Joku minut joskus määritti
Mistä alan
Ja kuinka ulotun
Kuinka hyödyllinen olenkaan
ratkaisemaan
piilotettuja vajavaisuuksiasi
sinun pitäisi hymyillä enemmän
mutta tätä en koskaan sanonut
vaakatasoisena
poikkipuolin ja takaperin
ja siitä sokeasta kulmastakin
olit niin vastustamaton
Kaikki on suhteellista
Paitsi minä
Minä olen vain kaavamainen
jonkinlainen
irroitettu hypotenuusa
Mistä alan
Ja kuinka ulotun
Kuinka hyödyllinen olenkaan
ratkaisemaan
piilotettuja vajavaisuuksiasi
sinun pitäisi hymyillä enemmän
mutta tätä en koskaan sanonut
vaakatasoisena
poikkipuolin ja takaperin
ja siitä sokeasta kulmastakin
olit niin vastustamaton
Kaikki on suhteellista
Paitsi minä
Minä olen vain kaavamainen
jonkinlainen
irroitettu hypotenuusa
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pidin tästä todella paljon. Tässä oli kaikkea... taitoa, älyä ja huumoria. Tämän runon maailmassa on samaan aikaan jotakin ylettömän suurenmoista ja jotakin äärettömän pelottavaa. Tämän myötä saapuu tunne, jossa ei tiedä pitäisikö runoa juosta avosylin vastaan vai käpertyä viltin alle vavisten.
Tämä on runon omankin määrittelyn mukaan määrittelemätön.. tätä ei voi suhteuttaa tai verrata mihinkään. Tämä toimii omalla ihmeellisellä kaavallaan ja logiikallaan (tästä maailmasta irrallaan) vie lukijaa eteenpäin merkilliseen todellisuuteen. Tämä on kerta kaikkiaan vastustamaton!
Enemmän tässä kerrotaan kertojasta kuin toisesta, toisesta puhutaan lähinnä kun muistutetaan puutteistaan tai epätäydellisyydestään (rinnastettuna kertojan omalakisuuteen).
Kolmannen säkeistön loppu on merkillinen. Olisiko siinä näppäinvirhe... "Olin niin vastustamaton" sopisi runon logiikkaan paremmin kuin "olit niin vastustamaton". Mutta tällä runollahan on oma logiikkansa. Ja tuo yllättävyys tekee tuostakin runonkohdasta niin säväyttävän.
Sijoittaisin tämän runon parhaimpien täällä lukemieni joukkoon. Aivan ensimmäinen ajatukseni tämän luettuani oli: "Tämä on paras runo mikä täällä on koskaan ollut". Mielipiteeni ja mieltymykseni tietenkin on subjektiivista. Haen runoista tiettyjä elementtejä, itseäni miellyttäviä. Mutta tässä oli kyllä kaikki kohdallaan :)
"suurenmoista ja jotakin äärettömän pelottavaa"
Onnistuneesti kiteytetty kuvaus räpellyksestäni tuossa kokemuksessani.
Kolmannen säkeistön loppu ei ollut virhe, vaan Hän on loppujen lopuksi se, joka on minulle vastustamaton, eikä toisinpäin...
Kiitoksia vain, tämähän oli vallan hykerryttävä kommentti. Runoissa on se ihana ominaisuus, että ventovieraan tekstistä voi poimia sen itseä koskettavan sanoman ja löytää jotain uutta ja yllättävääkin itsestään. Niin miniullekn usein käy.
täytyy olla yksikertaisuudessa
jotain suurenmoista,
herättää vajavaisen ymmärtämään,
näkemään,kokemaan...Olet niin...
Ei muuta seurausta...Olen niin...
Jotain mitä ei voi sanoin, saan vain kiinni
palon vievän...
: )
Hypoteesi: Ockhamin leikkurin/terää voisi soveltaa sydämen asioihin?
Kokemus: Classified
Päätelmä: pistepiirrustus tuottaa vain ennalta määrättyjä kuviota.
sanat veivät minut hukkateille,
voivat antaa vain suuntaa ja jopa johtaa väärään.
Luin tekstini uudestaan ja voisin ymmärtää sen toisin
mitä syvällä tunnen. Mitä selitän!
" sinä olet, minä olen"=
"yhdessä"
Ja minä sain siitä kaavan!
Ei siitä saa!
Minä olen enemmän kaavamainen.
Elämä on salaisuus...
Runosi on, sinä olet kokonaisuus,ei niitä saa pilkkoa!
Heti menee vikaan!
Halaus ja kiitos runostasi! ääh. vihaan sanoja! Sinä tunnistat tunteet sanoiksi!