. Ihan lapsesta asti. Nakertaa identiteettiä tämmöinen.
Minkäköhän ikäinen mahdan sitten olla, kun seksuaalisuusitsetuntoni on vihdoinkin ok? mmmm...sitä en osaa laskea.
Tällainen avautuminen, lukekaa vaikka iltasaduksi.
Sen pituinen se.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Kaikki pientäkään kiinnostusta osoittaneet ovat olleet humalassa, vammaisia tai keski-ikäisiä - - Olen oikeasti kaksimielinen, fetistinen ja vaikka mitä."
Nyt alkoi kiinnostaa, kerro lisää! Enkä ole humalassa, keski-ikäinen tai tietääkseni vammainenkaan.
Ei mitään kovin erikoista tai sairasta tietääkseni, en kiinnostu mistään sadeasuista, työhaalareista, vaippojen kastelusta..
Oletko koskaan koittanut lähestyä mielestäsi kiinnostavia ihmisiä? Vaiko surkein mielin odottanut jonkun tekevän aloitteen puolestasi?
Kiitos iltasadusta kuitenkin, öetä!
Olen jonkin verran, ihme kyllä. Tosin tutustun omatoimisesti vain niihin kiinnostaviin ihmisiin, ja heitä ei ole kovin paljon. Lisäksi tutustun vain kaveripohjalta.
Käyn myös näyttäytymässä ihmisten ilmoilla, esim. istuskelemassa kahviloissa tai kiertelemässä kauppoja. Mielestäni minua olisi kohtuullisen helppoa lähestyä silloin?? Ei ole mukana sellaista hihittelevää tyttökaverilaumaa, jota monet pojat tuntuu pelkäävän.
Sentään jotkut ovat tulleet juttelemaan, mutta he ovat niitä joita aloitusviestissä mainitsin..
Kieltämättä toivon ja odotan sitä aloitteentekoa muilta(kin) kuin itseltäni. Ei kai se väärin ole..
Omassa tapauksessani tässä kävi niin, että itse tunnustin tunteeni poitsulle. Hän ei aluksi ollut kiinnostunut, mutta alle kahden viikon kuluttua mietti miksei ihmeessä ollut aiemmin minua huomannut. Vaikka olisi huomannutkin, ei hän olisi tehnyt aloitetta huonojen kokemustensa vuoksi. Kaikki setviytyi hyvin näin. : ) Kieltämättä pojan tekemä aloite olisi ollut mukavampi.
Vähän noloo, hei ? Tee ny asialle herranjumala jotai ja äkkiä!
Njoo... Ensimmäinen kerta on ensimmäinen kerta ja eka kuukausi on vielä aika jännää, mutta sitten sen tajuaa ettei siinä seksissä ole mitään kovin ihmeellistä. Aktiviteetti siinä kuin kaikki muutkin. Eli ei ole mitään syytä kiirehtiä pääsemään neitsyydestään eroon vaan sen takia, että pääsisi siitä eroon. Yhtä hyvin voisi panikoida jonkun autolla ajamisen suhteen kun "kaveritkin pääsivät kokeilemaan jo 16-vuotiaana". Moni muukin seurusteluun liittyvä asia on kokemisen arvoista, mutta ne tapahtuvat sitten aikanaan ihan luonnollisesti ja omalla painollaan.
hassua, mutta kuulostit todella monessa kohtaa kuin juuri minulta!
Olen nyt 19,5v ja muutama kuukausi sitten ensimmäistä kertaa kävin jätkän kanssa treffellä ja tapailin häntä parisen viikkoa, muttei siitä sen enempää tullut.
Tuota ennen ja sen jälkeen ei siis ole ollut mtn juttua jätkien kanssa. Se ei johdu siitä että olisin kauhea lihava finninaama, vaan oikeasti olen hyvin pukeutuva, nätti ja hyväkroppainen ja opiskelen tällä hetkellä yliopistossa ensimmäistä vuotta. Luulenkin suurimpieni "ongelmieni" olevan se, että ne piirit missä jätkän voisin löytävän niin ovat aika heikohkot. Tietenkin nyt yliopiston kautta tutustuu uusiin ihmisiin ja annankin kaiken toivon tälle uudelle lämän vaiheelle. Voi olla että kriteerini jätkien suhteen ovat melko korkeat, sillä en todellakaan kelpuuta jokaista nurkan takana olevaa jätkää tai lähde baarissa ekan jätkän matkaan. En perusta yhdenillan suhteista ja näin ollen olen vieläkin neitsyt vaikka kohta tosiaan 20v rävähtää tauluun.
En ole siis ikinä seurustellut, niin olen tietenkin tottunut olemaan itsenäinen nainen ja omallatavallaan tottunut sinkkuuteen. Mutta tietenkin kaipaan läheisyyttä ja unelmoin aina poikaystävästä. Ja kuten sanoit, vaikkei tulisi mieleenkään hypätä random jätkän sänkyyn, on minullakin tietenkin seksuaalisia haluja ja toiveita, mutta en niitä toteuta väkipakolla ellei jätkää löydy. Ja se löytyy sitten kun lötyyy. Väkisin en ala etsimään.
Eiköhän sun ja myös aiheen aloittajan ongelma ole se, että tavoittelette jotain täyden kympin poikaa ettekä tajua itse painivanne aivan eri sarjassa. Nauttikaa yksinäisyydestänne.
Tottakai haluan pojan jolla on paljon minua miellyttäviä piirteitä ja mahdollisimman vähän epämiellyttäviä, mutta ei mun kriteerit mahdottomia ole. Joku poika ihan varmasti toteuttaa ne huomaamattaan, olemalla oma itsensä. Ja monet asiat on sellaisia, että niitä voi kehittää ja niissä voi kehittyä. En etsi valmista pakettia.
En ole kiinnostunut huippu-urheilijoista, filmitähdistä, fruittareista... He eivät pitäisi minusta, enkä minä heistä.
Toki jotkut vaatimukseni ovat hieman liikaa perus juntille...............
Ihan miten vain haluat itsellesi sen uskotella. Toinen ongelmasi on se, että luultavasti odotat tumput suorina jonkun pojan tekevän aloitteen.
Mitä väliä vaikka oot neitsyt? Olisit ylpeä siitä, että olet ainutlaatuinen. Mielummin mä semmoisen ottaisin ku semmoisen löysäpilluisen huoran joka panee vaikka isäänsä.
Hitto! Tämähän on kuin minun suustani. En kylläkään halua ketään poikaa, vaan jonkun kivan tytön.