Victor Vishenvsky

reporteri kirjoitti:

Olen päättänyt että kirjoitan pikkaisen niistä uusista tilanteista missä romani kasamme elää näinä aikoina, ei aivan kaikki, mutta useimmat meistä.
Olen saanut paljon lukea internetin kautta tästä rodustamme, ja tullut siihen lopputulokseen, että vallankumouksellinen muutos on käynnissä. Se mitä olen saanut lukea meistä, osoittaa, että melkein kaikkialta eri maista pyritään avustamaan kansaamme liittymään kansojen yhteiseen perheeseen, ja sanoisin, että parempi myöhään kun ei lainkaan.
On korkea aika jo ymmärtää että rotumme on jo kyllin pitkään kärsinyttä uhrin asemastaan, tässä maailmassa missä me olemme vähemmistössä, ja missä kaiken aikaan kaikki ovat hyötyneet meidän tietämättömyydestämme, mutta tänään, ollaan tultu siihen, että enemmistöjen on tunnustettava kohdelleensa meitä väärin.
Tiedän myös meidän syyllistyneen moneen huonoon asiaan, jota yhteisöt eivät ole sietäneet, mutta ajatellenpa sitä tapaa millä meitä aina on kohdeltu – kuinka me voisimme tuon kaiken jälkeen luottaa kajeisiin.
Tähän päiviin asti oppimattomat romanit kertovat pojilleen, tytöilleen ja lapsenlapsilleen tuosta huonosta kohtelusta jonka kohteena koko romani kansa on vuosisadat saanut olla, ei siis ihme, että erityisesti nuoret maksavat takasin samalla mitalla, ja tavalla mistä he ovat itse saaneet kärsiä. On siis luonnollista taistella kaikin keinoin, paitsi väkivaltaisin murhin – sortajaansa vastaan kaikissa olosuhteissa.
Tähän päivään asti on aina ollut ihmisiä jotka vihaavat rotuamme ja tahtoisivat hävittää sen maan päältä, mutta kukaan ei voi väittää koko rotua, taikka heimoa heimoa yhteis-syylliseksi joidenkin erilisistä pahoista töistä.
Me olemme kuitenkin aina saaneet kantaa kollektiivisen vastuun väkemme yksityishenkilöiden pahoista töistä. se ei ole reilua ja ne jotka syyttävä tietävät sen itsekin.
Esimerkiksi kädestä ennustaminen, sitä minun väkeni on harrastanut vuosisatoja. Emme tartu ketään kiinni kurkusta ja vedä häntä luoksemme kuulemaan ennustuksiamme. Kaikki nuo ovat tulleet luoksemme omasta vapaasta tahdostaan. Toteutuuko ennustuskset sitten taikka eivät, sen on asiakaan itse todettava. Toisaalta meillä tänään on joukossamme, lakimiehiä, insinöörejä, korkeasti koulutettuja suunitalioita, poliisje, ja jopa istuvia oikeuden puheenjohtajia. esimerkiksi omassa perheessäni minulla on kaksi poikaa, ja kaksi tyttöä, yksi tytöistäni on tuomari, toinen yritysjohtaja, ja ksi pojistani insinööri ja toinen lääkefirman johtaja, kaikki ovat avioitunee kaajeisiin, niin että minulla on jo lapsenlapsia.
Saan olla kiitollinen kaikesta isälleni, joka aina tahtoi minun menevän kouluun, ja minä tein samoin omille lapsilleni. Olen itse koko elämäni ollut viihdealalla ja olen nyt eläkkeellä ja olen käyttänyt tämän ajan kirjoittamalla neljä kirjaan kuten kirja ”Mustalaisen muistelmat”, sekä ”Liza Cherovskay.”
Asun ja elän Brasiliassa ja saan kiitää onnen tähteäni että toin lapseni tähän lämpimään ja kauniiseen maahan jonne matkasin kiinasta koko maailman poikki.

Brasiliassa missä asun ei juurikaan esiinny rotuerottelua. Se on valtion toimesta kielletty vaikka joskus jotkut mustat valittavat joutuneessa erottelun kohteeksi. Monet mustista ovat vailla työtä ja jos onnistuvat sellaisen saamaan palkat ovat vain puolet valkoisen miehen palkoista. Samasta syystä mustien keskuudessa esiintyy paljon rikollisuutta, on sanonta jonka mukaan kerran syrjitty on aina syrjitty.

Sikäli kun olen nähnyt – ja minä olen nähnyt suurimman osan mustalaisheimosta sillä olen jo 80 vuotta vanha ja työni on vienyt minua ympäri maailman, kaikkein takapajuisimman tähän päivään näkemäni romaniheimon olen tavannut täällä Brasiliassa. Ne ovat Cale heimoa, joka tarkoittaa tummaa lähes kaikkia romanien kielissä, nämä romanit täällä ovat täysin kadottaneet kielemme, tuntevat siitä vain jonkun sanan, kulkevat edelleen paikasta toiseen, ei matkailuvaunuilla, vaan pelkällä hevoskyydillä, Kerrotaan näiden tulleen maahan 400 vuotta sitten, Portugalista karkotettuina. Näiden romanien elintaso on kovin alhainen eivätkä heimon naiset harrasta povaamista, vaan käyvät kerjäämässä suurimmissa kaupungeissa ja miesten taas kerrotaan myyvän metaleja. olen tavannut näistä romaneista joitakin heidän leirialueillaan ja kun olen sanonut olevani romani itsekin, näiden ihmisien vanhimmat ovat joka kerta osoittaneet suurta kunnioitusta minua kohtaan. Näitä ihmisiä tuskin näkee kaupungeissa ne elävät maaseuduilla maan pohjoisilla alueilla.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä