Tunnen itseni paskaksi äidiksi, syyllisyyden tunne vaivaa melkeimpä asiasta kuin asiasta. Olen yksin lapsen kanssa ja hänen syntymänsä jälkeen tuntuu, että kaikki on mennyt lähinnä niin vituilleen kuin voi :D Tarkoitan siis parisuhdetta jne..
Lapseni on hyvin fiksu, iloinen ja vilkas, puhua pälpättääkin jo kaikenlaista. Minä taas harmaa, neutraali, saamaton, laiska, tylsä.. Pelkään olevani hidaste lapsen kehitykselle, jonkun toisen "äidin" hoidossa hän varmaan olisi vieläkin fiksumpi ja hoksaavaisempi.. ja kai kehittyisikin nopeampaa..
Eli mitä/miten leikkisin lapseni kanssa?!
En muista yhtään leikkiä pienille lapsille, tai saati varmaan osaa leikkiä.. Tämä varmaan kuulostaa ihan kamalata, mutta jotenki lasten kanssa leikkiminen ei ole koskaan ollut minulle luontevaa.. Pakko kuitenki yrittää, en halua turhauttaa lastani :/ Ja kuitenki olen lähinnä ainut aikuinen hänen elämässään..
Kaikki neuvot tervetulleita! :)
Lapseni on hyvin fiksu, iloinen ja vilkas, puhua pälpättääkin jo kaikenlaista. Minä taas harmaa, neutraali, saamaton, laiska, tylsä.. Pelkään olevani hidaste lapsen kehitykselle, jonkun toisen "äidin" hoidossa hän varmaan olisi vieläkin fiksumpi ja hoksaavaisempi.. ja kai kehittyisikin nopeampaa..
Eli mitä/miten leikkisin lapseni kanssa?!
En muista yhtään leikkiä pienille lapsille, tai saati varmaan osaa leikkiä.. Tämä varmaan kuulostaa ihan kamalata, mutta jotenki lasten kanssa leikkiminen ei ole koskaan ollut minulle luontevaa.. Pakko kuitenki yrittää, en halua turhauttaa lastani :/ Ja kuitenki olen lähinnä ainut aikuinen hänen elämässään..
Kaikki neuvot tervetulleita! :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
meillä tykättiin kovasti kukkuu -leikistä, jossa joko sinä tai lapsi piiloudutte pienen peiton tms. alle ja sieltä huutaa kukkuu, missä olet? palikoiden kokoaminen on kivaa, nuppipalapelit, lukeminen, laulaminen, loruttelu( esim. pienet sammakot, leipuri hiiva, pikkuiset kultakalat, piiri pieni pyörii, elefanttimarssi, tuiki tuiki tähtönen, lauluja, joissa voi leikkiä samalla) peuhaaminen, piiloleikki, jossa toinen otetaan kiinni, autoilla ajelu, jos poika, nukkejen hoito, jos tyttö, kotileikit, jossa tehdään ruokaa äidin astioilla, leipominen(piparit tai pullat), tiskaaminen yhdessä, siivoaminen lapsen kanssa(pöyt, imurointi, pyykin laitto)...toivottavasti näistä oli apua.
Meillä on samanikäinen lapsi (poika ) me luemme satukirjoja jan äytän kirjoista kuvia opettelemme mitä kuvissa on värejä,kuvioita eläimiä ja ihmisiä .
Kovasti ollaan yhdessä lattialla ja autoilla leikitään päristellään ,peruutellaan ,pallolla leikitään ja heitellään pientä palloa ,piiloleikkiä ,painellaan äänilelujen nappuloita ja opetellaan niistä mikä ääni ja lauletaan lasten lauluja kasetilta .Tyttönkanssa voi leikkiä nukeilla ,pehmoleluilla ja satukirjoja näyttää ja laulaa kuin pojankin kanssa .
Meillä tyttö , 15kk myöskin :)
Meille juuri nuo kukkuu / piiloleikit ovat hurjan hauskoja. Ja tosiaan ruuan laittoon tykkää osallistua kovin, tiskikone ja pesukone hänen on pakko saada laittaa päälle, ja ottaa puhtaat pyykit koneesta, riepottelee niitä sitten kohti kodinhoitohuonetta. :D Ja tosiaan koiran kanssa tykkää myös hirmusti leikkiä. ja kattilat ja kauhat ovat pop. niillä sitten leikitään että tehdään ruokaa ja syötetään toisiamme ;D
asiaan:
Lapsesi on vielä pienen pieni ja eniten maailmassa hän kaipaa LÄSNÄOLOASI.
Sanoisinkin että "unohda" se että piäisi leikkiä,
tee arjesta ja elämisestä leikkiä.:)
Et varmastikaan ole paska äiti vaan lapsesi ihku äiti!
Hän rakastaa sinua yli kaiken,riippumatta siitä miten harmaa ja neutraali olisitkin:
Millaiseksi kuvittelet HYVÄT ÄIDIT? Aina iloisiksi,ylitse pursuavan energisiksi, värikkäiksi persooniksi,
helvetin fiksuiksi?;) Häh!?
Mietis nyt vähän..ihan tavalline elämä on hyvää,tarpeeksi hyvää.
Lapsesi on vielä vaativassa iässä mutta kaikki helpottuu,usko pois.Kyllä ne parisuhdeasiatkin aina järjestyy parhain päin,anna nyt vaan aikaa.
Kyllä se lapsi kehittyy aivan normaalisti sellaistenkin "ei superäitien" kanssa.
Minä tiedän kokemuksesta kun en ole ollut koskaan kova leikkimään.
Sen sijaan olen pyrkinyt tekemään arjesta ja puuhista leikin omaisia.
Hassutellaan paljon.
Lapsi on mielellään APUNA!Se on tärkeä tehtävä:ylpeänä siitä että saa auttaa äitiä.
Hauskimmat jutut meillä on syntynyt juurikin kuin vahingossa arjen tiimellyksessä!:)
Lukea olen aina tykännyt lapselle.
Ei kaikki äidit hulluna leiki lapsensa kanssa,
anna itelles armoa!;)
t: 5vuotiaan äippä