ei siinä mitään vikaa, mutta tuli mieleen kevät 72, kun Viru-hotellissa meille oli varattu pitkä pöytä, joka oli katettuna. Istuimme koko seurue pöydän ääressä ja odottelimme tarjoilua, vaan, mitä näimmekään! Keskikäytävää pitkin asteli viereemme isovatsainen muatuska, jolla oli pitkä varpuluuta kädessään. Hän hymyili aluksi meille ja sitten alkoi vimmattu lakaisu. Jalat ylös, kun rouva huitaisi luudallaan. Pöly tietenkin leijaili ilmassa ja me pitelimme köhien nenästämme kiinni. Sitten siivous päättyi , yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Silloin haluttiin näyttää(mun mielestäni), miten arvokkaitten ihmisten=suomalaisten edessä ainakin täytyy siivota, kun olemme niin siivo kansa. Tämä muistuma tuli eteeni äsken, kun katselin Asoa harja kädessä ja missäpä muualla kuin keittiössä ja katetun pöydän ääressä. Onneksi Kätlin ehti heittää jonkinmoisen kannen kanakastikkeensa päälle.
Tässä pikkuruinen ero kulttuurien välillä, joka meni ihan luontevasti kylläkin, mutta ei meikäläisten oppien mukaisesti. Ei aihetta enempään. Tilanteet ovat täysin erilaisia,mutta kun tulee aina mieleeni...
Tässä pikkuruinen ero kulttuurien välillä, joka meni ihan luontevasti kylläkin, mutta ei meikäläisten oppien mukaisesti. Ei aihetta enempään. Tilanteet ovat täysin erilaisia,mutta kun tulee aina mieleeni...
Vastaukset 1
Vanhimmat
eräässä viipurilaisessa ravintolassa. Moppaava siivooja pyysi meitä pöydässä istuvia nostamaan jalkojamme, että hän voi pestä lattian pöydän alta.
Toinen tapaus samalla reisulla: Ulkorappuja pestiin pakkasaamuna kuumalla vedellä ja arvata voi tuliko niistä liukkaat.
Kulttuurien väliset erot ovat suuret, vaikka maantieteellinen etäisyys melko lyhyt.
Neuvostoliiton aikainen hyödyllinen työskentely, vaikka samaa kadunpätkää tuntikausia lakaisten oli tärkeää. Omaa järkeään ei tarvinnut, eikä saamutkaan käyttää.
Kätlin on Suomessa oppinut toimimaan ja käyttäytymään maassa maan tavalla.