Ihminen, joka saa sinut nauramaan ureat housuun?
Naurun vaiettua, suljet lähettimen ja ajattelet, olihan se hauska mutta...
Ihmisen joka saa meidät hyvälle tuulelle tulisi palkita hyvin.
En nyt Ruonansuuta välttämättä tarkoita, tosin hänelläkin on muutama tosi hyvä sketsi.
Ensikerran nauratti kun puku päällä oleva Jope keräsi rasiaan rahaa.
- Kerätään rahaa Kiinaan
--Viinaan
Antakaa rahaa nuorille
--Huorille
Kivoja sanaleikkejä, etenkin hänen habituksessaan...
Huumoria jokainen meistä kaipaa. Pitäisi ainakin, tai jotain puuttuu.
Humoristia pidetään kai sellaisena hovinarrina, kutsutaan kun tarvitaan.
Huumorin luominen ja sen jakaminen vaatii kuitenkin erityistä kykyä nähdä yhteiskunta ja myö muutkin tallaajat hiukan eri valossa. Tosikoilta se puuttuu.
He näkevät elämän vain suorittamisena, humoristit kuinka sitä suoritetaan.
Siinä suhteessa en näkisi Professoria/Spedeä juurikaan eriarvoisena.
Pikemminkin huumorin voitoksi
Naurun vaiettua, suljet lähettimen ja ajattelet, olihan se hauska mutta...
Ihmisen joka saa meidät hyvälle tuulelle tulisi palkita hyvin.
En nyt Ruonansuuta välttämättä tarkoita, tosin hänelläkin on muutama tosi hyvä sketsi.
Ensikerran nauratti kun puku päällä oleva Jope keräsi rasiaan rahaa.
- Kerätään rahaa Kiinaan
--Viinaan
Antakaa rahaa nuorille
--Huorille
Kivoja sanaleikkejä, etenkin hänen habituksessaan...
Huumoria jokainen meistä kaipaa. Pitäisi ainakin, tai jotain puuttuu.
Humoristia pidetään kai sellaisena hovinarrina, kutsutaan kun tarvitaan.
Huumorin luominen ja sen jakaminen vaatii kuitenkin erityistä kykyä nähdä yhteiskunta ja myö muutkin tallaajat hiukan eri valossa. Tosikoilta se puuttuu.
He näkevät elämän vain suorittamisena, humoristit kuinka sitä suoritetaan.
Siinä suhteessa en näkisi Professoria/Spedeä juurikaan eriarvoisena.
Pikemminkin huumorin voitoksi
Vastaukset 37
Vanhimmat
koskaan kun kun humoristia haastatellaan asiaohjelmassa? Harvoin suupieli leviää. Tämän olen erityisesti pannut merkille. Pellet ja klovnit ovat usein oikeasti aika vakavia ihmisiä. Maailman tämän hetkinen ykköspelle Rowan Atkinson (Mr. Bean) on esimerkiksi monessa haastattelussa aika vakavana.
Eihän humoristi voi mitenkään olla tyhmä vaan erittäin nokkela. Eri asia sitten onko tuotokset omia vai jonkun muun. Kaipa ala on kovinkin rankka koska mielestäni hyvää huumoria kirjoittanut Neil Hardwick masentui?
Eikä Veikko Huovinenkaan mikään leukailija ole. Häntä pidetään kuitenkin humoristina.
Mutta mielestäni hän on synkkä humoristi, ei iloitteleva sellainen.
Ja kirjoitti pääosin kirjansa Kekkosslovakian aikana, jolloin pienikin huumorin pilkahdus oli valonsäde.
Toisaalta, ajattelepa asiaa toisinpäin.
Jos Atkinsonkin pelleilisi koko haastattelun ajan, mitähän siitäkin tulisi...
Sama koskee muitakin humoristeja.
Siviilielämä olisi hauskaa seurata.
Jostakinhan he oppinsa ottavat
rohkea teko Hardwickiltä tulla asian kanssa julkisuuteen.
joka kirjoittaa muka lastentarinoita, mutta huumorinsa puolesta aikuisille suunnattuna, on vakava kaveri.
Ole juuri sellaista huumoria, jonka vasta 50 ymmärtävät?
Se on täynnä salaisia nyansseja, jotka vain vanhemmiten on ymmärtävinään?
historiaa, ymmärtääkseen Asterixia.
Kulttuuria, heidän sanallista kelmeilyään.Ranskaa täytyy osata hiukan, italiaakin, espanjanjaiset huomautukset ovat turistitasolla..
Sanaillsta ilottelua ihan tykillä.
Heillä on pitänyt olla hiukan enemmänkin kuin muutama ranskan gallona punaviinia, alottaessaan...
humoristit ovat livessä olleet kovin vakavia ihmisiä.
Jos nyt yleensä tarkoitat 'humoristia' ammattina.
Oliko Spede kotonaan humoristi?
Heillä on varmaan tarkka silmä ja korva juuri näille asioille. He voivat seurata hyvinkin totisena sivusta mutta mielikuvitus laukkaa senkin edestä.
Minusta tuntuu, että "ennen" tuli tv:stäkin parempaa huumoria kuin nykyisin. En oikein tiedä onko siellä hyvää huumoria ollenkaan, ollut pitkään aikaan.
Noh se englantilainen huumori pelastaa tilanteen. Monet niistä sarjoista todella naurattavat.
Jos humoristin pitäisi olla aina ja jokapaikassa hauska, kuka ottaisi "vakavasti" silloin kun pitää?
Eihä oikea humoristi kuljeksi kujalla vitsejä kertomassa.
Näitähän osaa pienellä muistamisella Niksi-Pirkasta satoja.
Teon tapaan, ja oheksi. Humoristi on tarkkailija, hän seuraa kuinka ihmiset käyttäytyvät eri tilanteissa omaan verrookkiinsa nähden.
Hän muodostaa siihen sopivan (liiotellun)hahmon ja lisää siihen hiukan. Hahmo on valmis!
Sveitsinsiskoni kertoi hyvän Kummeliaiheen.
Joskus 80-luvulla, heillä oli Ilomantsista kesämökki vuokralla.
Kyläkaupan jonossa? edellä kävi 50 henkilö, joka puheli kovaan ääneen, listaansa tutkien.
- Kärpäslätkä, mitä se makssaa, ai nuin paljon... lentäkööt perkele.
- Sokerii 10 kg, riittääkö se
- Hiivaa puol killoo
- Kori Karjalloo outelessa
- Hävittömmii kuvvi yks kappale
Lisäksi muita kodin tarvikkeita
Kaupassa ei ollut liukuhihnaa. Hän tyrkki tavarat yksitellen kauppiaan eteen.
Tämä, tämä, tämä, tämä, tämä
Kuuluu halveksia ns. huonoa huumoria.
Parasta puppua.
Olen Neuvostekin kanssa taannoin istunut saunailtoja, enkä vain kerran.
Aina samat sävelet.
Alussa ollaan kuin seipään nielleitä, puolin ja toisin. Kunnes tunnelma vapautuu...
Aletaan vitsailla, joku fiksumpi heittää vaikeaselkoisen huumorinpläjäyksen, jota kukaan ei oikein ymmärrä.
Joku, useimmin Kauppaneuvos heittää jonkun Pikku-Kalle vitsin, jolloin tunnelma vapautuu.
Kaikilta löytyy huumoria juuri samalta tasoin lukuisia huumoriheittoja.
Loppuillasta, kuka pieraisee kovemmin saa yhteisön yleisen hyväksymisen aamuun asti.
Sitten taas teititellään...
No onhan sille nyt kohteliaisuussyistäkin jo naurettava kun joku "ylempiarvoinen" neuvos heittää minkätahansa puujalkavitsin. Vaikka väkisin.
Mikä on hyvää ja mikä huonoa huumoria riippuu tilanteesta ja porukoista.
Pidetäänkö humoristia tyhmänä, ja kuka pitää? Huumori, ja erityisesti fiksu sellainen, on erittäin vaikea taiteenlaji. Fiksu huumori on oivaltavaa ja nokkelaa, mutta ei loukkaa ketään. Ilkeily ei minusta ole hauskaa, ja todellinen humoristi on vain se, joka osaa nauraa itselleen.
Katsoin juuri viikonloppuna (n:nnen kerran) Chaplinin Nykyajan. Siinä huumori oli osin naurua kyynelten läpi. Chaplinin elokuvien huumori tuli paljolti hänen köyhästä lapsuudestaan, ja ruualla on hänen komiikassaan vahva sija. Muistetaanpa vaikkapa Kultakuumeen sämpylätanssi ja kengänsyöntikohtaus.
Vielä tänäänkin, maailman paras itkuhumoristi.
Loppukaudella, kun kaikki oli saavutettu, tuli näitä myöhäisjuttuja jotka eivät olleet enää edes itkettäviä.
Chape on edelleen yli kaiken, ainakin oli aikaansa edellä.
Tietenkin pitää huomioida, milloin alettiin elokuvia tehdä, ja millä välinen. Ja oliko kilpailijoita?
Mutta olihan hän verraton pikkumies, joka oivalsi komiikaassa varhain jo pienen kokonsa aiheuttaman hauskuuden.
Iso mies nujuutti pientä kulkuria, liittynee aina jos ei lamaan, niin oikeudenmukaisuuteen...
voittaa satiirissaan hänen Diktaattoriaan?
--------
Nykyaika oli teollisen tehokkuusajattelun kuvauksessaan vähintään 65 vuotta aikaansa edellä. Ei siitä puutu muu kuin globalisaatio, työläisten olot oli kuvattu tosi terävästi. Se olikin Chaplinin poliittisin ja radikaalein elokuva, ja yksi suuri syy siihen, että hänet käytännöllisesti katsoen karkotettiin USA:sta (hänhän ei koskaan luopunut Britannian kansalaisuudestaan).
Chaplinilla oli kyllä kilpailijoita, mykän filmin aikana mm. Buster Keaton ja Harry Langdon, myöhemmin Marx-veljekset ja Ohukainen ja Paksukainen. Kukaan muu ei kuitenkaan osannut yhdistää yhtä taitavasti faktapohjaista tilannetta (Klondyken kultakuume, lama-aika, siirtolaisuus, teollisuuden liukuhihnatekniikka jne.), melodraamaa, humaania sanomaa ja pantomiimista, joskus jopa akrobaattista komiikkaa. Hän oli monilahjakkuus, joka olisi mielellään myös kuvannut elokuvansa, jos se olisi ollut mahdollista. Hänhän teki itse käsikirjoitukset, ohjasi, näytteli pääosaa ja sävelsi myös musiikin elokuviinsa 30-luvulta alkaen.
Chaplin otti kaiken irti pienestä koostaan (160 cm) palkkaamalla isokokoisia vastanäyttelijöitä. Vain romanttinen sankaritar oli aina yhtä pieni ja hento kuin Chape itse. Hän oli myös motorisesti taitava, W.C. Fieldsin mukaan "maailman paras balettitanssija".
Vaikka Chaplinin uran alku oli aika päätöntä koheltamista eivätkä viimeiset elokuvat ihan mestariteoksia olleetkaan, Chaplinin poika, Kultakuume, Sirkus, Kaupungin valot, Nykyaika ja Diktaattori ovat sellainen sarja, että sille ei uudemmassa tuotannossa ole vertaa. Ne oikeuttavat minusta nimittämään Chaplinia elokuvahistorian suurimmaksi neroksi. Sellainen hän on ainakin minulle.
Katos.
Minulla itselläni on henkilökohtaisesti ollut äärrettömän paljonm ongelmia ilmaisukeiniostani. Mähän siis olen "vitsiniekka".
Jopesta en sano mitään, mä tunnen sen. Se ei mua :DDD
Kyse kai kaketi on puheen määrästä, laatu one eri asia. Ihan on jatkuvasti hokannut jutun. Mä selittelen asioita pitkään ja pohdiskellen ja komediallisesti. Seuraus on, että potunviljeliä vetää isolla kaivinkoneella ojan mun aalle. Siis vaika mä juurtajaksain ja yksitiskohtaisesti selitin ukolle, että ei ojaa mun maalle.
Mieti sitä.
huumori on lajinsa. Tekniikkalai sekin, tai siis tämäkin. Mulla toimii yli sata prossaa tilannekomiikka. Mutta kun en osaa millään kertoa vitsejä.
Ja vaikea, oon todennut.
=DW=
Olen lukenut kaikki suomen vitsikirjat läpi, hiukan ulkomaalaisiakin tavannut.
Mutta jos pitäisi seurassa vitsi kestoa, älli on ihan täysin tukossa.
No, ekä kymmenen osaan väkisen.
Nekin vähän typeräränpuoleisia. Mutta jos kaveri alkaa kertoa huumorjuttua, osaan sen alkusanoista lähtien ulkoa.
Veli pitää 60v juhlat Kolilla, satoja ihmisiä tulossa.
Ällyis vuan pittee turpasa siellä kiinni...
En ole koskaan humoristeja pitänyt tyhminä. Tunnen muutaman mukavan kaverin, jotka vakavalla naamalla puhuen saavat minut nauramaan hillittömästi. Ja muutkin kyllä, en ole siis poikkeus. Ja ovat fiksuja ihmisiä, eivät mitään "pellejä"
Huumoria olla pitää, sitä on monenlaista ja joku nauraa jollekin ja joku taas ihan muulle :)
Toivottavasti en töksähdä silti pahasti.
Mikä ihme siinä on, että jonkun huumori naurattaa 'ihan oikeesti', ja toinen taas ei sitten millään.
Minulle jäi Pressiklubin jälkeen TV2 auki, kun tein iltateetä,
ja sieltä alkoi kuulua näitä Jope Ruonansuun lausahduksia. Kyllähän ne naurattivat, jopa rumatkin puheet,
joista yleensä en pidä.
"Eri asia olla kusessa kuin kusella" ynnä muuta mukavaa sieltä sattui tulemaan.
Speden juttuja en oieastaan ole koskaan sillä tavalla sietänyt, syytä en tiedä tai tiedosta.
En ole halunnut katsoa *Turhapuroja' tms.
Onko jollakulla vastaava dilemma?
lähdetään Superin porukalla ens lauantaina kattoo.. Saas nähdä kui on pissat housuis, tarttee vissii varata kunnon vaipat:)))
Huumoria tarvitaan aina, itse en osaa esittää oikein kunnon vitsiäkään, mut eläydyn toisten esityksiin ja nautin kunnon huumorista.
Humoristit on fiksua ja filmaattista porukkaa:)))
Josko lähtisit huumorivitseistä väitöskirjaa vääntämään?
On kuule niin kulunut aihe, eiketään kiinnosta!
Sitäpaisi Tohtorin työ on vain kapeasti yhtä asiaa sorkkimista, ettei juuri kiinnosta.
Pitää katella tätä maailmaa hiukan laveammin.
Voi perkele, niin se taitaa ollakin.
Liian kanssa...
ajatelleenpa vaikka Kummeleita....tai Pasilaa. Loistavia kevyitä huumoripitoisia sarjoja molemmat, eikä ainakaan minulla ole ikinä tullut mieleen ajatella tekijöistä että olisivat jotenkin tyhmiä. Käsikirjoittajien on oltava hemmetin älykkäitä saadakseen aikaa moista jälkeä :) Ja näyttelijöiltä vaaditaan valtavasti, komiikan näytteleminen uskottavasti on taitolaji.
Arkipäivässä tilannekomiikka on juttu numero yksi, toinen lasten suusta tulevat oivallukset. Myös jodenkin nokkelat nopeat oivallukset saavat hämmästymään. Omassa tuttavapiirissäni on yksi mies joka ei koskaan jää sanattomaksi, häneltä lohkeaa aina ja jokapaikkaan niin naseva letkaus että ihmetellä täytyy tajunnanvirran nopeutta.
Ei..en allekirjoita sitä että humoristi nähtäisiin jotenkin tyhminä.
Tilannekomiikasta sen verran, ettei sen tarvitse kummoistakaan olla kun jo naurattaa jos sen näet, mutta jos alkaa sitten kertomaan jälkeenpäin, niin aika taitava täytyy olla jotta saa toiset nauramaan.
Eilen innostuin matkimaan Motoriikka-Miikkaa huonolla menestyksellä ja lensin oikeasti peffalleni. Silloin naurettiin vedet silmissä mutta tässä kohtaa ei yhtään.
käytämme lähinnä näköaistia ja tilanne on spontaani, ennennäkemätön. Kuultuun perustuva huumori vaatii ensin mielessämme sen "muuntamista" näkymäksi ?? Ehkä tuo tilannekomiikan yllätyksellisyys tekee siitä niin hersyvän :)
Kenestä nyt puhut, itsestäsi vai? Sinäkö humoristeja pidät tyhminä?
Huumori on erittäin vaikea laji joten oikea humoristi ei todellakan ole minusta tyhmä.
Näyttelijöissä on paljon niitä jotka yrittää huumoria luoda siinä onnistumatta.
Mutta esim. Ulla Tapaninen on minusta yksi suomen parhaita.
Ruonansuusta en jostain syystä pidä siksi en juurikaan häntä katso, uhtä kappaletta toisinaan kuuntelen tuubista mutta se ei ole huumoria.
On paljon muita kenestä pidän mutta en ala heitä tähän kirjaamaan.
niminen ohjelma tuli telkusta vuosia sitten. Näyttelijöitten improvisoinnit olivat herkullista seurattavaa. Täss näyt Ulla Tapanisen ja Mikko Kivelän (olikohan nimi noin) autonkatastuksesta :))
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8642778/41128451
tuli väärä linkki, nappasin vahingossa linkiksi viestisi johon kirjoitin vastausta. Tässä oikea.
http://www.youtube.com/watch?v=TyCopqs5c_Q
Noi nyhjää tyhjästä jutut oli hyviä.
Mutta katselin tv;stä myös Lava-ammuntaa joka oli Ullan oma show ja siitä löysin tämän, jostain syystä samaistuin henkilöön ;))
http://www.youtube.com/watch?v=vC7zNYoYxgo
Sellainen, toista sukupuolta viehättävä, iskemishaluinen
Vilauttaa mörköä(ikäluokkamme tietää sen), ja kertoo tökerömpiä vitsejä illan virkkeeksi.
Illalla tunkee majoitustiloihin samaan vuoteeseen...
Hyi miten kivaa.
Oli.
Kuka pitää humoristia tyhmänä? Sinä? Kuka muu?
Humoristeja on monensorttisia. Mitä sinä pidät huumorina? Monet sellaiset jotka omasta mielestään ovat humoristeja harrastavat minun mielestäni vain henkistä väkivaltaa. Monet sellaiset jotka mielestäni ovat humoristeja ovat taas tottuneet reagoimaan ikäviin asioihin ja pettymyksiin huumorilla. Mielestäni aito humoristi on myös itseironinen, ja se voi kehittyä itseinhoksi jos positiivista palautetta ei tule muusta kuin vitsailusta.
Humoristi on älykäs, tyhjän hekottelija on tyhmä.
Edesmennyt isäni tapasi sanoa, että räkänokastakin mies tulee vaan ei tyhjän naurajasta! Sitä en koskaan lapsen älylläni oikein ymmärtänyt. Enkä ymmärrä vieläkään, rajanveto on niin vaikeaa. On yhtä monta mieltä kuin on miestä/naistakin.
Työpaikallani harrastettiin hirtehishuumoria, pakosta, että kestää raskaan työn. Se yhdisti ja auttoi monen vaikean tilanteen käsittelemisessä.
Tyhmä on tyhmä.
Tyhmä yrittää yhä uudelleen.
Vain saadakseen saman tilanteen.
Mutta kun ollaan samassa lopputuloksessa, ollaanko samanlaisia?
Hetkinen. Tyhmä luovuttaa kun hänen mielestään kaiken pitää onnistua kerralla. Mitään tässä maailmassa ei olisi saavutettu jos aina olisi lopetettu ensimmäiseen epäonnistumiseen.
Mutta et vastannut yhteenkään kysymykseen, yritän siis uudestaan.
pääteltävä, että kaikilla meillä on huumorintajua, eri tilanteisiin, aikoihin ja paikkoihin sopivaa jos lopputuloksena on iloinen nauru on huumori tehnyt tehtävänsä. Sehän on nimenomaan tarkoitus.
Joskus olen kyllä nauranut niin, että olisi tehnyt mieli itkeä, lähinä omille pöljyyksilleni joita palveluammatissa väkisinkin sattuu. Ne ovat hetkiä jotka eivät koskaan unohdu kun nolaat perusteellisesti itsesi asiakkaan ja työkaverin nähden:)
Nyt niille nauran ja vitsinä kerron, mutta en silloin.