Nyt tulee tyhmiä kysymyksiä , mutta toivon asiallisia vastauksia. Minullla ei ole kokemusta kuin aikuisista koirista ja nyt olen ihmeissäni pentuni kanssa.
Se on ihana, oppivainen ja kiltti mutta puree tosi kovasti leikkiessämme. Leikki jää päälle ja pureminen vain kovenee ja korvat häviää ( ei siis ole kuulevinaan kieltoa).
Missä iässä pentu lopettaa puremisen?
Miten voisin saada pennun oppimaan pois tästä tavasta.
Muuten pentu on oppinut hienosti jo sisäsiisteyttä, on oppinut tulemaan kun sitä kutsuu ja muitakin pieniä juttuja mutta tämä on ongelmamme. Ikää pikkuisella on vasta 4 kk.tta, mutta tuntuu että tämä näykkiminen ja vaatteista pureminen sekä ihan käsien pureminen vain pahenee. Osaa lapsi rauhoittuakin , mutta tämä pureminen tulee aina leikin myötä ja myös silloin kun totutan tätä esim. tassujen liikuttamiseen. Help.
Se on ihana, oppivainen ja kiltti mutta puree tosi kovasti leikkiessämme. Leikki jää päälle ja pureminen vain kovenee ja korvat häviää ( ei siis ole kuulevinaan kieltoa).
Missä iässä pentu lopettaa puremisen?
Miten voisin saada pennun oppimaan pois tästä tavasta.
Muuten pentu on oppinut hienosti jo sisäsiisteyttä, on oppinut tulemaan kun sitä kutsuu ja muitakin pieniä juttuja mutta tämä on ongelmamme. Ikää pikkuisella on vasta 4 kk.tta, mutta tuntuu että tämä näykkiminen ja vaatteista pureminen sekä ihan käsien pureminen vain pahenee. Osaa lapsi rauhoittuakin , mutta tämä pureminen tulee aina leikin myötä ja myös silloin kun totutan tätä esim. tassujen liikuttamiseen. Help.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pureminen vähenee hampaiden vaihduttua ja loppuu kyllä pian. Tosin tavaroita ja huonekaluja pentu voi hajotella noin vuoden ikään asti. Itse olen huomannut, että kieltäminen vain innostuttaa pentua. Paras keino on työntää sallittua puremista, omia leluja tai puruluita pennun suuhun, kun se yrittää purra tai viedä pentu hetkeksi jäähylle toiseen huoneeseen. Hyvä linkki: http://koirakoulukompassi.com/pentupuree.html
Kuten edellinenkin kirjoitti, pureminen kyllä lakkaa aikanaa kunhan hampaat ovat vaihtuneet ja pennulle tullut ikää lisää. Käytös on pennulle luonnollista, siksi kieltäminen on turhaa, niinkun itsekkin totesit, kieltäminen vain innostaa pentua lisää joten jätä suosiolla se. Sen sijaan leiki pennun kanssa leluilla mitä on mukava pureskella, retuuttaa ja vetää, ja aina kun koira puree niin lykkäät vaan lelua suuhun. Jos meno muuttuu aivan villiksi ja pureminen on tolkutonta, lopeta leikki kun seinään. Katsele vaikka ikkunasta ulos ja ole kun pentua ei olisikaan. Eli leikki loppuu jos ei osata leikkiä nätisti. Onnea pennun kanssa!
Ystävävälleni oli opetettu jollain kurssilla, että kun pentu puree, sille pitäisi työntää sormi kurkkuun niin, että pennulle tulee yökkäysrefleksi. Näin se kuulemma ymmärtää, ettei pureminen kannata.
Omalla pennullani ei kuitenkaan tule yökkäystä, joten olen käyttänyt toista tekniikkaa: Kun pentu puree, vingahdan korkealta ja pentu luulee, että pureminen sattuu! Toimii meillä, pureminen loppuu ainakin joksikin aikaa tai ainakin vähenee ja hellentyy :)
Eli ollessaan vielä emonsa kanssa, pennut oppivat sisarustensa kautta mikä on liian rajua ja mikä ei... pennuthan käyttävät kiljahdusta jos heihin sattuu... Tietenkään pentu ei välttämättä opi täysin hallitsemaan voimiaan joten omistajan tehtävä on jatkaa siitä mihin oppi ikätoverien kanssa jäi...
Varmasti on monia muitakin keinoja kitkeä pureminen, mutta mielestäni olisi hyvä tapa nopeasti kiljaista korkealta (ei siis kiljua täyttä kurkkua että "miksi sä teit näin mulle??!!" :D vaan ihan nopeana reaktioäänenä "iiks/Au") ja sitten näyttää vaikka vähän loukkaantuneelta ja kääntyä kädet puuskassa pois... ja kun koira ei enää riehu, vaan esim tavallaan katsoo että "mikäs tolla nyt on?" niin leikki jatkuu astetta rauhallisemmin ja kehuen... jos pureminen toistuu niin toiminta toistetaan...
MUTTA: kuten muutkin ovat jo sanoneet niin pureminen on luonnollista, joten ei nyt ainakaan saman tien kannata tehdä tota jokaisesta kontaktista hampaiden kanssa vaan nimenomaan sellasista mitä oikeesti jo sattuu. Myöhemmin, kun hampaat on jo vaihtunu, voi ruveta tekemään tota joka kerta kun yrittää purasta, niin eiköhän tuo ymmärrä että pureminen ei oo kivaa kun leikki loppuu...
Ite en lähtis tota yökkäämisjuttua ees kokeilemaan, ei kuulosta kauheen kivalta :/ nii ja oonhan mä kuullu että joku äiti oli purassu lastaan takasin (ei tietenkään kovaa mutta sillee et lapsi hämmenty odottamattomasta käänteestä) kun lapsi oli äitiään purru... ei lapsi sen jälkeen enää äitiä uskaltanu purra :D tää tosin ei välttämättä koiran kohdalla oikeen toimi ja saattaapi hiukan kostautua koulutuksessa :D (mikäli tänne eksyy joku huumorintajuton, niin ei, en kehottanut ketään puremaan niin lastaan kuin koiraansakaan!)
Juu itse olen kuullut myös neuvoja että puremisesta pitäisi tehdä pennulle mahdollisimman epämiellyttävää eli juurikin tota sormen tunkemista kurkkuun tai että ottaa pennun alaleuasta kiinni joka myös tuntuu hyvin epämiellyttävältä. Mutta monesti pentu ottaa senkin leikkinä ja innostuu vain lisää. Koirat on toki yksilöitä ja jo pienellä pennulla on oma luonteensä, eli mikä toimii toisella, ei toimi välttämättä toisella. Mitä tapaa sitten käyttääkään niin muista aina olla johdonmukainen, eli kaikki jotka pennun kanssa leikkivät, perheenjäsenet ja tuttavat muistavat myös että eivät anna pennun purra liikoja. Omasta opetuksestasi ja vaivannäöstä ei ole mitään hyötyä jos joku muu antaa pennun purra mielin määrin.