Syynä on että hän lintsailee koulusta jossa häntä kiusataan joka päivä. Lintsailua tapahtuu enimmillään kerran viikossa päivä ja tätä on jatkunut tämän lukukauden. Ei ole jälkeen jäänyt koulussa ja on opettajan mukaan kympin oppilas.
Ehdotin, että jäisin töistä pois, niin olisin aamuisin kotona katsomassa, että lapsi lähtee kouluun. Ei auta kuulemma on parempi mennä lastenkotiin harjoittelemaan koulussa käyntiä. Näin sanoo lastensuojelu ja perhetyöntekijä. Menin tyhmä pyytämään apua perheneuvolasta ja he tekivät ilmoituksen lastensuojeluun.
Lapsi ei todellakaan ole mikään häirikö oppilas vaan kiltti ja hiljainen, joka tekee niinkuin opettaja sanoo. Näin opettaja on minulle kertonut. On normaalilla luokalla. Kiusaamista on tutkittu, mutta se ei ole kuulemma mitään vakavaa ja lapsi vain kokee sen kiusaamiseksi. Sanallista haukkumista ja tönimisiä. On kyllä kieltämättä aika herkkä luonteeltaan ja ujo.
Lapsi on ihan rikki. Itkee vaan. Pelottaa tosissaan miten tuollainen ujo ja arka lapsi pärjää lastenkodissa?
Onko kenellekään kokemusta moisesta, että joutuu lastenkotiin harjoittelemaan koulun käyntiä vähäksi aikaa. Pelottaa vaan, että se "vähän aikaa" on lapsen loppu lapsuus.
Ehdotin, että jäisin töistä pois, niin olisin aamuisin kotona katsomassa, että lapsi lähtee kouluun. Ei auta kuulemma on parempi mennä lastenkotiin harjoittelemaan koulussa käyntiä. Näin sanoo lastensuojelu ja perhetyöntekijä. Menin tyhmä pyytämään apua perheneuvolasta ja he tekivät ilmoituksen lastensuojeluun.
Lapsi ei todellakaan ole mikään häirikö oppilas vaan kiltti ja hiljainen, joka tekee niinkuin opettaja sanoo. Näin opettaja on minulle kertonut. On normaalilla luokalla. Kiusaamista on tutkittu, mutta se ei ole kuulemma mitään vakavaa ja lapsi vain kokee sen kiusaamiseksi. Sanallista haukkumista ja tönimisiä. On kyllä kieltämättä aika herkkä luonteeltaan ja ujo.
Lapsi on ihan rikki. Itkee vaan. Pelottaa tosissaan miten tuollainen ujo ja arka lapsi pärjää lastenkodissa?
Onko kenellekään kokemusta moisesta, että joutuu lastenkotiin harjoittelemaan koulun käyntiä vähäksi aikaa. Pelottaa vaan, että se "vähän aikaa" on lapsen loppu lapsuus.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Mietin sitä, että oletko itse tehnyt kaikkesi lapsesi kiusaamisen lopettamiseksi, kuraattori, rehtori, luokanvalvoja, rikosilmoitus koulua ja luokkatovereita vastaan? Jos vain seuraat tumput suorassa, kun lastasi kiustaan, on todella jonkun syytä tarttua ongelmiin. Lastenkotilapset ovat moninaisen verkoston varassa ja jos kiusaamista tulee tietoon, meillä ainakin puututaan tilanteeseen esimerkiksi noilla keinoilla.
Eikö sinusta ole lapsesi tueksi juuri silloin, kun hän sinua eniten tarvitsee, vaikka taistelemaan hänen kiusaajiaan vastaan. Lapsesi reaktio on varsin luonnollinen, kun ei saa mistään puolustajaa. Lastensuojelun tehtäväksi tuli siis lapsesi puolustajana toimiminen.
ei kaadeta kuraattoreilla. Hankaloituu vain. Minun neuvo on, että lapsi laittaa kiviä lapaseen ja kun kiusaaja alkaa kiusata, tirvaisee nenään. Äitinä voit sen, että vie ja hae lapsi koulumatkat, kyttää koulun nurkalla välitunnit ja puutu heti. Älä usko kuraattoreihin sun muihin, niitä kiinnostaa välitunnilla kahvit ja pullat kuten perhetyöntekijöitäkin ja tilipussi.
samanlainen tilanne ja vaikka tuntui sydäntä särkevältä lapsen muutto hetkeksi (parisen kk) pois kotoa, niin kyllä se auttoi lasta kaikkine muine lastensuojelun ja terapian tukitoimineen. Myös kouluvaihto sujui helposti kun lastensuojelun ihminen oikeasti auttoi lasta. Ei sinne lastenkotiin aina joudu vain ne ns. häirikkölapset vaan sen tarkoitus on auttaa saamaan lapsen elämä taas raiteilleen. Ja kun on kyse avohuollon sijoituksesta eikä huostaanotosta, niin lapsen asioista päättäminen ja sopiminen on helpompaa.
Älä välitä tuon edellsien kirjoituksesta. Hän ei varmastikaan teidä mitä on nykykäytäntö, kun lasta kiusataaan. Lähes kaikki tieto salataan ja kiusaajat salataan, niin on äärimmäisen aikea puuttua mihinkään.
Lapsesi on nyt niin rikki, että "tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas". Ei reilu pari kuukautta ole lapsuuden loppu vaan nimenomaan alku sille, että lapsi saa taas olla lapsi eikä kanta mukanaan liikaa murheita.
"Menin tyhmä pyytämään apua perheneuvolasta ja he tekivät ilmoituksen lastensuojeluun." Jos et olisi itse pyytänyt apua, niin koululta olisi jossain vaiheessa lähtenyt lastensuojeluilmoitus. On perheenne kannalta hyvä, että olet itse alunperin lähtenyt hakemaan apua, etkä ole ollut välinpitämätön tilanteeseen.
En mitenkään syyttänyt ap. kirjoittajaa, vaan tarkennuksksi kysyin nimenomaan, ONKO HÄN TERHNYT KAIKKENSA lapsensa hyväksi. En voikaan syyttää, kun en olosuhteita tunne. Kai sentään kysyä saa, kun on kyse keskustelupalstasta.
Koulun pihalla kyttääminen on tietenkin yksi vaihtoehto. Väkivaltainen aseella (kivi) hyökkääminen on lain vastaista ja siihen yllyttäminen on rikos. Vaikuttavampi tapa on selkeästi nostaa kissa pöydälle ja syyttää oikeesti niitä, jotka ovat kiusaajia, olkoon vaikka kuinka isojen herrojen lapsia. Heille ei saa antaa periksi koulussa, koska se sama meno jatkuu työpaikoilla aikuisina. Heidät pitää ottaa esille ja ilmaista paheksunta ja vaikka muistuttaa vielä heidän kotijoukkojaan lastensa alkavasta häiriökäyttäytymisestä. EI SAA ALISTUA KIUSAAMISEN EDESSÄ. Aikuisten velvollisuus on suojata lasta ja varmistaa turvallinen lapsuus. Kiusaajien pitäisi joutua koulua vaihtamaan, ei kiusattujen.
Minkä tien ap. valitseekin, niin vielä kerran, KOULUKIUSAAMINEN ON RIKOS, johon koulun tulee puuttua ja jos ei puutu, voidaan koulua syyttää lainlyönnistä ja vaatia korvauksia. Sitä on jo tehtykin.
Olen itse omaohjaajana joutunut olemaan tiukka kiusaamisen kohdalla ja se johti siihen, että kiusaajat ja koulu joutuivat edesvastuuseen. LASTEN PUOLIA ON PIDETTÄVÄ ja heidän laillisia oikeuksiaan turvalliseen koulunkäyntiin on puolustettava, jos kerran on vastuullinen aikuinen lasten "huoltajana". EN ANTANUT PERIKSI. Onhan minun vastuullani ihania lapsia kasvatettavana. Toivottavasti sitten joskus muistavat, että heidän puolestaan taisteltiin henkeen ja vereen ja työtunteja säästämättä. Kyllä lastenkodin ja oman kodinkin ihmisillä on velvollisuus vaikka tahria hihansa ja maineensa näin tärkeässä tehtävässä.
Lastensuojelun pitäisi entistä aktiivisemmin puuttua koulukiusaamiseen, jotta sieltä erottuisi ne, jotka tarvitsevat tukea kasvussaan aikuisuutta kohti. Ja nimenomaan poimia sieltä ne häiriköt. Tiedän kyllä, että heillä on liikaa työtä ja liian vähän resursseja sellaiseen, mikä oikeasti onkin koulun tehtävä.
Tiedät varmaan itsekin, että joskus on sitä kiusaamista yhtä vaikea näyttää toteen kuten esim. perheväkivaltaa. On vain sana sanaa vastaan eikä todellisia mahdollisuuksia puuttua. Kärjistäen sanottuna voisi sanoa, että jos vuosikausia uhkaillaan ilman silminnäkijöitä, niin eipä siitä toista saa mihinkään vastuuseen. Toista se on jos on pahoinpitelyn jäljiltä sairaalakunnossa ja kymmenittäin ihmisiä näkemässä tapahtuman. Joko ymmärrät mitä tarkoitin?
Lapsen puolia on pidettävä, mutta joskus loppuu keinot saada kiusaajat vastuuseen eikä se tarkoita läheskään samaa kuin etteikö pitäisi lapsen puolia tai että olisi antanut periksi kiusaajille.
Visetistäsi sai sen kuvan, että äiti ei olisi reagoinut mitenkään vaan sysännyt lapsen lastensuojelun syliin. Vastasitko ollenkaan ap:n kysymyksiin? En ainakaan minä huomannut. Pelkkä koulun pihalla kyttääminen ei auta, sama jos sanoisi työpaikkakiusatulle, että "Tulen siten tauoille ja ruokatunnille katsomaan, että kiusataanko sinua." Se kiusaminen pääsee yleensä tapahtumaan aika syrjässsä muiden katseilta.
Koulun ja lastensuojelun pitäisi todellakin puuttua enemmän niihin koulukiusaajiin, mutta tosiasia on että se on vaikeaa ja sitä ennen alkaa jo se uhri oireilemaan ja silloin haetaan apua lapselle/uhrille.
Mistä tiestä sinä oikein puhut? "Minkä tien ap. valitseekin, niin vielä kerran, KOULUKIUSAAMINEN ON RIKOS..." Ap:han on valinnut tien, että auttaa lastaan ja on saanut ammatti-ihmisten mielipiteitä. Jos niitä ei halua kuunnella, niin lapsi alkaa voimaan vielä huonommin siellä koulussa niiden kiusaajien keskellä. Ei lastenkotiin sijoittaminen hetkeksi ole vastakohta kiusaamiseen puuttumiselle.
löytyi kiusaajat ja se loppui, kun lupasin koulun rehtorille, että koska koulu ei näe eikä kuule mitään, niin poliisit tulevat selvittämään asian, seuraavana päivänä. Kummasti löytyi lapseni kiusaajat ja kiusaaminen loppui heti.
ihan siitä lastenkodista, minkälainen sisäinen kulttuuri siellä sattuu olemaan.
Mutta huomauttaisin, että jos lapsesi on tarkoitus sijoittaa avohuollon tukitoimenpiteenä, se tehdään aina yhteistyössä vanhempien kanssa, eikä siihen ole pakko suostua. Sinun ei tarvitse päästää sitä perhetyöntekijääkään teille, jos et koe siitä olevan apua. Siis laki sanoo näin, vaikka jotkut sosiaalityöntekijät kiristävätkin uhkaamalla asiakasta huostaanotolla, jos perhe ei suostu avohuollon sijoitukseen.
En ymmärrä, miksi kiusattu lapsi siirretään lastenkotiin. Kiusaajathan kieroon kasvaneita ovat ja heidän vanhempansa niitä, jotka tarvitsisivat apua huonosti hoitamaansa kasvatustehtävään. Lastensuojelun pitäisi mennä ongelman todelliseen ytimeen: se ei liene teidän perheenne heikot kasvatustaidot vaan koulun taitamattomuus turvata jokaiselle oppilaalle oikeus käydä koulua tulematta kiusatuksi ja kiusaajaoppilaiden puutteelliset sosiaaliset taidot.
todellakaan vapaaehtoisia! Kun itse emme suostuneet vapaaehtoiseen sijoittamiseen avohuollon tukitoimenpiteena niin sanottiin, että sitten lapset otetaan huostaan. Suostuminen on siis vapaaehtoista, mutta pitää kestää sanktiot jos niin ei tee. Kukaan ei perhettä puolusta näissä tilanteissa, ei sosiaaliasiamies eikä laki.
kun lastensuojelussa aletaan puhumaan avohuollon sijoituksesta, niin kyllähän siinä myös sanotaan, että jos tilanne menee vielä huonommaksi, niin silloin on edessä huostaanoto. Mutta hei, ihan oikeasti sillä avohuollon sijoituksella on tarkoitus auttaa lasta.
on lapsen onni ja autuus, hulluja te olette. Meilläpä tapahtui kiusaajille seuraavanlainen sijoitus:
Meillä sattuu olemaan tuttavan poika samassa koulussa tarkkiksella,
kiusaajien naamoihin sitten sijoitettiin nyrkki.
Kiusaaminen loppui siihen. Nyt on kiusaajien vuoro varoa selustaansa, nyt on niiden vuoro
kokeilla mitä on elää kun saa koko ajan vahtia selustaansa. Katsotaan nyt mitä äidin pikku
kullannuput tuumaavat kun ovat itse saavana osapuolena,
vittu että minä nautin.
ratkaisee kaikki ongelmat, eikö? siitä vaan nyrkki heilumaan aina kun silä tuntuu? EIkö pitäisi päästä sieltä luolamiesajoilta jo pois?!
Meillä oli niin, että niille kiusaajille ei voinut mitää, ei ollut riittävää näyttöä, muuta kuin oman lapsen paha olo. Kyllä se vaan kummasti auttoi kun sai edes oman lapsen siitä koulusta pois ja lapselle riittävästi tukihenkilöitä avuksi.
Tämä on kyllä todella riipaisevaa luettavaa, mutta valitettavasti Suomessa kiusattu maksaa kiusatuksi tulemisestaan, eivät kiusaajat itse... Suomessa lapsi, jota kiusataan, joutuu vaihtamaan koulua. Tosiasiassa kiusattujen pitäisi siirtyä!! Joskin tätä perustellaan usein sillä, että koulun vaitaminen poistaa kiusaamiskulttuurin kokonaan, sillä vaikka kiusaajia olisi vain muutama,on lapsen "status" muidenkin lasten silmissä heikko. Erityisopena pyörin näiden kiusaamistilanteiden kanssa paljon. Voin sanoa, etten koskaan ole kuullut huostaanotosta koulukiusatun kohdalla, mutta voin kyllä uskoa sen. Kiusaamiseen on äärimmäisen vaikea puuttua. Toisissa kouluissa linja on alusta asti niin tiukka, että kiusaamista on vähemmän. Valitettavasti lienee mahdottomuus kitkeä kiusaaminen kaikissa muodoissaan täysin pois.
ole mikään ns. kiireellinen huostaanotto, sillä kotiasiat ovat yleensä hyvin ja koulussa se ongelma, mutta meilläkin lapsella oli itsetunto niin alhaalla ja täysin nujerrettu olo, niin se heijastuu sitten koulun laiminlyöntiin ja helposti voi ajautua lintsauspäivinä kaupungilla hengailuun ja väärään seuraan, joten se koulukiusattuna olo altistaa aika monelle asialle joten turvaverkkoa on hyvä olla ja meillä ainakin auttoi avohuollon sijoitus. En ainakaan minä olis halunnut veilä lapseni kokevan lintsauspäivien huonot vaikutteet, huumeet ym. jutut jolloin se huostanotto olisi ollut tosi asia vaan mielummin otin lapselleni avun vastaan kun siihen oli mahdollisuus avohuollon sijoituksena.
on pahempaa kuin fyysinen. Kuten jo mainitsit, teilläkään ei ollut näyttöä. Se vain jatkuu ja jatkuu, lopulta sitten pakenitte toiseen kouluun.
En ihmettele jos kaltaisesi avuttoman vanhemman vanhemmuuteen viranomainen puuttuu, sinähän olet täysin puolustuskyvytön ja niin ollen myös oiva kohde viranomaisen temmellyskentäksi.
Ajattelitko nyt jatkossa kuitenkin kasvattaa "munat" itsellesi ja pitää lapsesi puolia, niin ettei viranomaisen tarvitse sinua takalistoon potkia ja asennekasvatusta antaa?
Vai meinaatko että annat lapsesi jatkossakin ottaa turpiin henkisesti siihen puuttumatta, muutoin kuin kääntämällä aina sen kuuluisan toisen posken?
Mikä helvetin hiirulainen sinä oikein olet?!
Koska tuon siirtymisen ois tarkotus tapahtua? On tosi ällöttävää jos tuollaista YHÄ VIELÄ SAATETAAN TEHDÄ!
Viedäänkö ansioitunut työntekijä"hulttio" (työpaikkakiusattu siis) väkisin veemäiseen työpaikkaan? Tiedätkö mitä jälkiä lastenkotitausta jättää? Siitä tulee leima, joka yleistää lapset B-kansalaisiksi.
Sinulta löytyy oikein tyylipuhdas esimerkki lapsen heitteillepanosta.-Siis sossujen ehdottamana. Ota selvää siunaako laki tuonkaltaisen toiminnan? Mikä ple estää ls:ää hankkimasta väestöliiton työntekijää tai tuota "viisasta" perhetyöntekijää olemaan käytännön tasolla avuksi? Kyllä tukiverkoston ois tarkotus tukea kotia ja lasta. Puolustaa perhettä ja esim laatia oma lukujärjestys, jotta kotoa käsin voisi opiskella ja suorittaa kokeetkin vaikka kotona.
Tiedätkö ketään laki-ihmistä, joka voisi vaikuttaa ettei sijoitusta tapahtuisi? Sijaisperhe ei myöskään siis ole millään muotoa parempi ratkaisu.
Koululaitos on järjestelmällisesti työntämässä vastuutaan kasvattajana helpoimmin syyllistettävän niskaan. Kun saisit lakimiehen osoittamaan, että kyllä se pallo on edelleen koululla, koulut vilisee toinen toistaan törkeämpiä Niljaskoita ("oppilastovereita"), joita ei tavis huvikseen edes katsoisi. Niitä ei kenenkään tarvi sietää! Paitsi että näköjään tarvii! Oikein pannaan Lastikseen lapsi, että varmasti joutuu kohtaamaan nuo mulkut.
Hae lapsellesi yksityinen psykologi, jonka arvelet kuulevan ja kunnioittavan häntä. Nyt kun/jos hän vielä voisi luottaa johonkuhun. Seiso sinä ainakin järkähtämättä lapsen puolella. Viranomaiset on tekemässä vapaudenriiston ihmiseltä, joka ei saa opiskella rauhassa. VOI PYHÄ SYLVI! Koettakaa kestää, ei ole mukavaa!
Älä anna lastenkotiin, jos asiat kotona kondiksessa. Ota lapsi kotikouluun. Suomessa ei koulupakkoa, vaan oppivelvollisuus. Toivotaan, että asiat ratkeaisivat ja rauhoittuisivat kotikoulun aikana. Kotikoulussa voi opiskella aivan lyhyenkin aikaa, harkitkaa sillä välin koulunvaihto tms.
kotikoulut sen jälkeen kun sossu on vedetty mukaan. Varsinkin jos sossu on päässyt ehdottelemaan yhtään mitään niin se on menoa sitten. Jaksamista. Itse sain omille lapsille sijoitusukaasin viimeviikolla ja se on lapsissa aiheuttanut itkuisuutta ja masennusoireita. Itse hajosin täysin ja jouduin olemaan aika vahvoissa rauhottavissa. Pahempaa olisi enää vain lapsen vakava sairaus tai lapsen kuolema.
sen virheen, että uskoin sijoituksesta tulevan apua lapselle vakavassa kiusaamistapauksessa. Alunperinkin kyllä ihmettelin että miksi kiusatun pitää lähteä, eikö kiusaajien paikka olisi jossain laitoksessa? Lapsi kuitenkin itse oli niin rikki, että sanoi haluavansa pois paikkakunnalta.
Kävi vaan niin ikävästi, että perhekoti johon hän "pääsi" pakoon kiusaamista, oli henkisesti vielä kammottavampi paikka kuin se koulutovereiden kiusattavana olo. Lapsi meni sijoituksessa entistä enemmän hajalle. Tällä kokemuksella ja "viisaudella" en antaisi lastani enää sijoitukseen koulukiusaamisen takia, vaan veisin asian vaikka oikeuteen. Koulukiusaamisesta ja sen viemisestä oikeuteen on olemassa käräjäoikeuden päätös (Joensuusta) kiusatun hyväksi, tosin kyseessä on maahanmuuttaja, mutta luulisi alkuperäisväestöllekin olevan sama suoja olemassa. Alkuperäistä kehoittaisin ottamaan yhteyttä asianajajaan. Koulun velvollisuus on taata oppilailleen rauhallinen työympäristö, eihän työpaikoillakaan saa ketään kiusata kuoliaaksi ilman että työsuojelu asiaan puuttuisi. Rehtorit, opettajat, kuraattori ja koulutoimenjohtaja ovat vastuussa lapsesi hyvinvoinnista koulupäivän aikana. Pistä ne vastuuseen. Itse olin aikoinaan hölmö ja luovutin... nyt lapseni on varmasti elinikäisessä terapiassa toipuakseen perhekodista ja lopullisesti nitistetystä itsetunnostaan. Voimia teille koko perheelle!
lastensuojelusossu.
Laita hänet hoitamaan lapsen asiaa niin että lapsesi saa olla koulussa ilman tätä kiusaamista.
Kuraattorille maksetaan palkkaa siitä
että hän toimiin lasten parhaaksi koulussa. Jos jupeltaa jotain ettei voi jne niin sanot
että se on nyt vaan voitava.
Miksi lapsen täytyy opetella koulunkäyntiä enää jos hän koulunsa hoitaa jne. Ja on vielä menestyvä oppilas. Ota yhteyttä kaikkiin mahdollisiin tahoihin.
Pyydät jokaiselta joka asiaannne on sekaantunut kirjallisesti kirjalliset asiakirjat mitä heillä on lapsestasi.
Ota nyt heti yhteyttä lääniin koulutoimesta vastaavaan virkamieheen, kerro hänelle mikä tilanne on ja miten esimerkiksi kiusaamisasiaa on lapsesi osalta hoidettu ja miten koulu on sitä jatkosssa hoitamassa (sijoitus lastenkotiin!). Iso pyörä pyörimään ja yhteys sosiaaliasiamieheen ja vaikkapa lakimieheen.
Kaikkien asiaannne sekaantuneiden olisi toimittava lastasi koskevissa asioisssa viivyttelemättä.
Onnea matkaan. Lastasi älä jätä asiassa yksin.
Yksi kysymys vielä tarkennukseksi. Onko se kiusaaminen todellista? Lapsihan voi muuten pahoinvoidessaan esittää tekosyynä myös kiusaamisen koulussa. Sehän nähtiin muutama viikko sitten, kun pari tyttöä sulki itsensä liikuntahalliin ja syytti "tuntematonta partasuista miestä". Jos näin on, pitää lapsen kohdalla tietenkin toimia eri tavoin. Lapsi voi käyttäytyä poikkeavasti ja joutua silmätikuksi ja kiusatuksi, vaikka se ei silloinkaan ole mitenkään hyväksyttävää. Silloin lapsi onkin muunlaisen tukitoiminnan tarpeessa. Siinä tapauksessa voi ap. kirjoittajan tilanne ollakin mahdollinen. Saattaahan olla, että koulusta on mennyt viestiä lastensuojeluun, joka on asiaa tutkinut. En siis tiedä, pohdin vain eri kantilta asiaa.
Mutta sitten ap. asiaan, koulukiusaamiseen.
Nimim. "...." on minusta hyvin oikeassa neuvoessaan toimimaan eikä alistumaan koulukiusaamisen edessä! Olen itse aikanaan kohdannut vakavan työpaikkakiusaamisen ja en alistunut enkä enää milloinkaan alistukaan kiusaajille, vaan nostin kissan pöydälle. Sama pitää tehdä koulukiusaamisen kohdalla. Sieltä pitää poimia ne kellokkaat, jotka aloittavat kiusaamisen. Sen jälkeen pitää nostaa esille ne, jotka seurailevat kellokkaita ja heidän yllytyksiä. Koko joukko vain rehtorille ja kuraattorille puhutteluun ja kaikalla pitää olla myös lapsen edustus. Jos koulu ei toimi, se lainvastaisesti hyväksyy koulukiusaamisen ja silloin koulu on edesvastuullinen ja voidaan haastaa oikeuteen. Tätä on tehtykin, kuten jo aiemmin viittasin. Koululle pitää antaa viesti, että lapseni kohdalla ei voida hyväksyä kiusaamista ja koulun tehtävä koulutuksen järjestäjänä on estää se.
ÄLÄ JÄTÄ LASTASI YKSIN TAISTELEMAAN! Jos lapsi joutuu yksin tuolaiseen helvettiin, hän alistuu siihen, koska lapsella ei ole työkaluja tuollaisen hoitamiseen, vaan ne loputkin on viety häneltä kiusaamisen yhteydessä. Jos koti ei tue lapsen oikeuksia, niin mikä taho sen sitten tekee? Olen suoran toiminnan ihminen, kuten viestiketjussa voi lukea. Usein juuri se suora toiminta paljastaa mätäpesäkkeen eli ne kiusaajat ja niiden hännystelijät.
Miten voit edes kysyä sellaista? Kouluhan on myöntänyt nimittelyn ja tönimisen.
Mutta koululla on vähän pallo hukassa, jos he vähättelevät moista käytöstä!
Se on todellista kiusaamista ja sen lopettamiseksi olisi KOULUN TEHTÄVÄ kaikkensa!
Jos joku vähättelee moista käytöstä, niin sinua varmaan saa ihan vapaasti muut aikuiset nimitellä, haukkua ja töniä jatkuvasti... Tuollaisesta käytöksestä aikuinen joutuisi oikeuteen.
YKSI TÄRKEÄ VAIHTOEHTO on tehdä kiusaajista lastensuojeluilmoitus.
Rauhallinen, kiltti, kympinoppilas - siis oppimiseen motivoitunut - ei varmasti turhan takia jää koulusta pois, joten lapsen auttamiseksi olisi tehtävä kaikki mahdollinen MUIDENKIN kuin vanhempien. Mutta tätä se ikävä kyllä usein on, että se rauhallinen kiusattu joutuu kärsimään ja kiusaaja sen kuin porskuttaa.
Jatkuva häiriökäytöksen ja kiusaamisen näkeminen koulussa aiheuttaa rajattomuutta ja sitä myötä turvattomuuden tunnetta koko kouluyhteisössä - ja sitten vielä ihmetellään Suomen suuria lukuja lasten ja nuorten mielenterveysongelmien kohdalla.
Oikeus ei tapahdu, jos tuo lapsi huostaanotetaan. Sanoohan tuon nyt ihan terve maalaisjärkikin, että kiusaajat olisi laitettava ojennukseen. Kiusatuksi tullutta ei ole mitään syytä rangaista millään rangaistuksella, kaikkein vähiten erottamalla hänet läheisistään ja rakkaistaan.
Tärkeää on muistaa sekin, että kiusatuksi tulo jättää syviä jälkiä lapseen, jonka seurauksia paikkaillaan tulevina vuosina pitkään jatkuvilla terapioilla - yhteiskunnan kustannuksella tietenkin.
On olemassa monia kiusaamisen vastaisia kampanjoita, jotka tähdentävät sitä, että kiusaamisen määrittelee sen kohde. Siis fiksussa, toista kunnioittavassa käytöksessä riittää se, että joku sanoo esim. "Hei, älä tee noin," tai "En pidä siitä, että kutsut minua tuollaisilla nimillä." Tämän olisi riitettävä aikuistenkin kesken, että typerä käytös loppuu. Mutta jopa tässä ketjussa näkee väärää asennoitumista mm. siten, että aletaan kysellä, onko kiusaaminen todellista, vaikka koulukin on myöntänyt nimittelyn ja tönimisen.
Joka vanhemmalla on oikeus vaatia koululta perusopetuslain ja koulun järjestyssääntöjen noudattamista. Edellinen turvaa oppilaille rauhallisen ja turvallisen oppimisympäristön ja jälkimmäinen edellyttää joka suhteessa asiallista käytöstä.
Lain ja järjestyssääntöjen rikkomisesta on olemassa rangaistuskäytäntö, jonka asteikko on kokolailla seuraavanlainen: opettajien ja rehtorin puhuttelu, yhteydenotto kotiin, jälki-istunto, mahdollinen sovitelu, jossa myös vanhemmat paikalla, kirjallinen muistutus ja koulusta erottaminen. Koulun johtokunta voi rehtorin esityksestä päättää kuukauden pituisesta erottamisesta, koululautakunta antaa päätöksen pitemmästä erottamisesta, mutta erottamisaika voi olla enintään 3 kk. Noudatetut käytännöt ovat hyvin koulu- ja tapauskohtaisia ja viime kädessä kaikesta päättää rehtori.
Kiusatun vanhemmat voivat ottaa yhteyttä myös opetusvirastoon, joka yleensä lupaa tukea tuollaisessa tilanteessa. Puhelimeen voi pyytää opetuspäällikön tai linjajohtajan, joka on rehtoreiden esimies. Jos koulu ei ole riittävästi puuttunut kiusaamiseen, parhaimmassa tapauksessa saattaa opetusvirasto tarjota tukea tässä asiassa.
Lastensuojelua vastaan auttaa terve maalaisjärki, itseluottamus ja mahdollisesti myös asianajaja, joista yksi Suomen parhaita huostaanottoasioissa on Leeni Ikonen.
Jos esim. oppilas käyttäytyy jatkuvasti joko suusanallisesti tai fyysisesti väkivaltaisesti toista/toisia kohtaan, voidaan hänelle antaa esim. välituntikielto, jos koulussa on niin rehellinen ilmapiiri, että voidaan myöntää välituntivalvonnan olevan riittämätöntä. Se on tietysti huono ratkaisu häirikköä kohtaan, mutta tämä on vain yksi esimerkki jota tiedän käytetyn muiden oppilaiden turvallisuuden takaamiseksi. Tämä tietysti edellyttää sen, että kyseessä on koulussa jossa kiusaaminen myönnetään ja siihen halutaan puuttua, koska ikävä kyllä sellaisiakin kouluja on, joissa ongelma kielletään tai sitä vähätellään. Silloin voi hyvä vaihtoehto olla myös esim. koulun vaihtaminen.
Vanhempien olisi hyvä löytää oppilashuoltoryhmäsä joku, siis edes joku yhteyshenkilöksi, jonka kanssa tuntuu helpoimmalle jutella. Hän voi olla koulupsykologi, kuraattori tai terveydenhoitaja.
LASTENSUOJELUSTA:
Luota itseesi, koska vanhemmuudessasi tuskin on huomauttamista, ei kukaan lapsi olisi kympinoppilas, jos kotona ei olisi tukea ja opiskelurauhaa. En huomannut, kerroitko lapsen ikää, mutta tue ja lohduta häntä hänen ikätasoaan vastaavalla tavalla kaikin mahdollisin keinoin. Kerro, että sinun tukesi hänelle on järkkymätön kallio, tulet tekemään kaiken voitavasi vaikean tilanteen selvittämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. Korosta sitä, että lapsi ei ole itse aiheuttanut kiusaamista, ei ole ansainnut sitä, eikä ole siihen syyllinen. Yritä tukea hänen itseluottamustaan kaikin mahdollisin keinoin. Tärkeintä on saada lapsi ymmärtämään, että hän ei ole tilanteessa missään tapauksessa yksin, vaan myös sinun lisäksi löydätte toivottavasti muita aikuisia, jotka yrittävät löytää tilanteeseen parhaan mahdollisen ratkaisun.
Ls-työntekijöitä on joka lähtöön kuten ihmisiä yleensä ja ei voi kuin toivoa, että teidän kohdallenne on sattunut todella lapsen parasta etsivä työntekijä. Ole joka tapauksessa rehellinen kun he esittävät kiusallisiakin kysymyksiä, koska lain mukaan heidän on selvitettävä perhetilanteenne, kun asiakkuus on alkanut. Hyvin harva ls-työntekijä voi nousta sinua vastaan, jos voitte kaikin tavoin lapsen kanssa viestiä heille, että teillä on keskenänne lämpimät ja luottavat välit. Tietysti tilanne on jännittävä ja luonevaa käytöstä saa usein hakea, siksi luottaminen omaan itseen on vanhemman kohdalla a ja o. Yritä säilyttää rauhallisuutesi, vaikka sinulle esitettäisiin aivan uskomattoman tuntuisia vaihtoehtoja, epäilyjä tai arvailuja. Keskustelu kestää korkeintaan tunnin tai pari kerrallaan, yritä se aika pelkästään järkestää asioita ja työnnä tunteet taka-alalle. Sitten kun olet yksin, voi antaa järkytyksen, pelon ym. negatiivisten tunteiden tulla ihan vapaasti. Tietysti olisi hyvä, että voit purkaa tuntojasi jollekin läheiselle henkilölle.
Yritä saada ls vakuuttuneeksi siitä, että voit ja kykenet tarjoamaan lapselle hänen tarvitsemaansa tukea kaikessa, niin tavallisessa arjessa, kouluasioissa kuin tässäkin tilanteessa. Liikaa ei tietysti tarvitse vaatia itseltäänkään, esim. äidin ei tarvitse olla terapeutti, vaan ihan tavallinen vastuuntuntoinen äiti. Joitain asioita kannattaa kuitenkin ls:n suhteen välttää, älä koskaan sano esim. että et enää jaksa, tuntui miltä tahansa, koska sinä ihan varmasti jaksat. Tuo on nimittäin sellainen ase, jota ls helposti tulee käyttämään sinua vastaan. Päinvastoin voit korostaa sitä, miten liikunnalla, jollain harrastuksella, hyvien ystävien seuralla tai muulla vastaavalla kykenet turvaamaan oman jaksamisesi.
Olisiko muuten mahdollista saada joltain lääkäriltä lapselle sairaslomaa koulusta tilanteen selvittelyn ajaksi. Perheneuvola tai oma terveysasema? Onko paikkakunnallanne lasten psykiatrian päivystystä? Jos nimittäin otat yhteyttä opetusvirastoon ja yrität löytää luottohenkilöä itsellesi oppilashuoltoryhmästä, asioiden hoitaminen ottaa aikansa. Tärkeää olisi tietysti, että lapsen ei tarvitse olla kotona yksin, vaan olet hänen seuranaan. Voitko saada töistä vapaata sille ajalle? Mikä tahansa vaihtoehto on tässä tilanteessa kuitenkin parempi kuin lastenkoti, jonne sijoittamissuunnitelmassa ei ole kerta kaikkiaan järjen hiventäkään!
Onko sinulla kotivakuutusta, jossa on mukana myös oikeusturvaosio? Jos on, ei asianajajan saamisessa ole ongelmia. Jos tuollaiseen ei ole mahdollisuutta, voi oikeusaputoimistosta saada maksusitoumuksen myös yksityiselle asianajajalle, monien mielestä nimittäin oik.aputston juristit ovat aika tehottomia varsinkin huostaanottoasioissa.
Vanhempien viimeinen veto rehtorin vastuuntunnon herättämiseksi voi olla vihjata syytteen nostamisella koulua vastaan siitä, että eivät ole ryhtyneet riittäviin toimiin kiusaamisen lopettamiseksi. Perusopetuslain pykälät 29 ja 36 määrittelevät rangaistuskäytäntöä, sekä sen, että joka oppilaalla on oltava turvallinen kouluympäristö. On sanomattakin selvää, että turvallisuus tarkoittaa niin henkistä kuin fyysistäkin turvaa ja koskemattomuutta. Lain kokonaisuudessaan löydät googlettamalla sanan perusopetuslaki, samoin opetusviraston yhteystiedot löytyvät netistä.
jo oikeudessa asti
http://www.ts.fi/online/lahialue/82746.html?forumid=8&topicid=8494&parentid=0&docid=82746&topicsortorder=0&topicpage=1&commentso...
Koulun johdolta perätään ensi kerran Suomessa vastuuta opiskelurauhasta
Vuosia jatkunut koulukiusaaminen toi opettajille syytteet Turussa....................
harkita syytteen nostamista. Koulujen määrärahoja on vähennetty vuosikausia ja kaikki on tapahtunut lasten kustannuksella. Sillä on vaikutusta myös kiusaamiseen puuttumisessa, koska opettajat ovat yleensä aivan ylityöllistettyjä jo ihan opetustehtävästään.
Kuntapoliitikot surkeasta koulujen tilanteesta ovat vastuussa viime kädessä.
Kun ymmärtää peruskoulujen ilmapiirin, miten avuttomia lapset siellä pahimmillaan ovat, ei tosiaan tarvitse ihmetellä suuria lukuja lasten ja nuorten mielenterv.ongelmissa. Tänään tv:ssä mainittiin, miten nuo luvut ovat suurimpia Europassa ja ilmeisesti koko maailmassa.
Mutta eiväthän nämä asiat poliitikkoja kiinnosta muuta kuin korkeintaan juuri tapahtuneen kouluampumistapauksen jälkeen, silloin kyllä vaahdotaan, mutta niin ne suuret puheet taas hautautuvat jonnekin.
valtiolta esimerkiksi ryhmäkokojen pienentämistä varten.
Kuntakyselyn tuloshan oli että ryhmäkoot eivät ole pienentyneet
(syyksi mm. sanottu että ryhmäkoot on voitu pitää ennallaan kun valtio on ojentanut "auttavan" kätensä, ei ole siis TARVINNUT SUURENTAA ryhmäkokoja kun on saatu valtiolta rahaa....)
ja osalla kunnista ei ollut edes tietoa minne "korvamerkitty" opetusryhmien pienennys raha kunnan rahakirstuissa katosi.............
Näin meillä suomessa;
yhteisten verovarojen käyttäjät eli päättäjät ja poliitikot ja virkamieskunta on
todella ...............!!!!!!!!!!!!!
"Lapsi on ihan rikki, itkee vaan" - tämähän kuulostaa siltä, että äidistä ja omasta kotiympäristöstä erottaminen on se paras "hoitokeno" - USKOMATONTA!
ei tapahdu mitään. Niin kauan, kun lapsi itkee rikkinäisenä neljän seinän sisällä ja vanhempi yrittää yksin löytää keinoja auttaa lastaan - ei tapahdu mitään. Vasta sitten, kun löytyy jonkinlaista joukkovoimaa, voidaan saada jotain todellista tehtyä. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!
Ja huostahullut tekevät joka paikassa kaikkensa, että nujertaisivat yksin laittomuuksia ja poliitikkojen välinpitämättömyyttä vastaan kamppailevat vanhemmat.
Huostahulluille kun on tärkeintä huostaanotto, ei heitä kiinnosta yhtään, onko sen tekoon ollut todellista tarvetta ja auttaako se lasta mitenkään vaiko vain huonontaa hänen asemaansa, kuten yleensä tapahtuu nimenomaan laittoman huostaanoton kohdalla.